keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Aaton aattona kylvyssä

Jouluaaton aattoa vietettiin tänään Borneon Sabahissa Poringissa kuumien lähteiden tarjoamissa kylvyissä ja myös vesiputouksessa pulahtamalla. Sen lisäksi käveltiin hieman viidakossa puiden latvojen tasolla riippusillalla. Hivenen eri settiä kun yleensä joulun alla... :)

Täältä matka jatkuu huomenna takaisin Kota Kinabaluun joulun viettoon. Suunnitelmissa on joulubuffet jossain hotellissa ja vähän parempi yöpaikka. Vaikka kiva yöpaikka oli myös viimeiset 4 yötä Kinabalu-vuoren kansallispuiston vieressä, vähän kalliimpi, mutta halvempi kuin kansallispuiston majoitukset ja meillä oli sentään oma parveke, telkkari satelliittikanavilla ja lämmin vesi. Lämmitystä ei kyllä muuten ollut, jota olisikin ensimmäistä kertaa tällä matkalla ehkä tarvinnut 1700m korkeudessa. Onneksi 1,5 litran pullo kuumalla vedellä täytettynä toimi ihan hyvin siinä tarkoituksessa :)

Kansallispuistossa oli paljon metsää ja mäkiä. Antti kävikin kiipeämässä sille korkeimmalle "mäelle", Kinabalu-vuorelle 4095 metrin korkeuteen. Reissuun meni melkein kaksi päivää, varsinkin kun se seikkailuhullu halusi kiipeämisen lisäksi mennä muutaman tunnin pätkän maailman korkeinta Via Ferrataa. Via Ferrata on sellanen juttu, missä mennään kiipeilyvaljaat päällä jossain korkeuksissa nuoralla kävellen, siltoja pitkin ja kallioon hakattuja rappuja ja sellaista. Mutta taisi olla mahtavaa :) Itse en kokenut kuitenkaan niin suurta paloa korkeuksiin (suhteessa siihen nähtävään vaivaan ja hintaan) ja varsinkin yhden päivän kansallispuiston mäkien ja mudan jälkeen ajattelin, että mielummin lepäilen hieman ja kävelen edes vähän tasaisemmassa maastossa ja puutarhassa. Ja maisematkin oli ns. riittävän hienot (eli tosi upeat!) vähän alempanakin, kunhan tulivat esiin pilvien takaa. Suurin osa aikaa oltiin pilvessä.

Kun nyt juttu tuntuu luonnostaan niin menevän, niin mennäämpä sitten käänteisessä järjestyksessä tapahtumia kelaten. Kansallispuistoon tosiaan tultiin Kota Kinabalusta, jossa emme jaksaneet olla sillä erää enempää kuin yhden päivän. Reissuväsymys vaivasi hieman, kaupungit kyllästytti ja tuntuivat hankalilta, meluisilta ja muutenkin uuvuttavilta. Yritettiin Kota Kinabalussakin reissuväsymystä hoitaa menemällä biitsille, mutta sekin oli jotenkin hankalaa paikallisbusseilla ja kun vihdoin päästiin sinne tuli sadekaudella yleinen iltapäivän ukkonen. Lopulta päivästä tuli kuitenkin kohtuullisen rento kun ripustettiin riippumatto rannalla olleeseen katokseen ja sateen jälkeen nähtiin vielä upea auringonlaskukin.

Huomenna mennään takaisin siis Kota Kinabaluun vähän vähemmän reissuväsyneinä ja mukavat majoitukset ja hyvä ruoka aseina kaupunkiantipatiaa vastaan. Eiköhän siitä ihan hyvä joulu tule :) Yksi syy siirtymiseen on se, että 26.12. lähteekin jo aamulla sitten lento eteenpäin Ho Chi Minh Cityyn.

Että ei kai tässä muuta kun hyvän joulun toivotukset kaikille :) Vähän on koti-ikävä, jonka varmaan joulu on tuonut esiin, mutta toisaalta se on vaan hyvä. Oppii taas arvostamaan enemmän. Very Merry Christmas :)

torstai 17. joulukuuta 2009

Loppupuoliskon suunnitelmia ja budjetin arviointia

Georgetownista on edetty Cameron Highlandsien kautta Kuala Lumpuriin ja Singaporeen. Aika on mennyt nopeasti ja tanaan jo vaihtuu taas maa ja kaupunki. Palaamme siis Malesian puolelle, mutta Johor Bahrusta on illalla lento Kota Kinabaluun eli Borneon saarelle. Lento takaisin mantereelle on 27.12. eli joulua vietetaan jossain Borneon viidakkoisissa maisemissa.. :) Hiukan tuntuu kylla haikealta missata Suomen jouluperinteet, lumet ja porukat, mutta pitaa ottaa ilo irti tallaisesta varsin erilaisesta joulusta talla kertaa. :)

Varasimme tosiaan kerralla kaikki tarvittavat sisaiset lennot reissullemme. 27. paiva siis siirrytaan Borneolta Kuala Lumpurin valilaskun kautta Ho Chi Minh Cityyn eli etelaiseen Vietnamiin. Sielta on sitten taas mahdollisuus liikkua maitse Angor Watin kautta pohjoiseen Thaimaahan ja sielta lopulta Bangkokiin, mista paluulennot starttaavat 18. tammikuuta.


