sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Viikko vierähti

Yllättävän nopeasti pääsi viikko vierähtämään edellisestä kuulumispäivityksestä. Siihen väliin onkin mahtunut roppakaupalla tapahtumia, joita yritän tässä vähän summailla. Pistän kohta myös Flickriin uusia kuvia ainakin parin tuhannen sanan edestä, ni selviää tekstin osalta vähän lyhyemmällä. :)

Integraatioviikonloppu

Viime viikonloppuna oltiin osaston integraatioviikonlopussa, johon osallistui suurin osa nyt kolmannen vuoden aloittaneista tietotekniikan opiskelijoista. Reissu osoittautui kyllä odotuksiakin paremmaksi, varsinkin siinä mielessä, että vaihtarien lisäksi tuli tutustuttua myös tosi moneen ranskalaiseen. Tai lähinnä tutustumisella tässä yhteydessä voi viitata siihen, että tuli puhuttua tosi monen eri tyypin kanssa, ja lähes aina jopa ranskaksi, mikä tosin rajoitti keskustelujen syvyyttä hiukan. Kovin hyvin en siis väittäisi ketään tuntevani, mutta paljon enemmän on tullut moikkailtua nyt viikonlopun jälkeen aamulla luennoille mennessä.

Moikkailukulttuurikin on hassun erilainen kuin suomessa. Lähes poikkeuksetta pojat kättelevät toisiaan, tyttöjen kanssa taas poskipusutellaan. Näyttää hassulta kun joku saapuu pihalla seisoskelevaan kaveriporukan rinkiin ja tervehtii kaikkia yksitellen, kun suomessa vastaava rituaali tiivistyisi "mo"-murahdukseen ja pariin nyökkäykseen. No kyllä tällasesta sinäänsä ilosempi koulupäivänalotusfiilis tulee. :)

Oli viikonlopulle hiukan muutakin ohjelmaa, kuin vapaata juttelua. Ohjelma tosin kyllä oli aikamoisen väljä, ja ainakin kaikki vaihtarit oli suurimman osan ajasta pihalla siitä mitä tapahtuu ja milloin. Merkittävin päiväohjelma oli hiukan outo lipunryöstöä ja vesisotaa yhdistävä peli, johon paikalliset tuntuivat suhtautuvan yllättävänkin innokkaasti. Käytännössä suurin osa pelistä oli odottelua tai paikasta toiseen laahustamista. Viimeinenkin taistelumotivaation palanen meni sen jälkeen, kun onnistuin nappaamaan vastustajan lipun, mutta mut huudeltiin pakomatkalta takaisin ja selitettiin, että olin rikkonut sellasta kohtaa säännöistä joka oli pyydetystä englanninkielisestä tiivistelmästä jäänyt pois.

Ulkoiluohjelma oli kyllä muuten paikallaan, sillä maisemat olivat varsin komeat. Oltiin jossain leirikeskuksessa vuorten keskellä noin 3 tunnin bussimatkan päässä Lyonista. Ihan lumihuippuja ei näkynyt, mutta tuohon suuntaan pitää kyllä reissata vielä useampaankin otteeseen tässä vuoden aikana, viimeistään laskettelukauden alettua.

Molempina iltoina oli ohjelmassa oli myös varsin vauhdikasta biletystä. Tanssilattialla tuli tavanomaisen kuuma, mutta yölämpötila vuoristossa ulkona oli yllättävänkin kylmä. Jengi siis ravasi tiheään hikisen tanssilattian ja liian kylmän, mutta paremmin keskusteluihin soveltuvan ulkoilman välillä. Tätä taisi jatkua molempina öinä johonkin viiden tienoille. Vaihtarijengi tietysti luovutti viimeisenä.


Viikolla vieraita ja flunssaa

Lieneekö seurausta yllämainituista olosuhteista, mutta viikonlopun jälkeen tuntui flunssaaalto napanneen ison osan vaihtareista (ainakin kaikki suomalaiset) ja luentosalin köhimisestä päätelleen varmaan puolet paikallisistakin. Tätä kirjoittaessa ollaan kyllä kumpikin aikahyvin päästy kröhistämme eroon.

