Mäkkärissä taas. Tällä kertaa meikäläinenkin availee erasmusblogaajan uraa, kirjoittelemalla päivän kokemuksista, toivottavasti hiukan lyhyemmin, kuin tämän aamuinen nukkuessani valmistunut romaani. :) Tänäänkin on kyllä tapahtunut paljon.
Aamulla lähdettiin melko pikaisesti liikkeelle heti aamiaispöydästä, kun eilisen epävarma tapaus, monsieur Boulard, soitti ja kertoi olevansa jo Lyonissa, ja että asunnon katsastaminen onnistuisi parhaiten mahdollisimman pian. Eilisen kesähelle oli vaihtunut ukkoseen, ja matkalla ehdittiin kastua sekä sateesta että hiestä, sillä kämppä sijaitsi "Lyonin Montmartrella" eli kohtuullisen kokoisen kukkulan rinteellä. Perille kuitenkin päästiin, ja kämppä osoittautui aivan mahtavaksi. Mieliala oli toiveikas jo matkalla pikkukujia ja porraskäytäväoikoteitä ihastellessa, mutta saapuminen todella uudennäköiseen asuntoon varsin vanhannäköisen kerrostalon ensimmäisessä (suomalaisittain toisessa) kerroksessa oli kyllä miellyttävä yllätys. Myös vuokraajapariskunta tuntui todella mukavalta, ja ranskakin sujui, Emmiltä ehkä asteen paremmin, joten tyydyin lähinnä räpsimään kuvia ja toistelemaan "Três joli!". :)
Kuviakin muuten varmaan saadaan tänne, kunhan asia muistuu mieleen silloin kun kameran tyhjennyspiuha on lähistöllä.
Seuraavakin onnistui yllättämään, joskin toiseen suuntaan. Metrolinjan päättärin liepeillä sijaitseva kämppä tuntui olevan kuin keskeneräisen remontin ja kymmenen vuoden asumattomuuden jäljiltä. Asuntoa esitellyt todella mukava pappa keksi kyllä vielä yläkerrasta toisenkin asunnon tarjolle, mutta kunto ei ollut juuri häävimpi. Käsittämättömän mustuneita huonekaluja taisi olla pari enemmän, ja vuokrahintaakin ovelasti 5 euroa lisää.. O_o
Näiden kahden asuntokatselmusten äärikokemuksen jälkeen oltiin jo aika valmiita valkkaamaan se ensimmäinen ja päätettiinkin sitten soittaa sinne, ettei kukaan ehdi viemään välistä. Kolmannelle asuntokierrokselle meno tuntui sen jälkeen vähän hassulta, mutta ajateltiin käydä kurkkaamassa, kun kerran sovittu oli.
Kauhean hyödyllinen tuo kolmas reissu ei ollut, mutta ehkä siitäkin kerrottavaa irtoaa, sillä jos edellisen kämpän karuhkon lookin selitti 340 euron vuokrahinta, ei viimeisenä tsekattun 580 euron "kalustetun" kämpän kalusteiden olemattomuutta ja sotkua ja karua tunnelmaa selittänyt juuri mikään. Vierailu alkoikin jo lupaavasti, kun esittelemässä ollut (vanha, melkein mykkä, ja muutenkin melko hidasliikkeinen) mies riiteli portaikossa jonkun tumman kaverin kanssa. Luultavasti asia liittyi vuokraan ja sen maksamiseen, mutta epäselväksi jäi, kuka asunnon lopulta omisti. Mukana oli myös hymyilevä mummo, joka puhui hiukan enemmän (tosin todella hiljaa) mutta kuuli ilmeisesti vielä vähemmän. Sinäänsä käy vähän sääliksi tuota pariskuntaa yrittämässä vuokrata tuota kämppää tuolla hinnalla, mutta eipä sinne sitten kauhean pitkäksi aikaa kuitenkaan jääty tunnelmoimaan.
