Useimmissa maissa pääsiäislomaa vietetään pääsiäisenä. Täällä sen pituus on kuitenkin miellyttävät kaksi viikkoa, ja ilmeisesti lomakohteiden tukkeutumisen pelossa maa on jaettu ainakin kolmeen eri loma-aikataulua noudattavaan alueseen, ja täkäläinen pääsiäisloma osuu alkamaan tästä viikonlopusta. Loman pituudessa ei kyllä ole valittamista, eikä ajankohdassakaan, sillä pääsiäisenä täällä satoi lunta, nyt ainoastaan vettä siinä määrin että joet tulvivat pyöräteille. :)
Lomaa edeltänyt kouluviikko oli hiukan totuttua rankempi sillä joka aamu alkoi kahdeksalta ja torstaina urakoitiin neljä tuntia verkostotekniikan 14-sivuista tenttiä. Tentistä taidettiin selvitä hämmentävistä kysymyksistä huolimatta kunnialla ja kun vielä torstaina saatiin varmistus sille, että Suomeen palatessa meitä odottaa mukavalta vaikuttava kämppä Otaniemessä, on lomalle lähtöfiilis niin sanotusti kohdallaan. Tänään sadekin taukosi sopivasti, niin päästiin tekemään pieni Lyon-kierros Genevestä päiväreissulle tulleen Sallan kanssa.
Maailma (tai ainakin Eurooppa) tuntuu taas hauskan pieneltä, kun alunperin Itävallan EB-reissulta tuttu Salla lähetteli mukanamme terveisiä Ilmarille Barcelonaan. Salla siis tuntee Ilmarin Turun opiskelukuvioista ja meidän on tarkoitus mennä tuota mun kanssa infolla samaan aikaan aloittanutta kaveria maanantaina moikkaamaan.
Barcelona on siis loman ensimmäinen etappi. Siellä työskentelevän Ilmarin lisäks kaupungissa on samaan aikaaan 5 hengen porukka muitakin INSA-vaihtareita. Käytännössä siis loppu suomalaisjengi yhellä saksalaisvahvistuksella. Kauheen tarkasti ei oo vielä ohjelmaa mietitty, mutta varmaan porukalla nautitaan lämmöstä ja ihmetellään Gaudin kikkailuja.
Keskiviikkona matka jatkuu Manchesteriin. Ryanair myi lippuja tuolle välille melko hämmentävällä 8 euron hinnalla (sisältää verot). Tuohon päälle toki laskutetaan sitten erikseen ruumatavarasta, luottokorttimaksamisesta ja jopa check-in tiskillä asioimisesta, mutta silti lennon yhteishinta kahdelta jää noin neljään kymppiin. =)
Manchesterissa asuu Emmin kaveri, joten majotus ja kaupunkisuunnistaminen hoitunevat mukavasti. Siellä onkin tarkotus viihtyä vähän yli kolme päivää ja jatkaa sitten matkaa junalla Lontoota kohti. Lontoossa seikkaillaan pari päivää, kunnes suunnataan kanaalin toiselle puolelle ja takaisin Ranskan puolelle.
Alun perin suunnitelmissa oli kanaalin alittaminen, mutta jälleen Ryanair tuli sotkemaan suunnitelmia tarjoamalla ylitystä neljäsosalla vastaavasta hinnasta. Lisäksi koneella päästään nyt suoraan Bretagneen, jota oli myös tarkoitus tällä reissulla hieman katsastaa.
Saint Malossa ollaan lennon jälkeen yksi yö ja sitten yritetään selvitä useampaa bussi- ja junayhteyttä hyödyntäen Normandian rantaa pitkin parissa päivässä Pariisiin. Siellä majailee taas useampikin tuttu, jota on tarkoitus ehtiä moikkaamaan. Myös itse kaupunkia on tarkoitus kierrellä huolella, sillä tähän mennessä meidän ranskaoleiluun on sisältynyt vain kaksi läpimenoa Charles de Gaullen lentokentän kautta.
28. päivä on sitten tarkoitus junailla takaisin kotiin ja ehtiä hyvin levänneenä suoriutumaan seuraavan tiistain pakollisesta kahden tunnin harjoitussessiosta koululla. Tuo kaksituntinen onkin sitten ainoa kouluvelvoite koko viikolla, joten Wapun juhlintaankin jäänee aikaa...
Paljon kivaa on siis suunnitteilla seuraaville viikoille. Saa nähdä päätyykö sitä jossain vaiheessa reissun päältä kirjoittelemaan tänne kanssa, kun on muutenkin ollut blogiaktiivisuus vähän heikoilla. Mutta jos ei tekstiä, niin ainakin kuvapäivityksiä on luvassa parin viikon sisään.. ;)
lauantai 12. huhtikuuta 2008
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Kesä -> talvi -> kesä
Lämpämittari Lyonissa on jälleen lähellä kahtakymmentä, mutta viime kirjoituksen jälkeen ehdittiin kokea myös vuoden rankin talvi. Kahden kesäviikonlopun välissä viikko sitten koettiin tosiaan jopa ensimmäiset lumisateet Lyonissa. Harmittavasti kurjat kelit osuivat juuri samaan aikaan kuin Emmin vanhempien vierailu, joten Lyonin "aina hyväksi" kehuttu sää ei oikein päässyt näyttämään parhaita puoliaan.
Koko vierailuaikaa ei sentään lumikeli häirinnyt, vaan kaupunkia saatiin kierrettyä hyvinkin monipuolisesti hyödyntäen myös kaikki julkiset kulkuvälineet mäkijunasta kaupunkipyöriin. Myös pari varsin mukavaksi osoittaunutta ravintolaa tuli testattua tuona viikonloppuna. Sunnuntai-iltana Pekka kävi katsomassa Lyonin fudismatsia ja me loput testaamassa ekaa kertaa paikallista elokuvateatteria. (Katsottu leffa oli Into the wild, loistopätkä ehdottomasti!)
Tuli taas ihan hauskasti Ranskan ja Suomen eroja havaittua tuonkin elokuvakäynnin yhteydessä. Ensinnäkin kun lippuluukulta kysyi, oliko illan esitykseen vielä vapaita paikkoja, oli dialogi suunnilleen seuraavanlainen:
- Ei pysty sanoa vielä, mutta tulkaa takaisin varttia ennen esityksen alkua.
- Aa, eli onko siis tällä hetkellä kaikki varauksessa?
- Eikun kaikki on vapaana. Niitä aletaan myydä vasta varttia ennen.
Lähettiin siitä sitten kauppaan ostamaan eväitä ja tultiin takaisin varttia ennen esityksen alkua. Siinä sitten oli kymmenisen tyyppiä jonottamassa ja odottamassa että lippumyyjä palaa koppiinsa. Täkäläisen kassatyöskentelyn tuntien alettiin olla aika varmoja, ettei koko porukka olisi sisällä leffan alkuun mennessä.
Hämmästyttävää kyllä, pullonkaulaksi ei osoittautunutkaan lippukassa, vaan se että leffasalissa oli vain yksi wc-koppi (johon tosiaan oli käynti vasta salista). Leffa kyllä alkoi tismalleen ajallaan ja jopa ilman mainoksia, mutta jengiä valui paikoilleen sekä ovesta että vessajonosta vielä varmaan 10 min ajan.
Huolimatta seilaavista katsojista, ei metelin aiheuttaminen eväitä rapistelemalla tuntunut kovin suotavalta, sillä taidettiin olla lähes ainoat salissa, jolla jotain rapisteltavaa oli. Eipä teatterissa kyllä mitään popparimyyntiä ollutkaan, eli ehkä se ei vain täällä kuulu tapoihin. Valtavan tulolähteen missaavat, kun miettii suomalaisten leffapopparien hintoja ja menekkiä..