Mun EB-vaelluskaveri Jussi oli käymässä täällä alkuviikosta. Siinä ohessa tuli tutustuttua kotikaupunkiin vähän lisää kun käytiin kiertämässä muun muassa vanhaa kaupunkia ja Fourvier-kukkulan roomalaisraunioita. Hauskaa kyllä nähä vanhoja tuttujakin välillä kun tää on muuten ollu sellasta uusien kasvojen ja muistettavien nimien ylitarjontaa.

Saatin tällä viikolla sitten kunnollinen nettiyhteyskin vihdoin toimimaan. Ei se ihan saumattomasti sujunut kyllä vieläkään. Asentajan piti tulla torstaina 16-18. Käytännössä se tuli 18.10, mutta soitti sentään 17.50 ja sanoi tulevansa 10 minuutin päästä. Käynnissä kesti ehkä 40 minuuttia, jonka aikana kaksi miestä suhaili edes takaisin asunnossa etsien liittimiä ja ruuvaillen seiniin uusia rasioita. Lopulta testattiin, netin toimivuutta. No, ei toiminut, johon asentaja pienen yrittämisen jälkeen totesi, että se pitää aktivoida näköjään puhelimitse, mutta se kyllä hoitaa ja että max 2 tuntia menee, ni alkaa toimia.

No, ei toiminu vielä kolmenkaan tunnin päästä, joten soitettiin firmaan ite. Siellä joku täti sanoi, että "joo tää pitää vielä aktivoida, voin tehä sen täältä nyt. Toimii viimeistään kahen tunnin päästä". Huoh. Tällä kertaa tieto sentään piti paikkansa, ja vähän ennen puoltayötä meillä oli toimiva yhteys.

Päättyköön tämä ylipitkä merkintä tähän. Seuraavaks tarkotus kattoa Emmin kanssa taas yks jakso Pasilaa, jota Juhon vinkistä alettiin seurata. :)

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Vähän avautumista, mais ce ne pas vraiment grave

Huh huh, koulu tosiaan lähti käyntiin :) Ihan jokaisesta seikasta en kuitenkaan ole riemuissani, tai sitten nyt on kuuluisa vaihtomaahan väsymisvaihe jo aluillaan. Tietoteknistä respectiä ei herättänyt viime perjantaisen opastussession neonvihreä comic sans -fontti sen paremmin kuin muinaiset tietokoneluokat tai käyttöjärjestelmäkurssilla opetettava windows nt. No, mitäpä noista, omakaan tietotekniikkaosaamiseni ei ole huipputasoa.

Muuten kyllä luulen osaavani ajatella, mikä ilmeisesti kannattaisi kuitenkin täällä unohtaa - pääsisi lienee paljon helpommalla, kun ei yrittäisi ratkaista itse, missä ja milloin, kenen kanssa ja tehden mitä, pitäisi olla. Perusoletus, jonka mukaan toimitaan, on kuitenkin se, että opiskelijat eivät ymmärrä, eivät halua ymmärtää, eivät halua tehdä, oppia tai toimia mitenkään kuten aikuiset. (No luennon jälkeen en ole niin vakuuttunut siitä, että olettamus on väärä - kaikki 120 oppilasta repeili kun opettaja törmäsi pöytään tai kun joku aivasti kovaäänisesti.....)

Ehkei pitäisi valittaa, kun kaikki on muuten lähes täydellisesti, mutta itse kokisin huomattavasti motivoivammaksi mukaanottavan ja kannustavan ohjauksen. Suomalaista systeemiä - mm. oppimisen ja elämän oppimista, opiskelussa oma-aloitteisuuden vaatimista, uusimman tiedon kehittämistä ja opettelua, akateemista vapautta ja vastuuta - alkaa arvostaa :) Toisaalta, on ehkä suomalaisen systeemin syytä, että ainoastaan suomalaiset vaihto-opiskelijat ottavat stressiä siitä kenen kanssa ja miten esimerkiksi ryhmätyöt pitäisi tehdä.