Reissun puolivali tosiaan suhahti ohi muutama paiva sitten. Huiman paljon on kylla jo koettua takana. Muistiinpanona itselle voi todeta, etta tallainen 40 paivan reissukin Kaakkois-Aasiassa on jo varsin sopivan mittainen pakkaus, ja ehtis viela jouluksi kotiin, jos on marraskuun alussa startannut. Toisaalta hyvalla innolla tassa kylla edelleenkin jatkaa, varsinkin kun taas vaihtuvat maisemat vahan erilaisiin. :)

Myoskin lentohinnoissa taitaa saastaa jonnin verran, kun ei yrita paluulentoa tahan saumaan, kun moni muukin on ryntaamassa kotiin pain. Nyt maksettiin Kilroyn kautta Cathay Pacificin kevattarjouksessa (varattiin siis huhti-toukokuussa) n. 550e per nena meno-paluulipuista. Muuten budjetiksi visioitiin 25 euroa/paiva/tyyppi, ja reissun puolen valin kohdalla elinkulut olivat matkoineen, majoituksineen vaatehankintoineen ja kaikkineen keskimaarin 24,5e/paiva/reissaaja. Hong Kongissa ja varsinkin nyt Singaporessa budjetti ylittyi selvasti, ajoittain jopa tuplana, mutta varsinkin Thaimaassa paastiin monesti alle pariin kymppiin per nena. Alin taisi olla Koh Changin loikoilupaivan 9 euroa hengelta. :)

Nyt varatut sisaiset lennot ei ihan mahdu tuohon budjettiin (jossa siis junat, bussit ja laivat oli kaikki mukana). Johor -> Kota Kinabalu -> Kuala Lumpur -> Ho Chi Minh City lennot on yhteensa n. 215 euroa hengelta. Hiukan aiemmin varaamalla noissakin olisi voinut saastaa, mutta paatettiin mieluummin sailyttaa valinnan vapaus reitin ja aikataulun suhteen mahdollisimman pitkalle.\

Taman budjettipohdinnaksi muuttuneen kirjoituksen oli alunperin tarkoitus raportoida viimepaivien suurkaupunkihulinoita, mutta ehka niista seuraavassa.. :) Mietittiin etta on kiva raportoida siitakin, etta mita tallainen reppureissailu meidan meiningilla oikein kustantaa. Jaapahan siita muistiin merkinta myos itselle, seuraavien seikkailujen suunnittelua varten + naille seuduille reissua kelailevat saa jotain osviittaa. Nyt siis budjetti 2000e/hlo/80 paivaa + 550 kaukolennot + 215 sisaiset lennot.

Muutenkin saa kysella meilta jos kaipaa vinkkeja esim. majapaikoista eri suunnilla tai jotain. Ei tassa viela mitaan reissuproita olla, mutta esim. just majapaikkasuositusten tietaminen etukateen on kiva kun saapuu kaupunkiin illalla. Toki opaskirjoista loytyy kuvauksia myos, mutta tahan mennessa muiden reissaajien suosituksilla on aina paadytty aika hyvaan. Opaskirjan mainintoja kiertamalla on tullu vastaan vaihtelevaa tarjontaa.

Nyt ehka pitaa paastaa seuraavat jonottajat koneelle. Kuala Lumpurissa ja varsinkin Singaporessa on ollu kylla siistia! Kirjotellaan niistakin varmaan viela joskus. Nyt vikat pyorahdykset S'poressa ja illaksi rajan yli Malesian puolelle ja lentokentalle.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Malesiassa

Poistuimme Thaimaasta rohkeasti viimeisenä päivänä turistiviisumissa ja nyt olemme siis Malesiassa Penangissa. Matka kesti ja kesti, vaikka kilometreissä matka ei ole mahdottoman pitkä. Parit lossit ja lautat ja rajanylitykset ja odottelut ja ihmisten keräilyt saivat matkan venymään kuitenkin 14 tuntiseksi. Onneksi ehdin tervehtyä ensimmäisestä pahemmasta kipeytymisestä ennen matkaa. Vähän pisti taas 39,5 asteen kuumeet ja muut katsomaan tarkemmin mitä ja mistä syö :D

Lanta oli kuitenkin ihan hyvä paikka sairastaa, saatiin hienommasta resortista varmaankin huomiota herättävän autiouden ansiosta sopivan hintainen huone, missä oli siivoukset päivittäin ja oma (vedettävä) vessa ja lämmin suihku. Kun pääsi ylös sängyn pohjalta pääsi myös hotellin uima-altaalle rentoutumaan.