Kuluneella viikolla ehdittiin kiertää kaupunkia vielä Apinkin kanssa, joka oli käymässä Lyonissa keskiviikkona. Lauantaina käytiin kevään vikalla laskettelureissulla Les 2 Alpesissa. Oli kyllä yks upeimmista laskupäivistä koskaan, sillä keli oli aika optimaalinen. Lunta oli satanu pitkin viikkoa, mutta lauantai oli pelkää auringonpaistetta. Rinteen reunasta ei tarvinnut paljoa poiketa kun pääsi jo piirtämään ihan omaa uraa. Muutenkin paikka toimi hienosti. Laakson hissijonoja lukuunottamatta liikkuminen sujui ripeästi, varsinkin Sohvaksi nimetyllä 8 paikkaisella ja tehokkaasti pehmustetulla tuolihissillä. :)
Nyt sunnuntaina on ollut mukavasti aikaa järjestellä parin viikon aikana kertynyttä kuvamäärää ja lisätä niitä myös Flickriin. Blogikirjoituksen valmistuttua pitänee vielä paneutua kouluryhmätyön C-koodin korjailuun ja mahdollisesti kasvattaa myös tältä viikolta pieneksi jäänyttä työaikasaldoa. Työskentely dippatyöhönkin liittyvän Campussourcing-projektin parissa on tosiaan alkanut varsin joustavasti etätyönä. Edellisenkin työrupeaman tulokset ovat löytäneet tiensä nettiin, kun Lyonin peliteollisuudesta kirjoittamani artikkeli julkaistiin Tekniikka ja Talous -lehdessä.
Hommia ja ohjelmaa siis riittää yllin kyllin. Hassusti se vaan on täälläkin kalenteri täyttyny vaikka sillon alkusyksystä oli ohjelma ihanan tyhjä, kun Suomesta tultua ei ollut mitään kesken. Hyvällä mielellä tässä kyllä vielä tekeekin mahdollisimman paljon, sillä aika pian nuo jäljellä olevat kaksi kuukautta vierähtävät. Ensi viikolle on tiedossa aikaisiin aamuihin painottuvan koulun lisäksi ainakin Emmin tanssiryhmän esitykset torstaina ja perjantaina, sekä lauantaina Lyonin Auditoriumissa Etelä-Amerikkalaisen musiikin ilta. =)
Koko vierailuaikaa ei sentään lumikeli häirinnyt, vaan kaupunkia saatiin kierrettyä hyvinkin monipuolisesti hyödyntäen myös kaikki julkiset kulkuvälineet mäkijunasta kaupunkipyöriin. Myös pari varsin mukavaksi osoittaunutta ravintolaa tuli testattua tuona viikonloppuna. Sunnuntai-iltana Pekka kävi katsomassa Lyonin fudismatsia ja me loput testaamassa ekaa kertaa paikallista elokuvateatteria. (Katsottu leffa oli Into the wild, loistopätkä ehdottomasti!)
Tuli taas ihan hauskasti Ranskan ja Suomen eroja havaittua tuonkin elokuvakäynnin yhteydessä. Ensinnäkin kun lippuluukulta kysyi, oliko illan esitykseen vielä vapaita paikkoja, oli dialogi suunnilleen seuraavanlainen:
- Ei pysty sanoa vielä, mutta tulkaa takaisin varttia ennen esityksen alkua.
- Aa, eli onko siis tällä hetkellä kaikki varauksessa?
- Eikun kaikki on vapaana. Niitä aletaan myydä vasta varttia ennen.
Lähettiin siitä sitten kauppaan ostamaan eväitä ja tultiin takaisin varttia ennen esityksen alkua. Siinä sitten oli kymmenisen tyyppiä jonottamassa ja odottamassa että lippumyyjä palaa koppiinsa. Täkäläisen kassatyöskentelyn tuntien alettiin olla aika varmoja, ettei koko porukka olisi sisällä leffan alkuun mennessä.
Hämmästyttävää kyllä, pullonkaulaksi ei osoittautunutkaan lippukassa, vaan se että leffasalissa oli vain yksi wc-koppi (johon tosiaan oli käynti vasta salista). Leffa kyllä alkoi tismalleen ajallaan ja jopa ilman mainoksia, mutta jengiä valui paikoilleen sekä ovesta että vessajonosta vielä varmaan 10 min ajan.
Huolimatta seilaavista katsojista, ei metelin aiheuttaminen eväitä rapistelemalla tuntunut kovin suotavalta, sillä taidettiin olla lähes ainoat salissa, jolla jotain rapisteltavaa oli. Eipä teatterissa kyllä mitään popparimyyntiä ollutkaan, eli ehkä se ei vain täällä kuulu tapoihin. Valtavan tulolähteen missaavat, kun miettii suomalaisten leffapopparien hintoja ja menekkiä..
Kuluneella viikolla ehdittiin kiertää kaupunkia vielä Apinkin kanssa, joka oli käymässä Lyonissa keskiviikkona. Lauantaina käytiin kevään vikalla laskettelureissulla Les 2 Alpesissa. Oli kyllä yks upeimmista laskupäivistä koskaan, sillä keli oli aika optimaalinen. Lunta oli satanu pitkin viikkoa, mutta lauantai oli pelkää auringonpaistetta. Rinteen reunasta ei tarvinnut paljoa poiketa kun pääsi jo piirtämään ihan omaa uraa. Muutenkin paikka toimi hienosti. Laakson hissijonoja lukuunottamatta liikkuminen sujui ripeästi, varsinkin Sohvaksi nimetyllä 8 paikkaisella ja tehokkaasti pehmustetulla tuolihissillä. :)
Nyt sunnuntaina on ollut mukavasti aikaa järjestellä parin viikon aikana kertynyttä kuvamäärää ja lisätä niitä myös Flickriin. Blogikirjoituksen valmistuttua pitänee vielä paneutua kouluryhmätyön C-koodin korjailuun ja mahdollisesti kasvattaa myös tältä viikolta pieneksi jäänyttä työaikasaldoa. Työskentely dippatyöhönkin liittyvän Campussourcing-projektin parissa on tosiaan alkanut varsin joustavasti etätyönä. Edellisenkin työrupeaman tulokset ovat löytäneet tiensä nettiin, kun Lyonin peliteollisuudesta kirjoittamani artikkeli julkaistiin Tekniikka ja Talous -lehdessä.
Hommia ja ohjelmaa siis riittää yllin kyllin. Hassusti se vaan on täälläkin kalenteri täyttyny vaikka sillon alkusyksystä oli ohjelma ihanan tyhjä, kun Suomesta tultua ei ollut mitään kesken. Hyvällä mielellä tässä kyllä vielä tekeekin mahdollisimman paljon, sillä aika pian nuo jäljellä olevat kaksi kuukautta vierähtävät. Ensi viikolle on tiedossa aikaisiin aamuihin painottuvan koulun lisäksi ainakin Emmin tanssiryhmän esitykset torstaina ja perjantaina, sekä lauantaina Lyonin Auditoriumissa Etelä-Amerikkalaisen musiikin ilta. =)
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Aurinkoista elämää yhdellä mustalla pilvellä
Täällä elämä rullaa eteenpäin päivä päivältä aurinkoisemmin. Kesä tekee tuloaan, voikukat ja kirsikkapuut kukkii ja kaupunki on täynnä hyvistä keleistä nauttivia iloisia eri-ikäisiä ihmisiä. Ilman takkia pärjää jo vallan mainosti päivisin, kun aurinko lämmittää. Yöllä lämpötilat sitten saattaakin olla ihan mitä sattuu, jopa lähellä nollaa. 20-asteen vaihtelu vuorokauden lämpötilassa on mielestäni melko paljon.