Täällä kaikki lukukauden työt tehdään 3. vuosikurssilla pareittain ja saman parin kanssa. Mikäli parin haluaa valita itse, täytyy palauttaa lomake, jossa kertoo kenen kanssa haluaa työskennellä. Mikäli ko. henkilö on eri ryhmässä tulisi löytää joku toinen henkilö, joka suostuisi vaihtamaan ryhmää jomman kumman kanssa. Vaihto-opiskelijoille tämä ei kuitenkaan käy, koska meillä ei ole kaikkia kursseja kuten ranskiksilla, ja vaihtarin parin täytyisi tietenkin tehdä loput työt yksin. Kolmen päivän pohdinnan ja pähkäilyn jälkeen lopulta selvisi, että tämä käytäntö ei koskekaan vaihtareita, vaan vaihtarit tekevät työnsä kolmantena kahden ranskalaisen kanssa. Kukaan ei vaan muistanut mainita asiasta vaikka joka vuosi on sama systeemi ja osastolla yli 20 vaihtaria. Parasta oli myös syy siihen, että miksi vaihtarit tekevät työnsä ranskalaisten kanssa "koska kaksi vaihto-opiskelijaa yhdessä on katastrofi." Niinhän se on, tämä on ainoa oikea, ja paitsi Ranskan niin myös koko maailman paras koulu. Siistiä, en tienny joskus päätyväni sellaseen....

No joo, nyt vois lopettaa avautumisen. Tänään sentään luennolla jo ymmärsikin jotain kun meni etupenkkiin istumaan ja kuuli melunkin yli jotain :) ja luennon jälkeen pähkäiltiin porukalla yhden romanialaisen tytön ja meksikolaisen pojan kanssa miten ne asiat nyt menikään. Illalla käytiin myös osaston poppoon kanssa ravintolassa. Meininki oli melko meluisa :D täytyy sanoa, että suomalaiset ei osaa juhlia samalla lailla ennen kuin hyvin hyvin loppuvaiheessa sitsejä. Railakkaita sitsejä. Täällä sama meininki alkoi heti kun saavuttiin ravintolaan. Laulujen sanoista ei ymmärretty juuri mitään muuta, kun että ne ei ollu kauniita ja sen jälkeen kun eräs ranskalaisen selitti niitä hieman uudelleen, en kehtaa enää edes kirjottaa julkisesti tänne :)

Ehkä tämä tästä ja koulukin kunhan oppii itse vähän sopeutuvammaksi ja ajattelemaan vähemmän yleisiä asioita ja enemmän luennolla opetettavia asioita. Eniten erilaisuus tuntuukin häiritsevän periaatetasolla tyyliin "mitä järkeä, miks tää asia hoidetaan näin??". Ehkä olen vain hankala tai tyhmä, mutta siltikään en suostu pitämään 22-vuotiaiden täydellistä holhousta hyvänä asiana. Mitä sitten kun ruoka ei enää ilmestykään automaattisesti nenän eteen tai joku ei sanokaan mitä pitää tehdä, mikä rivi lukea tai kirjoittaa koepaperiin ja niin edelleen?

Ja juu, asiat ei oo niin pahasti kun tätä lukiessa saattaa kuulostaa. Blogiin on vaan hyvä avautua, kun tietää lukijakunnan pääasiassa olevan hyviä ystäviä ja tuttuja :)

Yllärinettiyhteys, ja eka oikeahko koulupäivä

Hips, yhtäkkiä ilmestyi kodin ilmatilaan langaton verkko, jolla päästään surffaamaan omaa oikeaa yhteyttä odotellessa ainakin joten kuten. Hiukan pätkivä ja hidas tämä yhteys on, mutta huomattavasti kivempaa on istua kotona, verrattuna läheisiin kiviportaisiin, joiden luona aiemmin oli lähin toimiva nettiyhteyspaikka. :)

Tänään oli myös ensimmäiset varsinaiset kursseihin liittyvät luennot. Koulupäivä kesti kokonaista kaksi tuntia, mutta senkin jälkeen oli jo ihan riittävän uuvuksissa. Opettajan ranskankielinen puhe relaatioalgebrasta ja tietokantojen perusteista meni suurimmaksi osaksi ohi, mutta luentokalvoilta asiaa pystyi sentään suunnilleen seurata. Kyllä se tästä varmaan helpottuu, mutta kieleen keskittyminen on todellä väsyttävää. Onneksi ei oo kauheen pitkiä koulupäiviä luvassa..