Kohta lähdetään Mathieun kämpälle takaisin, ja varmaan vielä soitellaan monsieur Boulardille, joka osasi ihan itse ehdottaa, että voitais soittaa sitten kun ranskalainen kaverimme on taas vähän avittelemassa. :) Suunniteltiin, että viedään Mathieu tänään johonkin ravintolaan illalliselle kiitokseksi huimasta avusta, jota ollaan saatu. Tuskin oltais päästy tähän pisteeseen ilman eilisen autokruisailuja ja lukuisia puheluita. Tuntuu että ranskalainen tuttu täällä lisää kyllä luotettavuutta ja mahdollisuuksia asunnonhakijana, vaikka oltaisiinkin tavattu se ensimmäistä kertaa eilen aamulla. :)
keskiviikko 29. elokuuta 2007
Ranskakontakteja
Olihan taas päivä eilen :)
Perinteisen aamiaisen, automaattikahvia tai -kaakaota murokulhosta ja patonkia marmeladilla ja voilla tai suklaalevitteellä, jälkeen pistimme kamat kasaan ja menimme ulos odottamaan seuraavan yön ranskalaista isäntäämme, joka oli ystävällisesti luvannut tulla hakemaan meidät hostelliltamme autolla. Mathieu saapuikin tuota pikaa ja vei meidät lähellä sijaitsevaan asuntoon vanhempiensa ja siskonsa luokse, jossa tälläkin hetkellä tätä blogitekstiä kirjoittelen. Upea tilaisuus päästä näkemään ihka aito ranskalainen perhe ja koti!
Vastaanotto Mathieun vanhempien luona oli lämmin ja joimmekin heti tervetulokahvit ja rupattelimme (tai no, yritimme mongertaa ranskalaisia sanoja jotenkin peräjälkeen) niitä näitä. Sen jälkeen lähdimme käymään koululla katsomassa saisimmeko jotain informaatiota jostakin ja kuulisimmeko asuntomahdollisuuksista mitään. Mathieu lähti autolla mukaamme koululle ja osoittautuikin päivän mittaan todella suureksii avuksi ihan kaiken kanssa. Koululla ei kuitenkaan ollut kansainvälisten asioiden toimisto auki, vaikka sen olisi pitänyt olla. Ainoassa avoimessa toimistossa ei tiedetty miksi se ei ollut auki, mutta pyydettiin tulemaan iltapäivällä uudestaan. Asunnoista päättävä toimisto ei tietenkään ollut myöskään auki, mutta asuntokyselyihin saimme ainoan avonaisen (vieläkin epäselvää mikä paikka se oli) toimiston tädiltä printatun lapun, jossa oli erään asuntolan osoite ja toisen asuntolakeskuksen(?) osoite.
Kielikeskus oli sentään auki, ja jouduin häpeämään kun kolmen kieltävän vastauksen jälkeenkin Antti oli edelleen sitä mieltä, että kysytään vaan olisiko mitään tapahtumia joihin voisimme kielikurssilla osallistua. Kielitoimiston nainen näytti aluksi jopa vihaiselta ja vastasi, että ei se nyt vaan onnistu ja olen pahoillani, mutta kyllä teidän piti jo tietää tämä jne. Mathieu jutteli kuitenkin naisen kanssa jotakin pitkän aikaa ranskaksi, ja lopulta nainen jopa hymyili ja pyysi tulemaan iltapäivällä uudestaan. Selvä.
Ennen lounasta päätimme kuitenkin vielä selvittää asuntomahdollisuuksia saamiemme osoitetietojen mukaan. Kävelimme, joten näimme koulumme lähiympäristöä samalla. Näytti jotenkin espanjalaiselta ja täytyy kyllä sanoa, että hyvin erilaiselta verrattuna kaupungin keskustaan... Osoitevihjeiden päästä ei löytynyt asuntoja, mutta kylläkin uusi osoitetieto kaupungin toiselta puolelta, club etudiant, joka välittää asuntoja opiskelijoille. Sinne siis, mutta vasta lounaan jälkeen.
Lounaalle menimme Mathieun kotiin, jossa saimmekin nauttia alkuruoan, pääruoan, juustojälkiruoan ja kahvin :) Nami ja kyllä, juustot oli hyviä ja niiden kanssa juotiin viiniä. Oli kyllä ruokakin - maistui ihan ranskalle ja provencelle. Lounaan jälkeen palasimme koululle ja saimme kuulla, että ei voida osallistua kielikurssille, mutta 27.9 alkaa seuraava torstai-iltapäivisin järjestettävä kurssi, johon voimme toki mennä. Tällä kertaa myös kansainvälisten asioiden toimisto oli auki, mutta siellä emme tulleet hullua hurskaammiksi. Selvisi, että paperimme sentään olivat koululla, mutta asunnoista tai muista ei luvattu mitään. Varsinkaan yhteisestä sellaisesta.