Viime perjantaina oli jotenkin hyvin school's out tunnelma, kun aamun tentistä selvittyämme seikkailtiin pyörillä kotia kohti ja päätettiinkin sitten hypätä mäen alla laiskuuden yllättäessä entuudestaan tuntemattomaan bussiin. Sillä huristeltiin jälleen kerran Lyonin ulkopuolelle, jossa tällä kertaa olikin oikein viihtyisän näköistä omakotitaloaluetta. (No, mitä nyt ne kivimuurit, minkä yli ei nää ja murtovarkaan tappo seipäät aidoissa vähän haittas...) Matkalla bongattiin aivan jättisuuri automarketti, johon tietenkin mentiin sitten säästämään. Antti melkein sekos ku sai säästää niin paljon! Ainaki 80 euroa! Tosin mukaan tarttui mm. äärimystisiä lamppuja kattoon palaneiden tilalle, joiden hankkiminen on ollut tähän mennessä pikkuputiikeista mahdotonta. School's outiksi päivä muuttui seikkailun siivittämänä vasta naapuripuistossa, johon mentiin eväiden kanssa (kylläkin vaan kokista ja oliivisämpylöitä) lueskelemaan ja katselemaan ihmisiä. Mahtavaa.
Ensi kesäkin näyttää jo asteen verran aurinkoisemmalta säätilasta riippumatta. Sain myöskin kesätöitä ja myöskin samasta projektista mihin Antti menee tekemään dippaa, joten ei me eroon toisistamme päästä :D Projektissa on kyllä muitakin ihmisiä ja tuttuja kavereita, yhteensä 3-4 kesätyöntekijää, 2 dippatyöläistä ja 2 proffaa + kai jotain yhteistyötyyppejä mm. Hiitistä . Aihe on kiinnostava ja työporukka mahtavaa, eli aika todella hyvin mielin tässä pääsee kohti Suomen haasteita sitten kesäkuun alusta alkaen. Tky:n asuntojonossakin jonotusnumero on meidän hakemuksella 20, käytännössä edessä 10 hakemusta, eli asunnonkin uskoisi järjestyvän.
Tällä hetkellä suurin varjo lankeaa ranskan postista. Ne ryökäleet on hukannu jo kaksi (2!!!) pakettiani. Ensimmäinen mystinen villasukkalähetys, josta ei koskaan saapunut edes postiluukkuun lappua saapumisesta. Toinen paketti on tilaamani virtajohto ja muuntaja läppäriini rikkinäisten tilalle. Tästä sentään tuli kuukauden odotuksen jälkeen lippulappunen postiluukkuun, että yritettiin tuoda mut et ollu kotona, joten haepas postista sitten. Tällä hetkellä olen käynyt tuon lapun kanssa postissa kaksi kertaa, kummallakaan kerralla paketista ei ole ollut jälkeäkään fyysisissä pakettipinoissa eikä sen paremmin tietojärjestelmissäkään. Aina on luvattu etsiä ja soittaa kun paketti löytyy. Täytynee mennä taas uudestaan sinne kyselemään, kun ei sitä soittoa ole kuulunut. Siitä tietenkään kukaan ei oo sanonu mitään, et mitäs sit jos sitä ei löydy, kyselyihin vastaus on "katotaan sit". Viimeeks myös kuulin tädin toivovan kovasti, että paketti löytyy. Luulen kuitenkin, postialaa kokemattomanakin, että paketin löytyminen vaatis toivomisen ja pahoittelun lisäksi myös jotain käytännön toimia, esimerkiksi soittoa naapurikonttoriin, josko paketti olis sinne eksyny...
Joten älkää siis enää ainakaan postittako mitään meille, ollaanhan täällä enää 2 ja puoli kuukautta. Tuossa ajassa ei voi olettaa yhdenkään paketin ehtivän perille, jos lainkaan. Tämänhetkinen La Posten onnistumisprosentti on pyöreä nolla.
Viime perjantaina oli jotenkin hyvin school's out tunnelma, kun aamun tentistä selvittyämme seikkailtiin pyörillä kotia kohti ja päätettiinkin sitten hypätä mäen alla laiskuuden yllättäessä entuudestaan tuntemattomaan bussiin. Sillä huristeltiin jälleen kerran Lyonin ulkopuolelle, jossa tällä kertaa olikin oikein viihtyisän näköistä omakotitaloaluetta. (No, mitä nyt ne kivimuurit, minkä yli ei nää ja murtovarkaan tappo seipäät aidoissa vähän haittas...) Matkalla bongattiin aivan jättisuuri automarketti, johon tietenkin mentiin sitten säästämään. Antti melkein sekos ku sai säästää niin paljon! Ainaki 80 euroa! Tosin mukaan tarttui mm. äärimystisiä lamppuja kattoon palaneiden tilalle, joiden hankkiminen on ollut tähän mennessä pikkuputiikeista mahdotonta. School's outiksi päivä muuttui seikkailun siivittämänä vasta naapuripuistossa, johon mentiin eväiden kanssa (kylläkin vaan kokista ja oliivisämpylöitä) lueskelemaan ja katselemaan ihmisiä. Mahtavaa.
Ensi kesäkin näyttää jo asteen verran aurinkoisemmalta säätilasta riippumatta. Sain myöskin kesätöitä ja myöskin samasta projektista mihin Antti menee tekemään dippaa, joten ei me eroon toisistamme päästä :D Projektissa on kyllä muitakin ihmisiä ja tuttuja kavereita, yhteensä 3-4 kesätyöntekijää, 2 dippatyöläistä ja 2 proffaa + kai jotain yhteistyötyyppejä mm. Hiitistä . Aihe on kiinnostava ja työporukka mahtavaa, eli aika todella hyvin mielin tässä pääsee kohti Suomen haasteita sitten kesäkuun alusta alkaen. Tky:n asuntojonossakin jonotusnumero on meidän hakemuksella 20, käytännössä edessä 10 hakemusta, eli asunnonkin uskoisi järjestyvän.
Tällä hetkellä suurin varjo lankeaa ranskan postista. Ne ryökäleet on hukannu jo kaksi (2!!!) pakettiani. Ensimmäinen mystinen villasukkalähetys, josta ei koskaan saapunut edes postiluukkuun lappua saapumisesta. Toinen paketti on tilaamani virtajohto ja muuntaja läppäriini rikkinäisten tilalle. Tästä sentään tuli kuukauden odotuksen jälkeen lippulappunen postiluukkuun, että yritettiin tuoda mut et ollu kotona, joten haepas postista sitten. Tällä hetkellä olen käynyt tuon lapun kanssa postissa kaksi kertaa, kummallakaan kerralla paketista ei ole ollut jälkeäkään fyysisissä pakettipinoissa eikä sen paremmin tietojärjestelmissäkään. Aina on luvattu etsiä ja soittaa kun paketti löytyy. Täytynee mennä taas uudestaan sinne kyselemään, kun ei sitä soittoa ole kuulunut. Siitä tietenkään kukaan ei oo sanonu mitään, et mitäs sit jos sitä ei löydy, kyselyihin vastaus on "katotaan sit". Viimeeks myös kuulin tädin toivovan kovasti, että paketti löytyy. Luulen kuitenkin, postialaa kokemattomanakin, että paketin löytyminen vaatis toivomisen ja pahoittelun lisäksi myös jotain käytännön toimia, esimerkiksi soittoa naapurikonttoriin, josko paketti olis sinne eksyny...