Koulupäivän jälkeen jaksettiin vielä yrittää edistää kouluunilmoitautumisprojektia, joka eilen oli jäänyt kesken sen takia, että ekan toimiston ohjeilla löydetty seuraava toimisto oli laittanut lapun luukulle ja ilmoittanut olevansa yllättäen kiinni. No, tänään kyseinen toimisto oli auki, mutta prosessiin kuuluva 6,50 euron maksu olisi pitänyt kävellä suorittamaan jälleen eri toimistoon, mutta tänään taas se oli jo ehtinyt mennä kiinni. No huomenna ensin maksutoimistoon ja sitten takaisin siihen keskimmäiseen, josta hyvällä onnella saadaan opiskelijakortti vihdoin taskuun. Sille tulee tarvetta muun muassa opiskelijahintaisen bussilipun ostossa.

Nyt kun netinkäyttöolosuhteet ovat hieman parantuneet, voisin laittaa jonkun kuvankin nähtäville. Flickristä löytyy siis kuvia sekä Lyonista että etelänreissulta.

perjantai 14. syyskuuta 2007

Vieläkin ilman nettiä

Ainiin, miniblogaus vielä aiheesta ei vieläkään nettiä kotona. Nettiasentajan piti tulla eilen, mutta niin perusranskis tyyliin sopimus, joka olis pitäny postittaa allekirjoitettuna ennen asentajan saapumista, tuli tunti sen jälkeen, kun asentajan viimeisin mahdollinen saapumisaika oli mennyt. Jännä juttu. Kirjotettiin siis paperiin, että maksetaan sitä ja tätä suoraveloituksella ja ne ottaa sit yhteyttä asennusajasta, kun on saanu sen paperin. Kuulostaa lupaavalta :D Toivotaan, että meillä ennen joulua kuitenkin olis netti kotonakin...

Infotilaisuus koululla

Tänään oli sitten ensimmäinen oikea kontakti kouluun ja opintoihin. Ihan hyvältä vaikuttaa sinänsä, vaikka koulualue ja rakennukset on kammottavan rumia betoniparakkeja ja kaikki vaikuttaa suomalaisesta näkökulmasta hiukan sekavalta ja siltä, että olis palannu vähintään lukioon. Mutta professorimme muistikin muistuttaa meitä suomalaisia kysellessämme poissaolojen selvittämisestä jne. että tämä on koulu eikä mikään yliopisto. Yliopistot ei oo täällä kovin suuressa arvossa.... Koulussa työskennellään, yliopistossa vaan ollaan. Vastuuproffa oli kyllä itse sangen rento korvakorussaan ja farkuissaan.

Meidän tulee noudattaa kahden viikoin välein ilmestyvää, joka viikko erilaista lukujärjestystä, mutta ei ole pakko osallistua sentään kaikille samoille kursseille kun muut kolmannen vuoden opiskelijat. Eri vuosien tai osastojen kursseja on käytännössä hyvin vaikeaa sekoittaa omaan ohjelmaan, koska muuten kurssit menee päällekkäin ja poissaoloja ei saisi olla. Meidät jaettiin neljään ryhmään, joissa harjoitukset ja projektit suoritetaan. Ollaan Antin kanssa eri ryhmissä, eli ei voida luottaa siihen, että kumpikin voi tehdä vaan puolet, eikä ryhmiä saa tietenkään vaihtaa vaikkei siihen mitään järkevää syytä olekaan. Luennot on samat kyllä.