Tämän hetkinen Georgetown on melko rähjäinen ja kaoottinen, mutta jotenkin kuitenkin sympaattinen. Eilen käytiin perhospuistossa ja trooppisten hedelmien tilalla. Illalla hyödynnettiin kaupungin mahdollisuuksia käymällä leffassa :) Huomenna meinattiin jatkaa matkaa edelleen etelään Cameron Highlandseille, missä pitäisi vähän viileämmän ilmaston ansiosta myös tee- ja mansikkaviljelmiä.

Nyt pitänee varmaan lopetella ja lähteä lounaalle, joksi aamupala vaihtui, kun juututtiin vähän nettikoneiden ääreen hoitelemaan asioita.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Lepäilyä Koh Lantalla

Pientä väliraporttia Koh Lantalta. Takana Railay beach, Phi Phi -saaret ja nyt pari päivää chillausta Lantan hiljaisissa maisemissa. Railaylla käytiin tsekkaamassa upeat kaalliorannat ja innostuin myös buukkaamaan itseni iltapäivän kestävälle kiipeilyreissulle. Emmin oli alunperin tarkoitus tulla ottamaan vain muutama kuva kalliokiipeilystä, mutta kun kiipeilyreissuun yhdistyi myös seikkailu läheisen luolan läpi ja kuvaajallekin tarjottiin mahdollisuutta tulla mukaan ja laskeutua köydellä toiselta puolelta, oltiin sitten lopulta molemmat kiipeilyvaljaat päällä auringonlaskun aikaan kurkistelemassa maisemia parin kymmenen metrin korkeudessa ammottavasta luolan aukosta. :)

Railay-päivän jälkeen suunnattiin Phi Phille. Itse kaupunkin osoittautui turistista mainettaan paremmaksi, vaikka kyllähän sinne kapeille kaduille kaikenlaisia tyrkyttäjiä mahtui. Pitkähäntäveneellä tehtiin kierros saaren ympäri, ja bongattiin kaikki "pakolliset" nähtävyydet. Apinarannan apinat oli vähän pelottavia kiipeillessään varastamaan maisseja ym. ruokaa turistien käsistä, mutta maisemistaan kuuluisa May Bay osoittautui myös loistavaksi snorklauspaikaksi. Onnistuttiin myös näkemään pari vilausta pienistä riuttahaista, jotka kuulemma ovat ihmiselle vaarattomia, mutta näyttävät sellaiselta klassiselta hailta, joten pientä jännitystä vedessä lilluessaan kyllä kokee, kun moinen otus ui vastaan. :) Käytännössä hait olivat kyllä todella pelokkaita ja piti nähdä vaivaa että näki jotain muutakin kuin pakoon vilahtavan pyrstön.

Phi Philtä matka jatkui Koh Lantalle, missä suunnitelmana oli levähtää pari päivää tiiviin turstisuoriutumisen jälkeen. Levon kannalta täällä on otettukin, varsinkin kun Emmille nousi eilen hiukan kuumetta. Tänään olo on kuitenkin ollut parempaan suuntaan ja näillä näkymin sunnuntaina jatketaan matkaa. Viimeistään maanantaina loppuukin passiin leimattu oleskeluaika Thaimaassa, joten pian reissataan pitkin Malesiaa kohti Kuala Lumpuria ja Singaporea.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Kuumuus jatkuu Krabilla

Toissapäivänä saavuttiin Krabille bussiseikkailuin, käytännössä liftailtiin sopivannäköisiin busseihin tien varrella. Tämä johtui suurimmaksi osaksi siitä, että bussiasemalla ei osattu kertoa mistä bussi lähtee ("On the road") eikä milloin ("Every time"), mutta niinhän ne sitten teki :D

Ennen Krabia ehdittiin Khao Lakissa vielä huristella skootterilla mm. vesiputoukselle. Skootteri on täällä kyllä tosi kätevä ja edullinen tapa liikkua. Ja hyvin paikallinen tapa, usein niillä menee koko perhe ja tavarat ja vaikka esim. kalanippu roikuttaen ja rakennustarvikkeet jnejne. Me mentiin sentään vaan kahdestaan ja yhden repun kanssa. Ja käytettiin paikallisuudesta poiketen kypäriä. Käytiin myös reissun ekassa museossa, joka oli hyvin simppeli, mutta tavallaan pysäyttävä. Se oli 2004 tsunamista kertova museo. On älytöntä miten moni täällä jäi sen takia vaille työtä tai työvälineitä ja vielä älyttömämpää on, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä, tuollaisten jopa vielä suuremman kokoluokan onnettomuuksien riski kasvaa.