Joten älkää siis enää ainakaan postittako mitään meille, ollaanhan täällä enää 2 ja puoli kuukautta. Tuossa ajassa ei voi olettaa yhdenkään paketin ehtivän perille, jos lainkaan. Tämänhetkinen La Posten onnistumisprosentti on pyöreä nolla.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Kuulumisia lomalta ja koulusta
Hiitolomalta paluusta alkaa olla jo yli viikko, mutta blogikuulumiset ovat antaneet odottaa itseään. Kuvia sentään sain jo siirrettyä nähtäville ison läjän.
Tuli kyllä ihan kuvaamisen arvoinen reissu tehtyä, sillä auringonpaistetta, hienoja rinteitä ja upeita maisemia riitti yllin kyllin. Matkaan lähti yhteensä 21 vaihtaria INSAlta jakautuneena neljään eri majotuskämppään. Kohteena oli Alpe d'Huezin laskettelukeskus, mutta majoitukset oli varattu Vaujanyn pikkukylästä viereisestä laaksosta. Kylän korkeudella ei juuri lunta ollut vaan rinteisiin päästäkseen piti kävellä isolle telepherique-asemalle, josta pääsi valtavalla kabiineilla yli 2000 metrin korkeuteen ja talviolosuhteisiin. Moiset kelierot tuli vähän yllätyksenä, sillä Suomessa vastaavaan ei juuri törmää, mutta ei kyllä haitannu yhtään, että laskupäivän jälkeen tarkeni istua ilman paitaa takapihalla olutta hörppimässä. B)
Laskemassa oltiin kuutena päivänä, mikä tuntui aika sopivalta määrältä. Ekojen päivien totuttelun jälkeen homma alkoi sujua varsin jouhevasti ja hiukan sokkeloinen rinnekarttakin alkoi tulla tutummaksi. Varsinkin loppuviikosta oli tapana kerääntyä koko jengillä samaan paikkaan patonkilounaalle ja jatkaa siitä taas iltapäivälaskua hiukan sekotetuin porukoin. Eniten kuitenkin laskettiin ihan oman huoneen Suomi-jengillä, eli porukassa minä, Emmi, Juha ja Tapsa.
Rinteiden jakautuminen alueella oli siinä mielessä jännä, että alimpana Alpe d'Huezin kylän tuntumassa oli paljon helppoja vihreitä (ja paljon lapsiperheitä ja paljon ruuhkaa). Hiukan ylempänä 2000-2800 metrissä oli paljon sinisiä ja punaisia, ja yleensä ihan kohtuullisesti tilaa mahtua sekaan. Korkeimmalta jäätikköhuipulta (3330m) lähti sitten useampikin musta reitti, joilla ei yleensä ruuhkaa näkynyt. Niitä ei kyllä ihan kauheasti tullut tahkottua, sillä ekana päivänä kokeillun (kuulemma "legendaarisen") Le Tunnel -rinteen jäisten megakumpareiden jälkeen hiukka sohjoisemmat ja leppoisammat alemman kerroksen rinteet tuntuivat oikein mukavilta.
Loppuviikosta käytiin kyllä vielä testaamassa Euroopan pisimmäksi mainostettua mustaa rinnettä, jonka 16 laskukilometristä tosin varmaan ainakin viisi viimeistä on tylsistyttävän tasaista puronvarsiluiruttelua. Rinteen jyrkempi alkuosa oli kyllä varsin hyvä pätkä, mutta erityisen jännäksi laskeminen muuttui vasta toisella kerralla, kun päädyttiin seuraamaan pientä porukkaa, joka suuntasi oppaan perässä offpisteelle. Kovin koskemattomille hangille ei tuollakaan kertaa päästy, mutta kyllä rinteiden ulkopuolela vedetyssä reissussa tuntui olevan oma jännityksensä. Ja tulipahan tuollaistakin testattua, vaikka vähän pummilla mentiinkin. :) Ilman opasta ei kyllä tekisi mieli lähteä eksymään pilviin tai tippumaan jyrkänteiltä...
Laskemisen lisäksi viikkoon mahtui paljon muutakin hauskanpitoa, vaikka ruotsi-norja-megahuoneiston 8 hengen porukka todettiinkin ajoittain hiukan vaisuksi osallistumaan juhlintaan tai ainakaan järjestämään sitä ainoassa huoneistossa, johon koko jengi olisi mahtunut ilman älytöntä ahtamista. Kylän lähes ainoa baari biljardi- ja babyfoot-pöytineen tuli kyllä testattua useampanakin iltana.
Oman huoneen porukalla myös mätettiin iltasin Illuminatia pitkästä aikaa sekä syötiin loistavasti. Matkaa edeltänyt halpahallireissu kannatti, sillä kylän kauppa ei hinnoillaan kilpaillut. (Eipä ois ollu kyllä kilpailijoitakaan.) Kaupasta haettiin lähinnä tuoreet vihannekset ja täytettä joka aamuiseen rinne-eväspatonkien rakenteluun. Loppujen lopuksi saatiin noin 50 e/nenä syötyä koko viikko fondueineen ja paahtopaisteineen. Très bon! :9
Paluu arkeen
Kuuden laskupäivän jälkeen suunnattiin sitten Grenoblen bussiin ja sieltä junalla takaisin Lyoniin. Paluun jälkeen oli onneksi pari ohjelmatonta päivää aikaa parannella väsyneitä reisiä, maksella univelkoja ja muutenkin toipua lomasta ennen torstain tenttikoetusta. Vuoden isoimman kurssin nelituntinen tentti oli mukavasti sijoitettu heti loman jälkeiselle viikolle, mutta onneksi muuta koulua oli ohjelmassa melko vähän. Itse tentti poikkesi taas hiukan suomityylistä, kun eteen lätkäistiin molemmilta luennoitsijoilta oma koe. Toinen nippu taisi olla 7 sivua ja toinen 14. :D Onneksi suurin osa tilasta oli mennyt koodilistauksiin ja 4 tuntia riitti kysymysten tulkkaamiseen ja vastausten raapustamiseen. Hiukan hämäriä ja kompakysymysmäisiä tehtäviä olivat onnistuneet laatimaan, mutta kai se on täällä tapana, että kun kerran kaikki oppimateriaali saa olla mukana, niin kysymykset eivät liian selkeitä voi olla. Hiukan lisähaastetta toi vielä esimerkkikoodiin jäänyt virhe. Great. :/
Eiköhän tuosta koetuksesta kuitenkin joten kuten selvitty ja sen jälkeen on ehditty jo pitää Illuminati-ilta meillä ja käydä vaihtariporukan bileissä ja vielä tänään iltapäiväkahveilla Suomi-porukalla. Alppien lisäksi tuntuu täällä kaupungissakin kelit suosivan sillä parin tunnin verran tarkeni melkein hyvin istuskella kahvilan terassilla. Ei täällä kyllä paikallinen väki ole terasseja vielä vallannut vaikka lämpötilat vastaavatkin suomalaisten hyvää huhtikuuta. Suomalaisporukkana saatiin siis valita ulkonaistumispaikat hyvinkin vapaasti. ;)
Tuli kyllä ihan kuvaamisen arvoinen reissu tehtyä, sillä auringonpaistetta, hienoja rinteitä ja upeita maisemia riitti yllin kyllin. Matkaan lähti yhteensä 21 vaihtaria INSAlta jakautuneena neljään eri majotuskämppään. Kohteena oli Alpe d'Huezin laskettelukeskus, mutta majoitukset oli varattu Vaujanyn pikkukylästä viereisestä laaksosta. Kylän korkeudella ei juuri lunta ollut vaan rinteisiin päästäkseen piti kävellä isolle telepherique-asemalle, josta pääsi valtavalla kabiineilla yli 2000 metrin korkeuteen ja talviolosuhteisiin. Moiset kelierot tuli vähän yllätyksenä, sillä Suomessa vastaavaan ei juuri törmää, mutta ei kyllä haitannu yhtään, että laskupäivän jälkeen tarkeni istua ilman paitaa takapihalla olutta hörppimässä. B)
Laskemassa oltiin kuutena päivänä, mikä tuntui aika sopivalta määrältä. Ekojen päivien totuttelun jälkeen homma alkoi sujua varsin jouhevasti ja hiukan sokkeloinen rinnekarttakin alkoi tulla tutummaksi. Varsinkin loppuviikosta oli tapana kerääntyä koko jengillä samaan paikkaan patonkilounaalle ja jatkaa siitä taas iltapäivälaskua hiukan sekotetuin porukoin. Eniten kuitenkin laskettiin ihan oman huoneen Suomi-jengillä, eli porukassa minä, Emmi, Juha ja Tapsa.