Lähdimme siis autoilemaan jäljellä olevan asunto-osoitevihjeen perässä 7.:lle "arrondissementille". Vihjeen päästä löytyi toimisto, joka oli asuntoa etsivät opiskelijan paratiisi. Seinällä oli ilmoituksia asunnoista ja mikäli maksoimme 55e liittyäksemme opiskelijoiden kerhoon, saimme asunnon omistajien yhteystietoja haluamistamme kohteista. Loistavaa. Kerhon jäsenkortilla saisi lisäksi alennuksia monista liikkeistä. Keräsimme 9 ilmoituksen tiedot mukaamme. Sain myös erään erikoistarjouksen :D (Kaikki tapaamani ranskalaiset pitivät minua hulluna kun kieltäydyin...) Lyonissa asuva todella todella rikas perhe haluaisi luokseen englantia puhuvan tytön. Tyttö saisi asua ilmaiseksi talossa, jossa on uima-allas, suuri puutarha jne. ja saisi auton käyttöönsä kulkeakseen mihin ikinä. Myöskin perheen laskettelu ja riviera yms. lomille tulisi osallistua ilmaiseksi. Ei hullumpi tarjous joo. Sääli vaan, että tarjous oli ainoastaan tytölle, ilmeisesti tarkoituksena toimia kielitrainerina ja seuraneitinä perheen tyttärelle. Too good to be true. En kuitenkaan halua sitoutua vaihto-oppilasvuodekseni johonkin perheeseen, vaan tehdä asioita niin kuin itse haluan, omassa kodissani ja tutustua maahan, ihmisiin, opiskelijoihin ja niin edelleen :) Jos olisi nyt suomessa ja miettimässä, mitähän ensi vuonna tekisi, niin sitten tilanne olisi toki erilainen! Jos joku siellä Suomessa tästä innostui niin voin tuon toimiston puhelinnumeron lähetellä :)
Selvittyämme toimistosta ryhdyimme soittelemaan ilmoituksiin vuoronperään. Ainoastaan kahdesti tarvitsimme Mathieun apua, kun vastaaja puhui liikaa, nopeasti ja omituisuuksia :) Lopputuloksena tälle päivälle on yksi esittelytilaisuus klo 14, yksi ilmoitus siitä milloin esitellään ja yksi avonainen tapaus. Avonainen tapaus on eräs 600e kuussa maksva täysin varusteltu asunto kaupungin keskustasta, mutta omistajien asuessa kolmen tunnin ajomatkan päässä Lyonista asuntoa ei esitellä kenelle tahansa. Omistajan piti lähettää valokuvia, mutta neljänkään puhelinsoiton (Kiitos Mathieu) jälkeen ne eivät olleet ilmestyneet postilaatikkoon. Pyysimme kuitenkin esittelyä, saapi nähdä miten käy. Muut asunnot ovat pääasiassa koulun lähistöltä, keskimäärin 30m^2 ja hintahaitari 350-600.
Soittelujen jälkeen vaihdoimme vapaalle ja nautimme kellon ajan mukaisesti aperitiivin. Tarkoittaen pientä määrää jotakin likööriä tai viinaa. Tarkoitus ei kuitenkaan missään nimessä ole humaltua - sen aika on vasta illalla jos on jotkin nuorison pippalot. Mikäli alkoholia juodaan kotona yksin tai perheen kanssa, silloin kysymys on iloisena olemisesta, ei humalasta. Illalla, Mathieun vanhempien lähdettyä maaseudulle, muutama Mathieun lääketiedettä opiskeleva kaveri, ja yksi Pariisissa tietotekniikkaa opiskeleva ystävä tulivat Mathieun luo. Kun keskustelu vaihtui slangiksi, nopeaksi ja sisäpiirin vitseiksi, sitä oli kyllä todella vaikeaa seurata. Keskustelimmekin pääosin englanniksi ja kun päästiin Mario Cartingin pariin oli aivan sama mitä kieltä puhui, ymmärtämättä ei voinut olla.