Ilmottauduttiin molemmat myös paikallisille opiskelijoille pakollisille urheilutunneille, mutta kiinan kurssit päätettiin skippaa. Kiinaa ranskaksi vois olla liikaa.... Tavattiin myös kaksi muuta samalla osastolla opiskelevaa suomalaista ja saatiin sisäpiiritietoa illan pippaloista, jotka alkaa kampusalueelta kaljapiknikin merkeissä. Kielikurssi ei kuitenkaan tainnut olla mikään maailmaa järisyttävä kokemus, että ehkei sen missaaminen haittaa niin paljon. Ja nytkin ymmärsin lähes kaiken mitä infossa tuli esiin.

Koulusta raportointia sitten lisää ensi viikolla kun se alkaa, nyt valmistautumaan illan piknikkiin. :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Etelänmatkalla

Löytyi viimeöisestä hostellista internetä-huone ni pääsee ainakin lyhyesti blogaamaan myös reissun päältä. Päätettiin siis lähteä vielä ennen koulun alkua reissuun, kun kerran kielikurssittomuus siihen hyvän mahdollisuuden tarjosi.

Eilen tultiin junalla Lyonista Nizzaan ja oltiin iltapäivä biitsillä ja yö hostellissa. Tänään lähdettiin aamulla Monacoon, josta äsken palattiin. Seuraavat kaksi yötä on tarkoitus viettää yhden Hospitalityclub-tyypin luona täällä Nizzassa ja sen jälkeen vielä yksi HC-yöpyminen Marseillessa ennen keskiviikon kotimatkaa. Torstaina toivon mukaan tulee nettiasentaja, niin pitää olla sillon kotona. Perjantaina on ensimmäinen virallinen tervetulotilaisuus koululla.

Tähän asti on kyllä ollu todella hyvin onnistunu reissu, varsinkin kun vertaa suunnittelun ja valmistelun määrään. Nizzassa sää suosi uimista ja tämän päivän Monaco-reissu oli yllättävänkin siisti. Emmi oli maassa käynyt jo aiemmin, mutta mulla ei oikein ollu ees sen selkeempää mielikuvaa, kuin että siellä asuu paljon rikkaita ja että sillä on kasino. Rikkaalta paikka tosiaan näytti, mikä oli päiväturistin kannalta todella kiva. Japanilaiset puutarhat ynnä muut istutukset oli älyttömän nätissä kunnossa joka puolella. Hintatasokaan ei ollu niin hurja ku veikkailtiin, sillä 2 eurolla irtosi loistava pikkueläintarhavisiitti ja eurolla paikallisbussi about koko maan halki. :) Jäi sitten rahaa hävitä vielä 9 euroa casinon pelikoneisiin. Tappio ei jääny harmittamaan, sillä kokemus oli varsin hauska, mutta se vähän jäi kaivelemaan, että Star Wars aiheisille "hedelmäpelikoneille" oli niin tiukka tunku, ettei niitä päästy testaamaan...

Nyt pitänee antaa tilaa seuraaville, meinaa olla nettihuoneessakin tunkua.

tiistai 4. syyskuuta 2007

Puheluhinta-avautumista

Huuh! Ollan vähän ahdistuttu siitä, että soittelemin täällä on ollu niin sairaan kallista. Meillä on yksi paikallinen pre paid -liittymä kännykkään, mutta puhelut sillä maksaa noin 55 senttiä minuutilta (mikä sekin oli erittäin vaikeasti sfr:n sivuilta kaivettava tieto). Puhelut suomesta ranskaan kännykästä on mun mielestä jotain samaa luokkaa. Ei sentään ihan taida olla halvempaa soitella suomiluurista täällä täkäläisiin sähkölaitoksiin ynnä muihin.