Rinteiden jakautuminen alueella oli siinä mielessä jännä, että alimpana Alpe d'Huezin kylän tuntumassa oli paljon helppoja vihreitä (ja paljon lapsiperheitä ja paljon ruuhkaa). Hiukan ylempänä 2000-2800 metrissä oli paljon sinisiä ja punaisia, ja yleensä ihan kohtuullisesti tilaa mahtua sekaan. Korkeimmalta jäätikköhuipulta (3330m) lähti sitten useampikin musta reitti, joilla ei yleensä ruuhkaa näkynyt. Niitä ei kyllä ihan kauheasti tullut tahkottua, sillä ekana päivänä kokeillun (kuulemma "legendaarisen") Le Tunnel -rinteen jäisten megakumpareiden jälkeen hiukka sohjoisemmat ja leppoisammat alemman kerroksen rinteet tuntuivat oikein mukavilta.
Loppuviikosta käytiin kyllä vielä testaamassa Euroopan pisimmäksi mainostettua mustaa rinnettä, jonka 16 laskukilometristä tosin varmaan ainakin viisi viimeistä on tylsistyttävän tasaista puronvarsiluiruttelua. Rinteen jyrkempi alkuosa oli kyllä varsin hyvä pätkä, mutta erityisen jännäksi laskeminen muuttui vasta toisella kerralla, kun päädyttiin seuraamaan pientä porukkaa, joka suuntasi oppaan perässä offpisteelle. Kovin koskemattomille hangille ei tuollakaan kertaa päästy, mutta kyllä rinteiden ulkopuolela vedetyssä reissussa tuntui olevan oma jännityksensä. Ja tulipahan tuollaistakin testattua, vaikka vähän pummilla mentiinkin. :) Ilman opasta ei kyllä tekisi mieli lähteä eksymään pilviin tai tippumaan jyrkänteiltä...
Laskemisen lisäksi viikkoon mahtui paljon muutakin hauskanpitoa, vaikka ruotsi-norja-megahuoneiston 8 hengen porukka todettiinkin ajoittain hiukan vaisuksi osallistumaan juhlintaan tai ainakaan järjestämään sitä ainoassa huoneistossa, johon koko jengi olisi mahtunut ilman älytöntä ahtamista. Kylän lähes ainoa baari biljardi- ja babyfoot-pöytineen tuli kyllä testattua useampanakin iltana.
Oman huoneen porukalla myös mätettiin iltasin Illuminatia pitkästä aikaa sekä syötiin loistavasti. Matkaa edeltänyt halpahallireissu kannatti, sillä kylän kauppa ei hinnoillaan kilpaillut. (Eipä ois ollu kyllä kilpailijoitakaan.) Kaupasta haettiin lähinnä tuoreet vihannekset ja täytettä joka aamuiseen rinne-eväspatonkien rakenteluun. Loppujen lopuksi saatiin noin 50 e/nenä syötyä koko viikko fondueineen ja paahtopaisteineen. Très bon! :9
Paluu arkeen
Kuuden laskupäivän jälkeen suunnattiin sitten Grenoblen bussiin ja sieltä junalla takaisin Lyoniin. Paluun jälkeen oli onneksi pari ohjelmatonta päivää aikaa parannella väsyneitä reisiä, maksella univelkoja ja muutenkin toipua lomasta ennen torstain tenttikoetusta. Vuoden isoimman kurssin nelituntinen tentti oli mukavasti sijoitettu heti loman jälkeiselle viikolle, mutta onneksi muuta koulua oli ohjelmassa melko vähän. Itse tentti poikkesi taas hiukan suomityylistä, kun eteen lätkäistiin molemmilta luennoitsijoilta oma koe. Toinen nippu taisi olla 7 sivua ja toinen 14. :D Onneksi suurin osa tilasta oli mennyt koodilistauksiin ja 4 tuntia riitti kysymysten tulkkaamiseen ja vastausten raapustamiseen. Hiukan hämäriä ja kompakysymysmäisiä tehtäviä olivat onnistuneet laatimaan, mutta kai se on täällä tapana, että kun kerran kaikki oppimateriaali saa olla mukana, niin kysymykset eivät liian selkeitä voi olla. Hiukan lisähaastetta toi vielä esimerkkikoodiin jäänyt virhe. Great. :/
Eiköhän tuosta koetuksesta kuitenkin joten kuten selvitty ja sen jälkeen on ehditty jo pitää Illuminati-ilta meillä ja käydä vaihtariporukan bileissä ja vielä tänään iltapäiväkahveilla Suomi-porukalla. Alppien lisäksi tuntuu täällä kaupungissakin kelit suosivan sillä parin tunnin verran tarkeni melkein hyvin istuskella kahvilan terassilla. Ei täällä kyllä paikallinen väki ole terasseja vielä vallannut vaikka lämpötilat vastaavatkin suomalaisten hyvää huhtikuuta. Suomalaisporukkana saatiin siis valita ulkonaistumispaikat hyvinkin vapaasti. ;)
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Tenttejä, kuvia ja suunnitelmia
Elämä tuntuu sujuvan aika rauhallisilla raiteilla täällä. Ainakin siinä määrin, että äkillinen blogaustarve yllättää melkoisen harvoin. Jotain uutta on toki ohjelmassa koko ajan, viime viikolla muun muassa ensimmäinen täkäläinen tentti. Ohjeistuksen epäselvyys oli taas totuttua tasoa, ja vasta tentissä varmistui arvailut siitä, saiko materiaaleja olla mukana vai ei. Arvailut oli kyllä painottunu siihen suuntaan, että materiaalit saisi kokeeseen ottaa, joten luentokalvojen ja sanakirjan lisäksi mukana myös vanhoja kokeita ja niiden mallivastauksia.
Tällainen varustautuminen osoittautui hyväksi, sillä koe muistutti melko paljon edellisvuotista, ja mallivastauksista sai hyvin esimerkkiä omien kehittämiseen. Rajoittavaksi tekijäksi muodostui lopulta lähinnä aika, joka loppui armotta kesken, vaikka vaihtareille täällä mukava 1/3 lisäaika suodaankin. Vaatii hiukan totuttelua tämä täkäläinen systeemi. Suomessa asiat pitää muistaa, koska materiaaleja ei saa selata kokeessa. Täällä asiat pitää (ainakin suunnilleen) muistaa, koska materiaaleja ei ehdi selata, ainakaan jokaisen kysymyksen kohdalla.