Kun vihdoin illalla (yöllä) pääsi nukkumaan oli kyllä todella väsynyt. Nyt on aamu, pojat nukkuvat vielä. Nähtäväksi jää, löytyykö illalla tästä päivästä yhtä paljon kerrottavaa :)
Perinteisen aamiaisen, automaattikahvia tai -kaakaota murokulhosta ja patonkia marmeladilla ja voilla tai suklaalevitteellä, jälkeen pistimme kamat kasaan ja menimme ulos odottamaan seuraavan yön ranskalaista isäntäämme, joka oli ystävällisesti luvannut tulla hakemaan meidät hostelliltamme autolla. Mathieu saapuikin tuota pikaa ja vei meidät lähellä sijaitsevaan asuntoon vanhempiensa ja siskonsa luokse, jossa tälläkin hetkellä tätä blogitekstiä kirjoittelen. Upea tilaisuus päästä näkemään ihka aito ranskalainen perhe ja koti!
Vastaanotto Mathieun vanhempien luona oli lämmin ja joimmekin heti tervetulokahvit ja rupattelimme (tai no, yritimme mongertaa ranskalaisia sanoja jotenkin peräjälkeen) niitä näitä. Sen jälkeen lähdimme käymään koululla katsomassa saisimmeko jotain informaatiota jostakin ja kuulisimmeko asuntomahdollisuuksista mitään. Mathieu lähti autolla mukaamme koululle ja osoittautuikin päivän mittaan todella suureksii avuksi ihan kaiken kanssa. Koululla ei kuitenkaan ollut kansainvälisten asioiden toimisto auki, vaikka sen olisi pitänyt olla. Ainoassa avoimessa toimistossa ei tiedetty miksi se ei ollut auki, mutta pyydettiin tulemaan iltapäivällä uudestaan. Asunnoista päättävä toimisto ei tietenkään ollut myöskään auki, mutta asuntokyselyihin saimme ainoan avonaisen (vieläkin epäselvää mikä paikka se oli) toimiston tädiltä printatun lapun, jossa oli erään asuntolan osoite ja toisen asuntolakeskuksen(?) osoite.
Kielikeskus oli sentään auki, ja jouduin häpeämään kun kolmen kieltävän vastauksen jälkeenkin Antti oli edelleen sitä mieltä, että kysytään vaan olisiko mitään tapahtumia joihin voisimme kielikurssilla osallistua. Kielitoimiston nainen näytti aluksi jopa vihaiselta ja vastasi, että ei se nyt vaan onnistu ja olen pahoillani, mutta kyllä teidän piti jo tietää tämä jne. Mathieu jutteli kuitenkin naisen kanssa jotakin pitkän aikaa ranskaksi, ja lopulta nainen jopa hymyili ja pyysi tulemaan iltapäivällä uudestaan. Selvä.
Ennen lounasta päätimme kuitenkin vielä selvittää asuntomahdollisuuksia saamiemme osoitetietojen mukaan. Kävelimme, joten näimme koulumme lähiympäristöä samalla. Näytti jotenkin espanjalaiselta ja täytyy kyllä sanoa, että hyvin erilaiselta verrattuna kaupungin keskustaan... Osoitevihjeiden päästä ei löytynyt asuntoja, mutta kylläkin uusi osoitetieto kaupungin toiselta puolelta, club etudiant, joka välittää asuntoja opiskelijoille. Sinne siis, mutta vasta lounaan jälkeen.
Lounaalle menimme Mathieun kotiin, jossa saimmekin nauttia alkuruoan, pääruoan, juustojälkiruoan ja kahvin :) Nami ja kyllä, juustot oli hyviä ja niiden kanssa juotiin viiniä. Oli kyllä ruokakin - maistui ihan ranskalle ja provencelle. Lounaan jälkeen palasimme koululle ja saimme kuulla, että ei voida osallistua kielikurssille, mutta 27.9 alkaa seuraava torstai-iltapäivisin järjestettävä kurssi, johon voimme toki mennä. Tällä kertaa myös kansainvälisten asioiden toimisto oli auki, mutta siellä emme tulleet hullua hurskaammiksi. Selvisi, että paperimme sentään olivat koululla, mutta asunnoista tai muista ei luvattu mitään. Varsinkaan yhteisestä sellaisesta.