Ympäristöasioita herää ajattelemaan täällä hieman uudesta näkökulmasta muutenkin. Yksinkertainen tavallinen elämäntyyli on melko vähän ympäristöä kuormittavaa, mutta turismi ei ympäristöä säästä. Myöskin monet länsimaiset "helpotukset" kuten muovipussit, on otettu käyttöön, mutta samalla ei ole otettu käyttöön systeemiä, joka huolehtisi niiden asianmukaisesta hävittämisestä. Tai esimerkiksi muoviset vesipullot, mitä mekin tuotetaan täällä roskiksiin varmasti monien kilojen edestä. Tai eihän se länsimaissakaan niin hyvin ole välttämättä hoidettu, on vain poissa silmistä... Eikä Thaimaa edes ole mitään verrattuna moniin muihin maihin. Myös korallien kunto saa ajattelemaan, vaikka ne upeita olivat edelleenkin. Hölmöt turistit (myös paikalliset!) talloskelivat koralleja ja matkoja tehdään useita päivässä. Tsunami tuhosi myös koralleja, mutta joidenkin lähteiden mukaan nekin tuhot, jotka luullaan tsunamin aiheuttamiksi on suurimmaksi osaksi ihmisten saastuttamisen ja välinpitämättömyyden ansiota.

Noh, nyt meinaa mennä vähän paasaamisen puolelle, joten takaisin iloisempiin aiheisiin :)

Krabilla on myös ajeltu skootterilla mm. temppelialueelle, jossa osa ruokousmestoista oli luolissa, osa helposti saavutettavissa ja yksi mäen päällä, jonne oli 1240 porrasta. Kiivettiin sitten silti sinne, oli aika tiukka :D 55 min ylös, 30min alas. Ja portaikko oli jyrkkää ja askelmat korkeita ja kapeita. Mutta olihan se tavallaan hauskaa ja maisemat täällä kalkkikivivuorimaastoissa upeat. Temppelialueella oli myös mahtavia ja suloisia, joskin pitkäkyntisiä taipumuksia omaavia apinoita!

Tänään käytiin myös ekalla kokkauskurssille jonne houkuttelin Antinkin. Oli kyllä kiva päästä kokeilemaan oikeasti niitä juttuja, mitä jo on vähän kotona yritellyt ja täällä maistellut. Ja omat ruoat oli tosi hyviä ja maut juuri omaan suuhun mukautettuja :) Tilauksesta voi ehkä yrittää reissun jälkeen päästä meidän illallisravinteliin thaikulle ;) Antti lupasi tehdä jälkkärin, mikä oli pääasiassa kookosmaitoa, sokeria ja siinä keitettyä banaania.

Nyt blogaillaan baarissa siemaillen paikallista rommia kolalla, tietenkin vain siksi, että juomien hinnalla sai ilmaisen internetin käyttöön :) Seuraavaksi pitäisi miettiä jaksaako tämän päivän 7 ruokalajin jälkeen vielä jotain illallista maistella vai käpötelläänkö suoraan takaisin nukkumaan kurkkien matkalla vähän naapuristadionin nyrkkeilymatsin tunnelmia.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Saariseikkailuista takaisin mantereelle

Nyt löytyy taas nettipaikkoja hiukan helpommin, eikä sähköjä varten tarvitse odotella iltaan asti. Saarireitiksemme muodostui lopulta Ranongin satamasta alkaen Koh Chang, Koh Pahyam, Koh Surin Nua ja eilen saavuimme pikaveneen kyydillä hieman Khao Lakin pohjoispuolelle, mistä päästiin vielä taksin kyydissä yhden englantilaispariskunnan neuvomalle guest houselle.

Urbaanimpi guest house majoitus tuntuukin kyllä mukavan luksukselta viimeaikaisiin bambumajoihin verrattuna. Sinäänsä kyllä huomas hyvin, että esim. sähköä ei oikeastaan tarvitse kovin paljon, kunhan kameran akut saa tarvittaessa ladattua. Saarilla myös vuorokausirytmi pyöri melko vahvasti auringon mukaisesti. Generaattoria ja sähkövalaistusta pidettiin päällä yleensä auringonlaskun jälkeen kello kuudesta noin kymmeneen asti. Sen jälkeen valtaosa porukasta meni nukkumaan, ja kunnon unien jälkeen heräilikin yleensä ongelmitta seitsemältä kun aurinko alkoi jälleen valaista tienoota.