Viimeviikkoinen koe käsitteli tietokantoja, mikä on aiheena astetta selkeempi kuin monella muulla kurssilla mitä täällä käydään. Seuraava tentti on vuoden isoimmasta kurssista eli C++ ohjelmoinnista (7 op) ja se iskee kivasti heti hiihtoloman jälkeisellä viikolla. Alpeille ei kyllä tenttikirjoja raahata, mutta sen jälkeen pitänee kerrata ihan huolella. Käytännön harjottelu ton C++:n osalta kun on jäänyt vähän vähiin, sillä ryhmätyöprojekteissa on ylimääränen vaihtarijäsen yleensä ollu enemmän tai vähemmän pihalla. Ja vaikka C++ kielenä sujuisikin kohtuu hyvin, asettaa koekysymyksissä käytetty ranskan kieli (ja ranskalainen logiikka) omat haasteensa.. :)
Uusia kuvia ja suunnitelmia
Pistin Flickriin pitkästä aikaa uusia kuvia. Ihan kauheasti ei ole tänä vuonna tullut kuvia otettua, mutta muutamassa tapahtumassa on ollu kamera mukana. Ite tajusin vasta nyt, että tuolta saa myös ihan mukavasti toimivan slideshown kuville. Kannattaa kokeilla vaikkapa tämän vuoden ekasta eteenpäin.
Hieman Valencia-matkan hengessä päätettiin viikko sitten hyödyntää taas Ryanairin älyttömiä tarjouksia. Kevätlomalle kaavailtu Pariisi-Bretagne-Manchester reissu kasvoi 8 euron lentojen myötä kattamaan myös Lontoon ja Barcelonan. Ei tunnu ihan loogiselta (saati ympäristöystävälliseltä), että kanaalin alitus junalla maksaa opiskelijalipullakin melkein kymmenen kertaa enemmän kuin lento. Alunperin suunnitelmissa oli kyllä junailu, mutta ihan noin suuria hintaeroja ei tämän hetkinen budjetti hyväksynyt. Nytkin melkeinpä puolet matkustuskuluista tulee todennäköisesti Manchester-Lontoo ja Bretagne-Pariisi-Lyon junasiirtymistä. Majoitusta järjestynee näillä näkymin usemmassakin kaupungissa tuttujen luona, joten siltä osin säästynee vähän reissubudjettia muuhun kokemiseen.
Kevään edetessä on siis odotettavissa valokuvamäärän huomattavaa nousua. Luultavasti jo ensi lauantaina alkavalla hiihtolomalla tulee räpsittyä iso kasa kuvia, toivottavasti hiukan aurinkoisemmissa maisemissa kuin edellisellä laskureissulla. :)
Tällainen varustautuminen osoittautui hyväksi, sillä koe muistutti melko paljon edellisvuotista, ja mallivastauksista sai hyvin esimerkkiä omien kehittämiseen. Rajoittavaksi tekijäksi muodostui lopulta lähinnä aika, joka loppui armotta kesken, vaikka vaihtareille täällä mukava 1/3 lisäaika suodaankin. Vaatii hiukan totuttelua tämä täkäläinen systeemi. Suomessa asiat pitää muistaa, koska materiaaleja ei saa selata kokeessa. Täällä asiat pitää (ainakin suunnilleen) muistaa, koska materiaaleja ei ehdi selata, ainakaan jokaisen kysymyksen kohdalla.
Viimeviikkoinen koe käsitteli tietokantoja, mikä on aiheena astetta selkeempi kuin monella muulla kurssilla mitä täällä käydään. Seuraava tentti on vuoden isoimmasta kurssista eli C++ ohjelmoinnista (7 op) ja se iskee kivasti heti hiihtoloman jälkeisellä viikolla. Alpeille ei kyllä tenttikirjoja raahata, mutta sen jälkeen pitänee kerrata ihan huolella. Käytännön harjottelu ton C++:n osalta kun on jäänyt vähän vähiin, sillä ryhmätyöprojekteissa on ylimääränen vaihtarijäsen yleensä ollu enemmän tai vähemmän pihalla. Ja vaikka C++ kielenä sujuisikin kohtuu hyvin, asettaa koekysymyksissä käytetty ranskan kieli (ja ranskalainen logiikka) omat haasteensa.. :)
Uusia kuvia ja suunnitelmia
Pistin Flickriin pitkästä aikaa uusia kuvia. Ihan kauheasti ei ole tänä vuonna tullut kuvia otettua, mutta muutamassa tapahtumassa on ollu kamera mukana. Ite tajusin vasta nyt, että tuolta saa myös ihan mukavasti toimivan slideshown kuville. Kannattaa kokeilla vaikkapa tämän vuoden ekasta eteenpäin.
Hieman Valencia-matkan hengessä päätettiin viikko sitten hyödyntää taas Ryanairin älyttömiä tarjouksia. Kevätlomalle kaavailtu Pariisi-Bretagne-Manchester reissu kasvoi 8 euron lentojen myötä kattamaan myös Lontoon ja Barcelonan. Ei tunnu ihan loogiselta (saati ympäristöystävälliseltä), että kanaalin alitus junalla maksaa opiskelijalipullakin melkein kymmenen kertaa enemmän kuin lento. Alunperin suunnitelmissa oli kyllä junailu, mutta ihan noin suuria hintaeroja ei tämän hetkinen budjetti hyväksynyt. Nytkin melkeinpä puolet matkustuskuluista tulee todennäköisesti Manchester-Lontoo ja Bretagne-Pariisi-Lyon junasiirtymistä. Majoitusta järjestynee näillä näkymin usemmassakin kaupungissa tuttujen luona, joten siltä osin säästynee vähän reissubudjettia muuhun kokemiseen.
Kevään edetessä on siis odotettavissa valokuvamäärän huomattavaa nousua. Luultavasti jo ensi lauantaina alkavalla hiihtolomalla tulee räpsittyä iso kasa kuvia, toivottavasti hiukan aurinkoisemmissa maisemissa kuin edellisellä laskureissulla. :)
maanantai 4. helmikuuta 2008
Kulttuuria monessa muodossa
Viime viikolla varmistui, että palaamme Suomeen toukokuun päättyessä, sillä Antti sai diplomityöpaikan, jossa työskentely tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Tämä tieto toi mukanaan typerääkin typerämmän orastavan stressin siitä, mitä kaikkea täällä vielä pitäisi ehtiä kokea tai nähdä ennen kotimatkaa, "ettei sitten jälkeenpäin harmita kun ei tullut tehtyä." Noh, kaikkeahan ei tietenkään millään ehdi, mutta nyt suunnitteilla olisi ainakin jonkinlaista pidempää reissua Bretagneen, Pariisin tienoille ja kanaalin yli Lontooseen ja aina Manchesteriin asti entistä koulukaveriani Leenaa moikkailemaan.