Lähdimme siis autoilemaan jäljellä olevan asunto-osoitevihjeen perässä 7.:lle "arrondissementille". Vihjeen päästä löytyi toimisto, joka oli asuntoa etsivät opiskelijan paratiisi. Seinällä oli ilmoituksia asunnoista ja mikäli maksoimme 55e liittyäksemme opiskelijoiden kerhoon, saimme asunnon omistajien yhteystietoja haluamistamme kohteista. Loistavaa. Kerhon jäsenkortilla saisi lisäksi alennuksia monista liikkeistä. Keräsimme 9 ilmoituksen tiedot mukaamme. Sain myös erään erikoistarjouksen :D (Kaikki tapaamani ranskalaiset pitivät minua hulluna kun kieltäydyin...) Lyonissa asuva todella todella rikas perhe haluaisi luokseen englantia puhuvan tytön. Tyttö saisi asua ilmaiseksi talossa, jossa on uima-allas, suuri puutarha jne. ja saisi auton käyttöönsä kulkeakseen mihin ikinä. Myöskin perheen laskettelu ja riviera yms. lomille tulisi osallistua ilmaiseksi. Ei hullumpi tarjous joo. Sääli vaan, että tarjous oli ainoastaan tytölle, ilmeisesti tarkoituksena toimia kielitrainerina ja seuraneitinä perheen tyttärelle. Too good to be true. En kuitenkaan halua sitoutua vaihto-oppilasvuodekseni johonkin perheeseen, vaan tehdä asioita niin kuin itse haluan, omassa kodissani ja tutustua maahan, ihmisiin, opiskelijoihin ja niin edelleen :) Jos olisi nyt suomessa ja miettimässä, mitähän ensi vuonna tekisi, niin sitten tilanne olisi toki erilainen! Jos joku siellä Suomessa tästä innostui niin voin tuon toimiston puhelinnumeron lähetellä :)
Selvittyämme toimistosta ryhdyimme soittelemaan ilmoituksiin vuoronperään. Ainoastaan kahdesti tarvitsimme Mathieun apua, kun vastaaja puhui liikaa, nopeasti ja omituisuuksia :) Lopputuloksena tälle päivälle on yksi esittelytilaisuus klo 14, yksi ilmoitus siitä milloin esitellään ja yksi avonainen tapaus. Avonainen tapaus on eräs 600e kuussa maksva täysin varusteltu asunto kaupungin keskustasta, mutta omistajien asuessa kolmen tunnin ajomatkan päässä Lyonista asuntoa ei esitellä kenelle tahansa. Omistajan piti lähettää valokuvia, mutta neljänkään puhelinsoiton (Kiitos Mathieu) jälkeen ne eivät olleet ilmestyneet postilaatikkoon. Pyysimme kuitenkin esittelyä, saapi nähdä miten käy. Muut asunnot ovat pääasiassa koulun lähistöltä, keskimäärin 30m^2 ja hintahaitari 350-600.
Soittelujen jälkeen vaihdoimme vapaalle ja nautimme kellon ajan mukaisesti aperitiivin. Tarkoittaen pientä määrää jotakin likööriä tai viinaa. Tarkoitus ei kuitenkaan missään nimessä ole humaltua - sen aika on vasta illalla jos on jotkin nuorison pippalot. Mikäli alkoholia juodaan kotona yksin tai perheen kanssa, silloin kysymys on iloisena olemisesta, ei humalasta. Illalla, Mathieun vanhempien lähdettyä maaseudulle, muutama Mathieun lääketiedettä opiskeleva kaveri, ja yksi Pariisissa tietotekniikkaa opiskeleva ystävä tulivat Mathieun luo. Kun keskustelu vaihtui slangiksi, nopeaksi ja sisäpiirin vitseiksi, sitä oli kyllä todella vaikeaa seurata. Keskustelimmekin pääosin englanniksi ja kun päästiin Mario Cartingin pariin oli aivan sama mitä kieltä puhui, ymmärtämättä ei voinut olla.
Kun vihdoin illalla (yöllä) pääsi nukkumaan oli kyllä todella väsynyt. Nyt on aamu, pojat nukkuvat vielä. Nähtäväksi jää, löytyykö illalla tästä päivästä yhtä paljon kerrottavaa :)
maanantai 27. elokuuta 2007
Onkohan niin että niin on?
Hihi, täällä ollaan!
Matka sujui vallan mainiosti, vaikkakin Pariisin Charles de Gaullen lentokenttä oli juuri niin sokkeiloinen kuin olimme kuulleetkin :) Nyt jos pitäisi palata samaa reittiä takaisin, en enää osaisi. Onneksi Antin tuurilla ja myös joidenkin opasteiden avulla löysimme ajoissa TGV-aseman. Antilla on kyllä muutenkin suhteet yläkertaan kunnossa, aina kun sovitaan, että Antti hoitaa alkaa ilmestyä kuin tyhjästä miehiä, jotka kauppaavat kolmioleipiä 10 sentillä, muiden ravitsemusliikkeiden sulkeuduttua tai kylttejä, jotka opastavat juuri oikeaan.