Emmi Koh Changin olosuhteista jo raportoikin edellisessä postauksessa, joten jatkan seuraavasta saaresta. Koh Phayamille oli noin tunnin matka ja se taittui kätevästi tilausveneellä, johon saatiin kuluja jakamaa Ben ja Nice joiden kanssa tuli saarella muutenkin hengattua Ranongin bussiasemalla tapaamisesta asti. Koh Phayam on Changia hiukan "kehittyneempi", mutta osoitti myös ettei teknisen kehityksen aste välttämättä tee paikasta parempaa. Betonipäälysteisiä teitä oli muutama enemmän kuin Changilla ja skoottereita huristeli ympäriinsä huomattavasti enemmän, myös pitkin hiekkarantaa. Phayamin hiekkaranta oli astetta valkeampi ja hienompi kuin Changilla, mutta yöunitien uskomaton valoa hohtava levä vetää Changin myös uintiominaisuuksissa omassa asteikossani korkeammalle. Samaa ilmiötä oli havaittavissa kyllä myös Phayamilla, mutta paljon himmeämpänä.

Phayamilla majoituttiin Hornbill Hutissa isoimman rannan tuntumassa. Bambuinen bungalow oli edellistä isompi ja halvempi ja aluksi hiukan jäyhältä vaikuttanut paikan omistaja osoittautuikin sitten erittäin avuliaaksi ja kyseltyämme ohimennen snorklausmahdollisuuksista hän soitteli ja diilasi meille mahdollisuuden osallistua kahden päivän snorkkelireissulle vain yhdeksi päiväksi alle puolella koko reissun hinnasta.

Phayamilla siis vietettiin yhteensä kaksi yötä ja välissä olevana päivänä käytiin jo hiukan testailemassa snorklausta majapaikan lainavarusteilla. Beachin edestä löytyikin pienen haeskelun jälkeen jonkinlainen koralliriutta. Riutta oli ilmeisesti hiukan huonovointinen, sillä värit painottuivat harmaaseen ja ruskeaan, mutta kaloja sielläkin näkyi yllättävän paljon.

Seuraavana aamuna aikaisin alkanut snorkkelireissu sitten kyllä nostikin käsitykset vedenalaisesta maailmasta ihan uusiin sfääreihin. Jo 5 tuntisella menomatkalla saatiin käsitystä pinnan alla piilevistä otuksista, kun perässä vedettäviin uistimiin tarttui parikin valtavaa kalaa. Tosien nimeksi tiesivät king fish, ja toinen oli sen verran hankalammin äännettävä, että ei enää muistu mieleen. Minäkin pääsin kertaalleen rullamaan nykinyttä uistinta veneeseen päin, mutta huiman jännityksen päätteeksi paattiin nousi pelkkä iso uistin. :) Eteenpäin kulkeva vene ja pienen ahvenen kokoinen uistin aiheuttivat ilmeisesti sen verran vastusta, että olin loppumetreille asti varma, että kyllä siellä koukussa jotain on.. :D

Matkan kalastukset olivat kuitenkin lähinnä oheisaktiviteettiä, sillä kansallispuiston alueelle päästyämme siirryttiin varsinaiseen asiaan ja puettiin snorklausvarusteet ylle. Phayamin rannan riuttoihin verrattuna Surin-saaren ympäristö oli kyllä käsittämättömän upea. Koralleja oli monissa eri väreissä ja kaloja valtavasti. Reissuveneellämme kiersimme useammankin riutan liepeillä ja pulahdimme vedenalaista maailmaa ihmettelemään. Hauskimpia paikkoja olivat virtakohdat, joissa pystyi käytännössä mitään tekemättä lillumaan vedessä, ihmettelemään alla lipuvia maisemia ja lopuksi paatti kävi noukkimassa ihmiset kyytiin riutan toisesta päästä. Suurin nähty elikko oli mureena (sellainen luontofilmeistä tuttu rumakasvaoinen parimetrinen käärmeentapainen), mutta pääosin nähdyt eläimet olivat melko pientä kokoluokkaa. Kilpikonnia on kuulemma saaren liepeillä paljon, mutta nyt niitä ei meidän silmiimme osunut. Miehistö veikkaili varsin tiukkaa merenkäyntiä syyksi.

Snorklailua jatkeettiin leppoisissa merkeissä melkein auringonlaskuun asti, ja sitten siirryttiin puiston keskukseen yhteiselle illalliselle. Tarjolla oli monen monta erilaista kippoa toinen toistaan tulisempia juttuja, ja mekin melko tiukan ruoan ystävinä jouduimme jättämään monen astian antimet melko vähälle, sillä kokki oli tosiaan ollut aika hurjalla tuulella. :) Parin vielä herkemmän matkalaisen tuskaisten kyselyjen jälkeen pöytään tuotiin sitten myös munakkaita, jottei kukaan ihan tyystin ilman ruokaa jäänyt.