Hiihtolomaksi suunnitteilla on luultavasti aivan mahtava reissu laskettelukeskukseen nimeltä Alpe d'Huez. Sinne lähdetään lähes 20 hengen vaihtaripossella, majoitutaan jonkinlaiseen kimppahuoneistoihin ja lasketaan 6 päivää mäkiä alas ja lauletaan 6 yötä. (Lauluvihkosia on jo koottu ja kitaroita lähtee mukaan ainakin pari kappaletta :) ) Laskemisesta esimakua käytiin haeskelemassa jo viime lauantaina koulumme Ski Clubin reissulla Plagneen. Upeaa oli! Keli ei ollut paras mahdollinen (aina kun meni joku pilvi ohi laskettiin sankassa sumussa, täysin fiilispohjalta) mutta parin tunnin ajan saatiin auringostakin nauttia. Pisimmillään sai alastuloon kulumaan yli puoli tuntia - tähän ei pystyisi Suomen eteläisemmissä hiihtokeskuksissa millään, vaikka näkisi sukset ensimmäistä kertaa elämässään. Henkilökohtaisesti huomasin ilokseni, että jotain on tainnut lihaksissa tapahtua, kun ei se ollutkaan niin rankkaa. Edes jälkikäteen ei ole saanut nauttia siitä tunteesta, kun lihakset muotoutuu lähemmäs ihanteita :/
Kaupunkikulttuurin ja urheilukulttuurin ohella (jalkapallopelissäkin pitäis käydä, Lyon-Manu peliin ei saatu lippuja, kun eihän näiden nettiostaminen toiminu kun piti ja muuten liput menikin sitten heti...) ehdottomasti koettaviin asioihin kuuluu taiteellisempi kulttuuri. Täällä kun tuota tarjontaa riittää ja hankkimistamme kulttuuripasseistakin on vasta yksi esitys käytetty. Juuri ennen paluutamme tänne vierailtiin kummatätini ja -setäni luona, jossa syntyi keskustelua musiikkitalon rakentamisesta. Tämä keskustelu herätti pohtimaan miten kulttuurin todella saisi elämään ja osaksi jokapäiväistä elämää. Täällä siinä on onnistuttu ja eräs syy saattaa väenpaljouden lisäksi olla se, että teatteri, ooppera, baletti jne. eivät ole vain muodollisia ja hankalia edustustilaisuuksia vaan "kulutustavaraa" ja viihdykettä siinä missä elokuvissa käyntikin. Jokunen viikko sitten kävin elämäni ensimmäistä kertaa aivan tavallisessa taidemuseossa, aivan tavallisena lauantaina niin, että sisälle piti jonottaa! Sisällä oli ihan tavallisia ihmisiä ja perheitä. Kulttuurikasvatus alkaa kotoa :)
Kävimme myöskin katsastamassa dramatiikkaa tihkuvan ja voimakkaan Dracula-musikaalin Maison de la Dancessa. Musikaalin esitti vierailijaryhmä Quebecistä ja näin hivenen nörtähtäneille ihmisille tarjosi musiikin lisäksi katseltavaa hienoissa multimedia-lavasteissaan. Esitys oli hieno ja arkipäivästä kaukana, mutta jälleen kerran katsomossa istui ihmiset ihan tavallisissa vaatteissa, takit sylissään (käsittämätöntä, ei ole näköjään tapana käyttää ilmaisia narikoita!?) ja väliajalla kahviosta sai cokista ja kaljaa tölkissä. Ja me vielä pelättiin alipukeutuvamme :) Laskee ehkä monen muunkin kynnystä lähteä tuon tyyppisiin esityksiin.
Kevään kalenteri siis täytyy uhkaavasti, eli jos joku meinaa vielä tulla käymään, kannattaa alkaa varailemaan aikoja :) jossain välissä täällä täytyy vähän kouluakin käydä, suorittaa tentit ja yrittää hakea suomesta asuntoa ja kesätöitä.
Hiihtolomaksi suunnitteilla on luultavasti aivan mahtava reissu laskettelukeskukseen nimeltä Alpe d'Huez. Sinne lähdetään lähes 20 hengen vaihtaripossella, majoitutaan jonkinlaiseen kimppahuoneistoihin ja lasketaan 6 päivää mäkiä alas ja lauletaan 6 yötä. (Lauluvihkosia on jo koottu ja kitaroita lähtee mukaan ainakin pari kappaletta :) ) Laskemisesta esimakua käytiin haeskelemassa jo viime lauantaina koulumme Ski Clubin reissulla Plagneen. Upeaa oli! Keli ei ollut paras mahdollinen (aina kun meni joku pilvi ohi laskettiin sankassa sumussa, täysin fiilispohjalta) mutta parin tunnin ajan saatiin auringostakin nauttia. Pisimmillään sai alastuloon kulumaan yli puoli tuntia - tähän ei pystyisi Suomen eteläisemmissä hiihtokeskuksissa millään, vaikka näkisi sukset ensimmäistä kertaa elämässään. Henkilökohtaisesti huomasin ilokseni, että jotain on tainnut lihaksissa tapahtua, kun ei se ollutkaan niin rankkaa. Edes jälkikäteen ei ole saanut nauttia siitä tunteesta, kun lihakset muotoutuu lähemmäs ihanteita :/
Kaupunkikulttuurin ja urheilukulttuurin ohella (jalkapallopelissäkin pitäis käydä, Lyon-Manu peliin ei saatu lippuja, kun eihän näiden nettiostaminen toiminu kun piti ja muuten liput menikin sitten heti...) ehdottomasti koettaviin asioihin kuuluu taiteellisempi kulttuuri. Täällä kun tuota tarjontaa riittää ja hankkimistamme kulttuuripasseistakin on vasta yksi esitys käytetty. Juuri ennen paluutamme tänne vierailtiin kummatätini ja -setäni luona, jossa syntyi keskustelua musiikkitalon rakentamisesta. Tämä keskustelu herätti pohtimaan miten kulttuurin todella saisi elämään ja osaksi jokapäiväistä elämää. Täällä siinä on onnistuttu ja eräs syy saattaa väenpaljouden lisäksi olla se, että teatteri, ooppera, baletti jne. eivät ole vain muodollisia ja hankalia edustustilaisuuksia vaan "kulutustavaraa" ja viihdykettä siinä missä elokuvissa käyntikin. Jokunen viikko sitten kävin elämäni ensimmäistä kertaa aivan tavallisessa taidemuseossa, aivan tavallisena lauantaina niin, että sisälle piti jonottaa! Sisällä oli ihan tavallisia ihmisiä ja perheitä. Kulttuurikasvatus alkaa kotoa :)
Kävimme myöskin katsastamassa dramatiikkaa tihkuvan ja voimakkaan Dracula-musikaalin Maison de la Dancessa. Musikaalin esitti vierailijaryhmä Quebecistä ja näin hivenen nörtähtäneille ihmisille tarjosi musiikin lisäksi katseltavaa hienoissa multimedia-lavasteissaan. Esitys oli hieno ja arkipäivästä kaukana, mutta jälleen kerran katsomossa istui ihmiset ihan tavallisissa vaatteissa, takit sylissään (käsittämätöntä, ei ole näköjään tapana käyttää ilmaisia narikoita!?) ja väliajalla kahviosta sai cokista ja kaljaa tölkissä. Ja me vielä pelättiin alipukeutuvamme :) Laskee ehkä monen muunkin kynnystä lähteä tuon tyyppisiin esityksiin.
Kevään kalenteri siis täytyy uhkaavasti, eli jos joku meinaa vielä tulla käymään, kannattaa alkaa varailemaan aikoja :) jossain välissä täällä täytyy vähän kouluakin käydä, suorittaa tentit ja yrittää hakea suomesta asuntoa ja kesätöitä.
lauantai 26. tammikuuta 2008
Musailua
Vähän hiljaisesti on lähtenyt tämän vuoden blogaus käyntiin, mutta muilta osin meno täällä on jonkin verran äänekkäämpää. Nytkin soi alttoviulu kauniisti taustalla, sillä Emmi roudasi sen Suomesta mukaan joululomareissulta. Itse taas sain vihdoin toteutettua jo syksyllä päässä olleen idean jonkinlaisen MIDI-koskettimiston hankkimisesta.
Operaation suoritus vaati lopulta kauppojen surffailun lisäksi parikin reissua Lyonin periferiaan isompien soitinkauppojen äärelle. Näyttää olevan meininki täällä se, että kalliiden vuokrien alueella pidetään vain pystyssä vain pientä liikettä, ja varsinainen valikoima löytyy sitten jostain moottoritienvarren automarkettiparatiisien takaiselta teollisuusalueelta. Tietty saman ketjun sisällä soittimen olisi voinut tilata keskustankin liikkeeseen, mutta tulipahan nähtyä Lyonia vähän eri suunnastakin kun viime lauantaina seikkailtiin melkein tunnin matka Limonestiin.