Nyt kuitenkin selvis, että oltais voitu skypellä soittaa about kaikkiin ranskalaisiin numeroihin about 1,7snt/min hintaan... Ois ehkä hoitunu sähkösopparin uusimiset ynnä muut yli 20 minuutin maratonpuhelut paikallisten palvelujaan erittäin laveasti esittelevien, tai muuten vaan paljon puhuvien ranskalaisten kanssa vähän stressittömämmin, jos ois ollu tollanen taksa raksuttamassa. Toki, myös hiukka parempi ranskankielen taito ois voinu säästää muutamilta ylimääräsiltä puheluminuuteilta.. ;)

Pre paid -liittymää on tähän mennessä ladattu 75 eurolla, ja se on taas tämänpäiväisen nettiliittymähommailun takia tyhjä.. :( Ongelmaa on lisänny se, että netin kautta tuntuu onnistuvan huomattavasti harvemmat asiat kuin Suomessa. Toivottavasti tuo Skype hiukan pelastaa, ja ei tartte enää ihan vastaavilla summilla ostaa latauskuponkeja. :)

Hiljaiseloa ja joitakin outouksia

Tännehän alkaa kotiutua. Mitään ihmeellistä sinänsä ei ole tapahtunut sitten viime merkinnän. Yritetään edelleen omaksua ranskalaisia tapoja ja lähialueen liikkeiden toisistaan eroavia ja logiikattomia aukioloaikoja. Sunnuntaina käytiin iltapäivä-iltakävelyllä Parc de la Tete D'orissa, joka on Ranskan suurin kaupunkipuisto. Puisto olikin täynnä väkeä viettämässä sunnutai-iltaa kuka mitenkin - piknikillä, lenkillä, soutelemassa puiston keskellä olevassa tekojärvessä, yrittämässä bongailla eläimiä ilmaisesta eläintarhasta, pelailemassa petankkia jne. Puistoon ei ole meiltä kävellenkään mahdoton matka, mutta kotiin palaamista ko. reittiä pitkin kannattaa harkita, sillä se sisältää ainakin 200 metriä pitkät portaat + ylämäkeä. Neljän tunnin pyöräilyn + kävelyn jälkeen se meinas olla liikaa.

Maanantaina koko päivä meni taas siihen, että yritettiin hoitaa asioita. Kotivakuutus sentään saatiin hankittua. Opiskelijakerhon täti oli suomalaisen tyly ja tehokas - kerrassaan mahtavaa! Paikallisessa Kela-toimistossa ei päästy lähellekään virkailijoita, sillä paikalla oli n. 150 muutakin ihmistä, eikä koko reilun tunnin pituisen visiitin aikana selvinnyt mikä jono johti minnekin. Onneksi toimistossa oli myös itsepalvelutietokoneita opiskelijoita varten ja pienen sanakirjasäädön jälkeen saatiin tulostettua joitain lappusia, mitkä ilmeisesti pitäisi postittaa toimistoon liitteineen ja sen jälkeen kun eräs osio on käytetty vuokraisännällä täytettävänä.

Myöskin kaupunkinpyörien ja kaupungin tsiljoonan yksisuuntaisen kadun kanssa oli ongelmia yllättävän paljon. Täällä pyörällä tulee todella ajaa autojen keskellä (välillä aika hurjaa) ja yksisuuntaisia katuja ei noin vain ajella väärään suuntaan, mikäli ei halua heiluvia nyrkkejä tai vaaratilanteita. Päivän päätteeksi pääsimme kuitenkin Part Dieun ostoskeskukseen ja palkitsin itseni ostamalla uuden kaulakorun ja korvakorut samana päivänä hajonneiden tilalle. Onnistuttiin myös kuluttamaan Carrefouriin (melko samanlainen kuin tosi iso Prisma) taas 107 euroa, kun osteltiin peitto, laseja (ollaan jo hajoitettu kaks täältä asunnosta), kokkiveitsi, leikkuulauta, juustohöylä jne.

