Ranskakontakteja

Olihan taas päivä eilen :)

Perinteisen aamiaisen, automaattikahvia tai -kaakaota murokulhosta ja patonkia marmeladilla ja voilla tai suklaalevitteellä, jälkeen pistimme kamat kasaan ja menimme ulos odottamaan seuraavan yön ranskalaista isäntäämme, joka oli ystävällisesti luvannut tulla hakemaan meidät hostelliltamme autolla. Mathieu saapuikin tuota pikaa ja vei meidät lähellä sijaitsevaan asuntoon vanhempiensa ja siskonsa luokse, jossa tälläkin hetkellä tätä blogitekstiä kirjoittelen. Upea tilaisuus päästä näkemään ihka aito ranskalainen perhe ja koti!

Vastaanotto Mathieun vanhempien luona oli lämmin ja joimmekin heti tervetulokahvit ja rupattelimme (tai no, yritimme mongertaa ranskalaisia sanoja jotenkin peräjälkeen) niitä näitä. Sen jälkeen lähdimme käymään koululla katsomassa saisimmeko jotain informaatiota jostakin ja kuulisimmeko asuntomahdollisuuksista mitään. Mathieu lähti autolla mukaamme koululle ja osoittautuikin päivän mittaan todella suureksii avuksi ihan kaiken kanssa. Koululla ei kuitenkaan ollut kansainvälisten asioiden toimisto auki, vaikka sen olisi pitänyt olla. Ainoassa avoimessa toimistossa ei tiedetty miksi se ei ollut auki, mutta pyydettiin tulemaan iltapäivällä uudestaan. Asunnoista päättävä toimisto ei tietenkään ollut myöskään auki, mutta asuntokyselyihin saimme ainoan avonaisen (vieläkin epäselvää mikä paikka se oli) toimiston tädiltä printatun lapun, jossa oli erään asuntolan osoite ja toisen asuntolakeskuksen(?) osoite.

Kielikeskus oli sentään auki, ja jouduin häpeämään kun kolmen kieltävän vastauksen jälkeenkin Antti oli edelleen sitä mieltä, että kysytään vaan olisiko mitään tapahtumia joihin voisimme kielikurssilla osallistua. Kielitoimiston nainen näytti aluksi jopa vihaiselta ja vastasi, että ei se nyt vaan onnistu ja olen pahoillani, mutta kyllä teidän piti jo tietää tämä jne. Mathieu jutteli kuitenkin naisen kanssa jotakin pitkän aikaa ranskaksi, ja lopulta nainen jopa hymyili ja pyysi tulemaan iltapäivällä uudestaan. Selvä.

Ennen lounasta päätimme kuitenkin vielä selvittää asuntomahdollisuuksia saamiemme osoitetietojen mukaan. Kävelimme, joten näimme koulumme lähiympäristöä samalla. Näytti jotenkin espanjalaiselta ja täytyy kyllä sanoa, että hyvin erilaiselta verrattuna kaupungin keskustaan... Osoitevihjeiden päästä ei löytynyt asuntoja, mutta kylläkin uusi osoitetieto kaupungin toiselta puolelta, club etudiant, joka välittää asuntoja opiskelijoille. Sinne siis, mutta vasta lounaan jälkeen.

Lounaalle menimme Mathieun kotiin, jossa saimmekin nauttia alkuruoan, pääruoan, juustojälkiruoan ja kahvin :) Nami ja kyllä, juustot oli hyviä ja niiden kanssa juotiin viiniä. Oli kyllä ruokakin - maistui ihan ranskalle ja provencelle. Lounaan jälkeen palasimme koululle ja saimme kuulla, että ei voida osallistua kielikurssille, mutta 27.9 alkaa seuraava torstai-iltapäivisin järjestettävä kurssi, johon voimme toki mennä. Tällä kertaa myös kansainvälisten asioiden toimisto oli auki, mutta siellä emme tulleet hullua hurskaammiksi. Selvisi, että paperimme sentään olivat koululla, mutta asunnoista tai muista ei luvattu mitään. Varsinkaan yhteisestä sellaisesta.