Kauhean paljon varsinaista nähtävää reissun varrelle ei kyllä osunut. Mieleen jäävimmät kohteet olivat aivan käsittämättömän kokoinen ja todella ruma betonikuutiokerrostalo joenvarsimäen laella. Näköalat talosta kyllä ovat todennäköisesti loistavat. Varsinkaan kun kyseisiltä parvekkeilta ei tule nähtyä sitä omaa rotiskoa.
Elävän musiikin lisäksi ovat kirjotteluolosuhteet muutenkin kohdillaan. Nyt puolenpäivän aikoihin aurinko "nousee" vastapäisen talon takaa paistelemaan suoraan sisään, ja lämpötilan on tänäänkin lupailtu nousevan 12 asteeseen. Nyt se tosin on vielä 3 asteen luokkaa, mutta jännästi se tuppaa oikeasti auringon lämmittäessä aika paljon nousemaan. Siinä huomaa kyllä selkeän eron Suomeen, sillä jos siellä tammikuussa aurinko paistaa, niin ei se kovin paljon ehdi päivälämpötilaan vaikuttamaan.
Tänään on tarkoitus mennä illemmalla campukselle katsomaan Juhan sählyjoukkueen pelejä ja sen jälkeen viettämään mahdollisesti jonkinlaista lautapeli-iltaa. Otin Suomesta mukaan Illuminatin, jota ois kiva päästä testaamaan pitkästä aikaa.
maanantai 14. tammikuuta 2008
Encore en France
Jälleen Lyonissa. Joululoma vierähti nopeasti ja todella mukavasti ja nyt on jo viikon verran asuttu taas Croix-Roussen rinteellä. Paluumatkan fiilis oli huomattavan erilainen kuin ensimmäinen saapuminen syksyllä. Nyt paikat ja käytännöt olivat tuttuja ja jopa junan kuulutuksista sai jotain selvää. :) Ihan samanlaista jännitystä ei siis ollut ilmassa, mutta eipä ollut vastaavaa epävarmuuttakaan. Oli esimerkiksi aika kiva tulla suoraan kotiin ilman monen päivän asunnon etsintää.
Muutenkin paluufiilis on varsin hyvä. Kouluakin on tässä ekoilla viikoilla taas niin vähän että pystyy hyvin lepäilemään hektisen Suomi-loman jälkeen. :) Muuta ohjelmaa onkin sitten mahtunut ekaankin viikkoon ihan mukavasti. Keskiviikkona kävin osallistumassa pokeriturnaukseen koululla (ekaa kertaa en voittanu hold 'emissä), torstaina oli tapsan synttäribileet campuksella, perjantaina taas Marionin bileet ja lauantaina käytiin kultturellisti kurkkaamassa Museum des beaux artsia.
Perjantain bilereissu oli kyllä todella mukava, vaikka etukäteen ainoa tuttu oli joulukuun Vin chaud -bileissä pikaisesti tavattu Marion (kuvassa Suomi-maistiaisten kanssa) . Lisäksi kutsumailissa oli joku käsittämätön nimi/aihe juhlille, jota yritettiin kääntää, mutta joka ei täysin selvinnyt edes kun paikanpäällä kyseltiin. Jotenkin se kuitenkin liittyi talon kylmyyteen, savuhormiin ja hirttämiseen...
Täällä tuollainen lähes vieraiden kutsuminen on ilmeisesti tavallisempaa, ja hyvin me taas porukkaan päästiin vaikka ei ketään tiedettykään. Ilmeisesti osa muistakin oli vähemmän pitkäaikaisia tuttuja Couch Surfingin kautta.
Loppuillasta päästiin myös maistelemaan Galette des roisia eli kuninkaiden kakkua. Kyseessä on marsipaania sisältävä lehtitaikinainen kaakku, jonka sisään on leivottu pieni posliininen ylläri hiukan joulupuuron ja pääsiäismunan ideoita yhdistelevästi. Se joka ylläriin täräyttää hampaansa, saa olla illan pahvikruunupäinen kuningas (ja tarjota seuraavan kakun). Kakkuja kuuluu syödä erityisesti loppiaisena, mutta kuulemma niitä on tarjolla miltei joka juhlassa ainakin viikon verran ennen ja jälkeenkin.
Tässä raporttimerkintää ensimmäisen viikon edestä. Nyt kun runosuoni on taas avattu, tulee kirjoituksia ehkä hiukan tiheämmin kuin viime kuussa. Tulevassa ohjelmassa ainakin huominen Dracula musikaali, johon saatiin vihdoin käytettyä eka lippu kulttuuripassista, jolla pääsee 7 esitykseen Lyonin eri kohteissa. Torstaina on mahdollisesti ohjelmana kouluporukan vierailu paikalliseen Megazoneen. Siellä voisi olla hauska käydä ampumassa ranskalaisa ja katsomassa eroaako paikka mitenkään suomen vastaavista.
Muutenkin paluufiilis on varsin hyvä. Kouluakin on tässä ekoilla viikoilla taas niin vähän että pystyy hyvin lepäilemään hektisen Suomi-loman jälkeen. :) Muuta ohjelmaa onkin sitten mahtunut ekaankin viikkoon ihan mukavasti. Keskiviikkona kävin osallistumassa pokeriturnaukseen koululla (ekaa kertaa en voittanu hold 'emissä), torstaina oli tapsan synttäribileet campuksella, perjantaina taas Marionin bileet ja lauantaina käytiin kultturellisti kurkkaamassa Museum des beaux artsia.
Perjantain bilereissu oli kyllä todella mukava, vaikka etukäteen ainoa tuttu oli joulukuun Vin chaud -bileissä pikaisesti tavattu Marion (kuvassa Suomi-maistiaisten kanssa) . Lisäksi kutsumailissa oli joku käsittämätön nimi/aihe juhlille, jota yritettiin kääntää, mutta joka ei täysin selvinnyt edes kun paikanpäällä kyseltiin. Jotenkin se kuitenkin liittyi talon kylmyyteen, savuhormiin ja hirttämiseen...
Täällä tuollainen lähes vieraiden kutsuminen on ilmeisesti tavallisempaa, ja hyvin me taas porukkaan päästiin vaikka ei ketään tiedettykään. Ilmeisesti osa muistakin oli vähemmän pitkäaikaisia tuttuja Couch Surfingin kautta.
Loppuillasta päästiin myös maistelemaan Galette des roisia eli kuninkaiden kakkua. Kyseessä on marsipaania sisältävä lehtitaikinainen kaakku, jonka sisään on leivottu pieni posliininen ylläri hiukan joulupuuron ja pääsiäismunan ideoita yhdistelevästi. Se joka ylläriin täräyttää hampaansa, saa olla illan pahvikruunupäinen kuningas (ja tarjota seuraavan kakun). Kakkuja kuuluu syödä erityisesti loppiaisena, mutta kuulemma niitä on tarjolla miltei joka juhlassa ainakin viikon verran ennen ja jälkeenkin.
Tässä raporttimerkintää ensimmäisen viikon edestä. Nyt kun runosuoni on taas avattu, tulee kirjoituksia ehkä hiukan tiheämmin kuin viime kuussa. Tulevassa ohjelmassa ainakin huominen Dracula musikaali, johon saatiin vihdoin käytettyä eka lippu kulttuuripassista, jolla pääsee 7 esitykseen Lyonin eri kohteissa. Torstaina on mahdollisesti ohjelmana kouluporukan vierailu paikalliseen Megazoneen. Siellä voisi olla hauska käydä ampumassa ranskalaisa ja katsomassa eroaako paikka mitenkään suomen vastaavista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)