Tällä hetkellä istumme place Bellecourin vieressä McDonaldsin terdellä juomassa mäkkäri olutta ja limpparia - kaupungin ensimmäinen wlan löytyi täältä. Vierestä löytyi (taas onnen kauppaa) myös putiikki, joka välittää asuntoja ja kaikenlaista muutakin. Ainakin saatiin lehdyköitä, joissa on paljon asuntoilmoituksia. Toistaiseksi emme ole menestyneet pitemmän kortteerin löytämisessä - lyhyen kylläkin. Soitimme eräälle Hospitality Club tyypille, joka oli todella innoissaan ("Aaah yeah yeah yeah Antti great!") siitä, että otimme yhteyttä. Ensi yö siis vielä hostellissa, ja sitten kun Mathieu saapuu itsekin Lyoniin saamme ensi kosketuksemme Lyonilaiseen perheeseen.
Säiden ja kesän jatkamisen suhteen Suomesta paon ajoitus oli täydellinen. Täällä hurja helle - syksystä ei tietoakaan. On upeaa näin vajaan vuorokauden kokemuksella huomata, että Ranskan kielikään ei tuota ainakaan turismin tasolla ongelmia. Vähintään toinen on aina ymmärtänyt vastauksen kysymykseen - ainakin pienen neuvonpidon jälkeen :) Asioiden kysyminen onnistuu kun aina aloittaa "onkohan niin että niin on" ja sen jälkeen sanoo sen miten haluaisi asioiden olevan. Kukaan ei oo ainakaan vielä ollu ymmärtämättä tai olevinaan ymmärtämättä :)
Tässä kuulumiset tältä erää, seuraavaksi lisää asuntoilmoitusten tulkkausta ja uuden ranskalaisen puhelinliittymän hyödyntämistä!
Matka sujui vallan mainiosti, vaikkakin Pariisin Charles de Gaullen lentokenttä oli juuri niin sokkeiloinen kuin olimme kuulleetkin :) Nyt jos pitäisi palata samaa reittiä takaisin, en enää osaisi. Onneksi Antin tuurilla ja myös joidenkin opasteiden avulla löysimme ajoissa TGV-aseman. Antilla on kyllä muutenkin suhteet yläkertaan kunnossa, aina kun sovitaan, että Antti hoitaa alkaa ilmestyä kuin tyhjästä miehiä, jotka kauppaavat kolmioleipiä 10 sentillä, muiden ravitsemusliikkeiden sulkeuduttua tai kylttejä, jotka opastavat juuri oikeaan.
Tällä hetkellä istumme place Bellecourin vieressä McDonaldsin terdellä juomassa mäkkäri olutta ja limpparia - kaupungin ensimmäinen wlan löytyi täältä. Vierestä löytyi (taas onnen kauppaa) myös putiikki, joka välittää asuntoja ja kaikenlaista muutakin. Ainakin saatiin lehdyköitä, joissa on paljon asuntoilmoituksia. Toistaiseksi emme ole menestyneet pitemmän kortteerin löytämisessä - lyhyen kylläkin. Soitimme eräälle Hospitality Club tyypille, joka oli todella innoissaan ("Aaah yeah yeah yeah Antti great!") siitä, että otimme yhteyttä. Ensi yö siis vielä hostellissa, ja sitten kun Mathieu saapuu itsekin Lyoniin saamme ensi kosketuksemme Lyonilaiseen perheeseen.
Säiden ja kesän jatkamisen suhteen Suomesta paon ajoitus oli täydellinen. Täällä hurja helle - syksystä ei tietoakaan. On upeaa näin vajaan vuorokauden kokemuksella huomata, että Ranskan kielikään ei tuota ainakaan turismin tasolla ongelmia. Vähintään toinen on aina ymmärtänyt vastauksen kysymykseen - ainakin pienen neuvonpidon jälkeen :) Asioiden kysyminen onnistuu kun aina aloittaa "onkohan niin että niin on" ja sen jälkeen sanoo sen miten haluaisi asioiden olevan. Kukaan ei oo ainakaan vielä ollu ymmärtämättä tai olevinaan ymmärtämättä :)
Tässä kuulumiset tältä erää, seuraavaksi lisää asuntoilmoitusten tulkkausta ja uuden ranskalaisen puhelinliittymän hyödyntämistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)