Saarella majoituttiin teltoissa ja tässä vaiheessa erkanimme "seuramatkaporukastamme". Makuupussit, -alustat ja jopa tyynyt sai kuitattua puiston keskuksesta joten leiriytyminen oli tehty varsin helpoksi. Leirikeskusmaista tunnelmaa paikassa oli muutenkin. Teltat vieri vieressä ja hälinä ajoittain sen mukainen. Ruokailu tapahtui suuressa yhteiskatoksessa ja itse ruoka oli tasoltaan hiukan sellaista suurleirikeittiö tasoa. Eli kun yleisesti ollaan lähes joka kertaa oltu täkäläisistä pöperöistä enemmän tai vähemmän innoissamme, niin leiriruokalasta tulleet murkinat soveltuivat lähinnä nälän taltuttamiseen ilman sen suurempia kulinaarielämyksiä. Ehkä se oli osa puiston strategiaa pitää ihmiset liikkeellä, sillä helposti olisi noihinkin oloihin voinut unohtua moneksi päiväksi. Nyt telttaöitä vietettiin kaksi ja joka päivä käytiin pikkuveneillä snorklaamassa jossain saaren monista riuttapaikoista. Myös luontopolkua yritettiin, mutta ilmeisesti sen kunnostus tämän talven sesonkia varten oli vielä tekemättä ja yksi lahonnut ja puoliksi romahtanut silta sitten katkaisi matkanteon noin yhden kilometrin kulkemisen jälkeen. Huvittavaa kyllä, että minkään lainen ongelmakohdan kiertäminen ei oikein tullut kysymykseen. Toisella puolella aaltoili varsin kivikkoinen merenkohta ja toisella puolell jyrkkä ja käsittämättömän tiheä viidakko. Toisaalta haitta ei ollut suuri, sillä viidakkopolun näkemisen lisäksi meille jäi nyt vähän aikaa riippumattohengailuun ennen iltapäivän snorkkelikierrosta. :)

Eilen sitten lopulta palattiin mantereelle lyöttäytymällä brittipariskunnan matkaan. Hekin olivat jääneet pakettimatkalta saareen pariksi yöksi ja nyt menossa saman firman veneellä takaisin. Meidän etelään päin suuntautuville pyrkimyksillemme Khao Lakiin menevä vene sopi loistavasti, joten pienen selvittelyn jälkeen lopulta onnistuimme ostamaan pelkät menoliput melko moderninoloiseen speed boatiin. Matkalla oli vielä yksi snorkkelipiipahdus thaimaan kuulemma suurimmalla riutalla ja sen jälkeen ohjelmassa oli tiukka mutta nopea (1,5 h) matka mantereelle. Speed boatin meno oli hiukan eriluokkaa aiemman matkan kepeästi keinuvaan alukseen verrattuna. Otettiin vielä seikkailunhaluisina paikat enemmän pomppivasta keulasta ja käytännössä koko matkan sai kyllä pitää kunnolla kiinni sillä vaahtopäinä aaltoileva meri oli kuin jyrkkä laskettelurinne täynnä hyppyreitä.. :D

Khao Lakin viileä huone tuntuu siis nyt varsin tervetulleelta. Tänään ehdittiin käydä jo rantaa katsastamassa ja seuraavaksi vuorossa lounaspaikan etsintä. Emmi ehtikin tässä mun roomaaninvääntämisen aikana lisätä pari kuvaa Flickeriin ja jos jatkossa hengataan hiukan tiheämpien nettipisteiden äärellä, saattaa päivityksiä olla luvassa vähän tiheämpään. Jaksaa ehkä kivemmin lukea kun ei tuu tällaisia megapäivityksiä kerralla. Ja pääsee täällä kirjotuspäässäkin vähän helpommalla. Mut kun paljon kivaa tapahtuu niin on kiva päästä kertoilemaan. Ja jää tästä kätevästi vähän matkapäiväkirjahenkistä dokumenttia itsellekin myöhemmin ihmeteltäväksi. Hyvää jatkoa, nyt lounaalle! :)

tiistai 17. marraskuuta 2009

Sahkotonta eksotiikkaa

Blogaaminen on jaanyt hieman Bangkokin jalkeen, silla taman hetkinen sijainti ei oikein tue tallaisia lansimaisia hapatuksia. Olemme siis Koh Changilla Myanmarin rajan lahistolla, siis lansipuolella pikkusaarella, ei silla isommalla Changilla itapuolella. Talla saarella ei ole kuin yksi betonipaallystetty "tie" eika sahkoverkkoa. Muita mukavuuksia sitten loytyy kylla, kuten hauskaa seuraa, aivan mahtava majatalon isanta, mukavaa uiskentelua, rauhaa kollia riippumatossa ja maittavaa ruokaa. Netin aarelle kavelimme n. 4km matkan bungalowiltamme "keskustaan", jossa on yksi "kauppa" ja koulu, katsastamaan lahinna mahdollisuuksia seuraaviin siirtymiin ja viikon saata.