Tänään onkin ollut täysin kotipäivä, ellei aamun torivisiittiä lasketa. Kivaa löysäilyä. Tämän kirjoituksen lopuksi haluaisin vielä kertoa, mitä keksintöjä täältä voisitte adoptoida suomeenkin, ja mitä saa tuoda tuliaisiksi meille. Ensinnäkin roskissysteemi keittiössä on nerokas, kanteen on kiinnitetty naru, joka avaa roskiksen kannen ovea avattaessa ja vastaavasti sulkee roskiksen kun ovi laitetaan kiinni. Toisekseen koko sängyn levyinen pötkylätyyny on mainio - koskaan ei tarvitse siirrellä tyynyä yön aikana ja samasta tyynystä riittää molemmille. Sen sijaan en vieläkään osaa peseytyä oikein. Kylpyhuoneessa on vain kylpyamme ja suihku, muttei suihkulle telinettä. Myöskään lattialla ei ole minkäänlaista lattiakaivoa, jonne ammeesta yliroiskuneen veden voisi siirtää. En ole varma pitäisikö ammeessa istua ja olla polvillaan, vai seisoa liukastumisen ja lattiatulvan uhallakin. Vedellä lotraaminen ei tunnu täällä olevan ongelma myöskään keittiössä, sillä kuivauskaappeja ei tietenkään ole. Onneksi sentään joku teline astioiden kuivaamiseen ettei tarvi pyyhkeen kanssa alkaa heilumaan. Myöskään pöydällä eriksen töröttävä sähköuuni ei tunnu aina kovin paloturvalliselta tai normaalilta, mutta ehkä se saa oikeutuksensa kun perjantaina päästään hullaantumaan kaasulieden ylivoimaisuudesta.

lauantai 1. syyskuuta 2007

Moins que trois

Antti: Ensimmäinen kotona kirjoitettu blogimerkintä! Nyt meillä tosiaan on siis uusi koti Lyonin sydämmessä, ja yhden yön kokemuksella sekä kämppä, että ympäröivä alue tuntuvat uskomattoman ihanilta. Äsken syödyn kana-aterian jälkeen on hyvä vähän lepäillä ja kirjoitella yhdessä. Päätettiin kirjoittaa tällä kertaa kappaleet vuorotellen. :)

Emmi: Jooh, mahtavaa jee! Kävelee asunnolta mihin suuntaan tahansa löytyy jotain siistiä. Mäkeä alaspäin - kaupungin keskusta, kaupungintalo, jättiläismäinen museo ja oopperatalo jne. Mäkeä vähän ylöspäin - aukio ja bulevardi, jossa joka aamupäivä tori, jossa tänäänkin kävin hullaantumassa tuoreiden kauppatavaroiden keskellä. Jotenkin hullu fiilis kun jengi huutelee joka puolella "Bonjour mademoiselle!" ja kadunkulmissa on yhtyeitä soittelemassa ranskalaisia kepeitä ja kesäisiä valsseja. Ihastuttavaa!

Antti: Mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut sitten viimekertaisten höpinöiden? Suunniteltu ravintolareissu Mathieun kanssa onnistui mukavasti ja mukaan saatiin vielä yksi Mathieun tanskalais-ranskalainen ystävä. Torstai meni varsin vauhdikkaasti, kun ensin nukuttiin pitkään ja sitten lähdettiin kohti pankkia tilinavausaikeissa. Kulkupeliksi valittiin kaupunkipyörät, joiden käyttö on täällä varsin halpaa ja kätevää. Helsingin vihreiden kuntopyörien systeemi voisi ottaa kyllä oppia täkäläisestä. Pyörät on ollu yhtä lukuunottamatta tosi hyvässä kunnossa ja telinepisteitä on joka puolella. Viikon pyöräkortti maksoi euron ja käyttöönotettu pyörä on ensimmäisen puolen tunnin ajan ilmainen ja senkin jälkeen halpa. Pyörillä reissatessa on myös mukavan helppo ajella sinne tänne, ja kun pankistakin annettiin vain tapaamisaika seuraavalle aamulle, ei torstaina tarvinnut kovin paljon muuta ehtiäkään. :)