Lähdimme siis autoilemaan jäljellä olevan asunto-osoitevihjeen perässä 7.:lle "arrondissementille". Vihjeen päästä löytyi toimisto, joka oli asuntoa etsivät opiskelijan paratiisi. Seinällä oli ilmoituksia asunnoista ja mikäli maksoimme 55e liittyäksemme opiskelijoiden kerhoon, saimme asunnon omistajien yhteystietoja haluamistamme kohteista. Loistavaa. Kerhon jäsenkortilla saisi lisäksi alennuksia monista liikkeistä. Keräsimme 9 ilmoituksen tiedot mukaamme. Sain myös erään erikoistarjouksen :D (Kaikki tapaamani ranskalaiset pitivät minua hulluna kun kieltäydyin...) Lyonissa asuva todella todella rikas perhe haluaisi luokseen englantia puhuvan tytön. Tyttö saisi asua ilmaiseksi talossa, jossa on uima-allas, suuri puutarha jne. ja saisi auton käyttöönsä kulkeakseen mihin ikinä. Myöskin perheen laskettelu ja riviera yms. lomille tulisi osallistua ilmaiseksi. Ei hullumpi tarjous joo. Sääli vaan, että tarjous oli ainoastaan tytölle, ilmeisesti tarkoituksena toimia kielitrainerina ja seuraneitinä perheen tyttärelle. Too good to be true. En kuitenkaan halua sitoutua vaihto-oppilasvuodekseni johonkin perheeseen, vaan tehdä asioita niin kuin itse haluan, omassa kodissani ja tutustua maahan, ihmisiin, opiskelijoihin ja niin edelleen :) Jos olisi nyt suomessa ja miettimässä, mitähän ensi vuonna tekisi, niin sitten tilanne olisi toki erilainen! Jos joku siellä Suomessa tästä innostui niin voin tuon toimiston puhelinnumeron lähetellä :)

Selvittyämme toimistosta ryhdyimme soittelemaan ilmoituksiin vuoronperään. Ainoastaan kahdesti tarvitsimme Mathieun apua, kun vastaaja puhui liikaa, nopeasti ja omituisuuksia :) Lopputuloksena tälle päivälle on yksi esittelytilaisuus klo 14, yksi ilmoitus siitä milloin esitellään ja yksi avonainen tapaus. Avonainen tapaus on eräs 600e kuussa maksva täysin varusteltu asunto kaupungin keskustasta, mutta omistajien asuessa kolmen tunnin ajomatkan päässä Lyonista asuntoa ei esitellä kenelle tahansa. Omistajan piti lähettää valokuvia, mutta neljänkään puhelinsoiton (Kiitos Mathieu) jälkeen ne eivät olleet ilmestyneet postilaatikkoon. Pyysimme kuitenkin esittelyä, saapi nähdä miten käy. Muut asunnot ovat pääasiassa koulun lähistöltä, keskimäärin 30m^2 ja hintahaitari 350-600.

Soittelujen jälkeen vaihdoimme vapaalle ja nautimme kellon ajan mukaisesti aperitiivin. Tarkoittaen pientä määrää jotakin likööriä tai viinaa. Tarkoitus ei kuitenkaan missään nimessä ole humaltua - sen aika on vasta illalla jos on jotkin nuorison pippalot. Mikäli alkoholia juodaan kotona yksin tai perheen kanssa, silloin kysymys on iloisena olemisesta, ei humalasta. Illalla, Mathieun vanhempien lähdettyä maaseudulle, muutama Mathieun lääketiedettä opiskeleva kaveri, ja yksi Pariisissa tietotekniikkaa opiskeleva ystävä tulivat Mathieun luo. Kun keskustelu vaihtui slangiksi, nopeaksi ja sisäpiirin vitseiksi, sitä oli kyllä todella vaikeaa seurata. Keskustelimmekin pääosin englanniksi ja kun päästiin Mario Cartingin pariin oli aivan sama mitä kieltä puhui, ymmärtämättä ei voinut olla.

Kun vihdoin illalla (yöllä) pääsi nukkumaan oli kyllä todella väsynyt. Nyt on aamu, pojat nukkuvat vielä. Nähtäväksi jää, löytyykö illalla tästä päivästä yhtä paljon kerrottavaa :)