Bangkokista tiemme vei tosiaan 3. luokan paikallisjunassa Hua Hiniin, joka oli kylla ihan mukava pikkukaupunki, mutta Aurinkomatkojen vaikutus kaikenmaailman "mita kuuluu kukkuluuruu" raatalihuuteluiden ja suomenkieliset ravintolalistat tarjoillen perunamuusseja alkoi ehka vahan huvittaa. Emme siis viihtyneet siella kolmea paivaa kauemmin. Siellakin kylla majoitus oli kunnossa, hostellimme sijaitsi kaytannossa laiturilla ja oli oikein mukavaa laituriterassilla katsella paikallista kalastustoimintaa ja kuningasta vartioivia jouluvalokoristettuja aluksia. Biitsikin tarjosi valkoista hiekkaa ja palmuja.

Hua Hinista paasimme Ranongiin napparasti yobussilla, joka oli kylla jostain syysta jaahdytetty jaakaappikylmaksi. Penkit sai kuitenkin mukavan alas ja saapuessamme klo 5 aamuyolla Ranongiin, oli jo takana muutaman tunnin younet. Niita jatkettiin sitten puupenkilla Ranongin satamassa, josta paasi pitkaveneella Changille 9.30 aamulla. Samalla bussilla kanssamme tuli pari muutakin matkaajaa ja odottelu sujui nukkumisen lisaksi mukavasti. Jo satamassa majatalomme isanta tuli esittelemaan paikkaansa ja onnistui naurullaan ja energisyydellaan saamaan meidat katsomaan heti ensimmaisena hanen paikkaansa. Nyt kun olemme nahneet muitakin ei kylla kaduta. Jos joku muukin joskus tanne pain eksyy, niin Crocodile Rockia voi kylla suositella. Paikka ei ole ihan biitsilla, mutta laiturilta on korkean veden aikaan erinomaista uida. Myos youinnit tarjoaa jannyytta, silla meressa on jotain valoa heijastavaa levaa, joka nayttaa aivan uskomattomalta pimeassa. Crocodile Rockissa on myos mukavia eri tasoilla olevia istuskelunurkkauksia, joista voi katsella merta ja rantaa tai vaikka pelailla lautapeleja ja lukea. Jokaisella bungalowilla on oma kirjansa, johon kirjataan jos tilaa jotain ruokaa tai ottaa jotain juomista pakastimesta. Kaikenkaikkiaan olo on niin kotoisa, etta lahteminen tuntuu jopa hankalalta.

Lahtea kuitenkin ajattelimme ylihuomenna, silla Thaimaassa on viela ensimmaisen kuukaudenkin ajalle paljon nahtavaa. Jaljella on 2,5 viikkoa aikaa oleskeluluvan umpeutumiseen ja snorklaamista olisi ainakin kiva kokeilla heti. Seuraava kohde lienee Koh Phayam tuossa vieressa. Se on hieman enemman palveluita tarjoava, ja sielta voi mm. tehda paivaretkia snorklaamaan Koh Surin Nuan merikansallispuistoon. Hinnat on varmaan reissulla kovat, mutta muuten elamiseen menee niin vahan, etta budjetti kestaa. Phayamista pitaa palata varmaan Ranongiin ja sielta jatkaa bussilla etelampaan. Toiveissamme olisi paasta meritse, mutta se ei ainakaan nyt tunnu kovin helpolta vaihtoehdolta.

Kaikista fiiliksista ja kokemuksista voisi kirjoitella hyvin paljon syvallisemminkin, mutta aina tuntuu, etta on parempaakin tekemista ja kirjoitukset venyisivat perusraportoinnin lisaksi hurjan pitkiksi. Kuvia ei taas tasta nettiin oikein saa ladattua, koska yhteys on varsinkin hieman pilvisella saalla niin hidas. Miniblogauksia voi seurailla kuitenkin edelleen tuosta reunasta :)

Sawatdee-khaa seuraavaan kertaan!

maanantai 9. marraskuuta 2009

Bangkokin huiskeessa

Taas on aika vierähtänyt mukavasti pari päivää niin, ettei meinaa keretä tänne kirjottelemaan. Tältä erää Bangkok-visiitti alkaa olla lopussa, kun huomenna meinataan suunnata heti aamusta Hua Hiniin. Vaikka tänään saatiinkin jo taas kyytieksotiikkaa joki- ja jotain lintsin hurjakurua muistuttavan kanavapaatin muodossa niin ei olla vielä saatu tarpeeksi, vaan meinataan lähteä Hua Hiniin aidoilla puupenkeillä varustetulla 3. luokan junalla :) Hyvä puoli tuossa on myös se, että niihin ei voi varata lippuja etukäteen kun meillä ei vielä sellaisia ole - ettei jäädä matkatta.