Emmi: Ja kun vihdoin perjantaina päästiin tilinavaamistapaamiseen, ymmärrettiin miksi sitä varten piti olla oikein erillinen aika. Toimitus kesti lähes kaksi tuntia, paljon puhetta (muustakin kun tilinavaamisesta) ja paljon allekirjoituksia. Lopulta saatiin kuitenkin yksi yhteinen tili ja optio kahteen pankkikorttiin (niitä ei tietenkään saanut heti). Yleisesti ottaen täällä asioiden hoitaminen kestää uskomattoman paljon kauemmin esimerkiksi osoitteenmuutos sähkösopimukseen vaati 25 minuutin puhelun. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa - hivenen kärsimättömälle ihmiselle, kuten minulle, tuntuu turhauttavalta kun päivässä ei ehdi hoitaa kun pari asiaa. Kuitenkin on upeaa, että jokainen ihmiskontakti on oikeasti kontakti ihmisten välillä, eikä asiointia "automaatin" kanssa. Joka paikassa meitä jututetaan ja jokaisessa paikassa tuntuu olevan pari-kolme ylimääräistä henkilöä ihan vain pitämässä seuraa työskentelevälle henkilölle. Kavereita ihmisillä riittää :)

Antti: Myös vuokrasopimussessio oli kohtuullisen pitkä, tosin hiukan perustellummin. Seitsemänsivuisen sopimuksen (+erillisen kalustosopimuksen) lisäksi käytiin läpi kämpän kunto ja varustus, ja taidettiin siinä samalla höpistä vähän muutakin yläkerran näköaloista ja lähistön muinaisista rakennuksista. Mathieusta oli jälleen ihan korvaamaton apu sillä ranskankielisiä koukeroita oli setvittävänä jonkin verran. Kaiken huipuksi hän laittoi vielä nimen paperiin, jossa luvataan maksaa meidän vuokra kahden ekan kuun osalta, jos me ei itse siinä onnistuta. Yleensä siis tällaiset paperit allekirjoittaa opiskelijan vanhemmat ja meidänkin pitää pistää vastaava posti matkaan kohti suomea allekirjoitusta varten, mutta nyt ranskalainen takaaja oli tarpeen, jotta päästiin kämppään heti.

Emmi: Ollaan kyllä pariin kertaan melkein liikututtu kyyneliin siitä, kun ajattelee miten paljon ystävällisyyttä ja apua ollaan täällä saatu ja kohdattu. Ehkä maailma ei olekaan niin epätoivoinen paikka :) Ja ehkä todellakin maailman paremmaksi tekeminen kannattaa aloittaa omasta itsestä. Kun kohtaa ystävällisyyttä, tekee mieli myös itse olla ystävällinen ja avulias niille, ketkä sitä tarvitsevat. Jos tähän ottaa matemaattisen lähestymistavan, niin potenssilaskusta voi olla hyötyä ystävällisten ihmisten määrän laskemisessa.

Antti: Tänään on vietetty rauhallista kotipäivää. Torilta haettiin ruokaa ja lähikaupasta viiniä, ja matkalta pari ihqua suklaata suklaapuodista.

Emmi: <3 pari palaa suklaata kultakoristeisessa ylisomassa pussissa. Löydettiin myös lähin boucherie (lihapuoti), boulangerie (leipomo), fromagerie (juustopuoti), poissonerie (kalakauppa), huilerie (öljykauppa) jne. Jokaiselle elintarvikeryhmälle on TODELLA oma kauppansa.

Antti: ...ja sit Antti on asennellu reissukaiuttimia hyllyyn ja tehny muuta sisustuksellisesti olennaista (kuten kiinnitelly jääkaappirunomagneetteja pesukoneeseen ku keittiössä ei oo muuta metallista) ja Emmi on toiminu maestrona huippuherkullisen kanan valmistuksessa. Kaasuliesi ei vielä toimi, koska kaasulaitoksen puhelin menee vaan ahdistavaan jonoon.. :( joten on keskitytty uuniruokiin. Emmi tuntui olevan enemmän innoissaan sitruunan ja yrttien tunkemisesta kanan nahan alle, joten työnjako oli varsin toimiva. Nyt vielä suunnitelmissa hakea leffavuokraamosta ranskisleffa ranskisteksteillä, hui!

Emmi: Ja Antin ansioista ovissa ja postilaatikoissakin on jo nimet. Eli osoite on:

Emmi Suhonen tai Antti Virolainen
10 Rue Diderot
69001 Lyon
France

(Antti: Ja saa tulla myös käymään. Jos ei vieraita ala kuulua, ni hehkutetaan vielä lisää kuinka ihkua täällä on. ;)