Thaimaa on kyllä viehättänyt suurkaupunki muodossakin. Pienempää ja ehkä "rähjäisempää" mutta ehdottomasti sympaattisempaa kuin Hong Kongissa. Bangkokin koko kyllä on jaksanut pari kertaa hämmästyttää kun on alkanut kartalta arvioida etäisyyksiä.

Sunnuntaina käytiin jätti-isolla viikonlopputorilla, missä todellakin oli se 10 000 myyntikojua ja myytiin ihan kaikkea koiranpennuista autoihin ja sisustuskukista farkkuihin. Ihmisvilinä ja 30 asteen kostea kuumuus oli sen verran uuvuttavaa, että muutama tunti chillailtiinkin tuon jälkeen hostellilla. Täällä kyllä viihtyykin, voi todella suositella seuraaville Bangkokin kävijöille: San Sem San Place. Todella ystävällistä palvelua, suloinen puutalomiljöö, ja siistiä on. Aamupala kuuluu hintaan, joka on n. 6,5e / nenä kahden hengen huoneessa. Sunnuntain chillailu osui kyllä hyvään aikaan, sillä juuri päättymäisillään oleva sadekausi muistutteli itsestään samaan aikaan kaatosateen ja ukkosen muodossa. Illalla jaksettiin ponnistaa itsemme Khao Sanin vilinään, jossa syötiin. Ravintolaa, jota oli jossain paperissa suositeltu, etsittiin tosin lähemmäs tunti, kun se oli hyvin sisäpihalle piilotettu. Mutta olikin sitten loistopaikka :)

Eilen ei saatu ostettua vielä Khao Sanilta reissaustarvikkeita, mutta asia korjattiin tänään. Täällä meinaa niin tavaroiden kuin ruoankin kanssa tulla runsaudenpula. Kaikkea on ihan hirvittävän paljon ja hinnoissa on eroa, tosin euroissa erot jää usein alle yhteen...... Mutta sitten iskee joku kauhea vertailun ja valikoinnin tarve ja päätyy kiertämään katuputiikkeja pari tuntia ilman, että mitään jää käteen. Tänään päätettiin siis eilisestä viisastuneena vaan ostaa, jos tulee tarpeellisia ja kivoja asioita vastaan. Saatiinkin saaliiksi muutama saronki, parit fisherman pantsit (vähän sellanen läppä "must have" :D) ja Antille muutama paita, riippumatto, päähuivi ja Emmille hellemekko. Loppupäivä käytettiin seikkaillen kaupungin isompia osia ja ostoskeskuksia, johon matka oli toki suurempi kokemus kun ne kauppakeskukset. Sinne mentiin jokea pitkin, mitä liikennöin veneet, jotka toimivat bussien tapaan. Sen jälkeen hypättiin sky trainiin, mikä on siis metro, joka kulkee tien pinnan yläpuolella alapuolen sijaan. Ja ostoskeskuksesta paluusta kanavapaatilla mainitsinkin jo.

Illallista syötiin aivan mahtavassa jouluvaloin koristellussa pikkupaikassa, jonka mummeli oli uskomattoman suloinen. Ja ruoka kaunista ja aijai miten namia. Varsinkin keitot nää osaa!

Nyt vielä pikagooglaukset huomista varten, että mistä päin Hua Hiniä pitäisi alkaa majoitusta etsimään :) Raportoidaan taas kun ehditään!

perjantai 6. marraskuuta 2009

Hong Kong kohta takana

Viimeinen yö Hong Kongissa edessä. Aika nopeasti on nää muutamat päivät menny, mutta todella hyvän reissufiiliksen on jo saanu päälle. Hassua kun tää Hong Kong oli alunperin lähinnä sellainen bonus-etappi, jonka sai kympin tai parin maksulla lisättyä matkaan, mutta ainakaan ite en tullut tätä vaihettaa ennakkoon niin paljon miettineeksi tai fiilistelleeksi.

Mut on kyl ollu loistavat reissupäivät täällä. Kaupunki on todella monipuolinen ja jännästi tuntuu että eri puolet on jakautunu yllättävänkin selvärajaisiin alueisiin. Tai siis esimerkiksi hyvin huomaa missä liikkuu turisteja ja missä paikallista väkeä. Mistä ostetaan akvaariokalat ja mistä elektroniikat. :D

Meidän hostelli on Mong Kokissa, missä tuntuu hyörivän pääasiassa paikallisia; päivisin vanhempaa väkeä työhommissa ja iltaisin nuorisoa matkalla jostain johonkin, yleensä ilmeisesti syömään tai jonottelemaan teejoumamukeja johonkin lukuisista kojuista. Varsinaisia baareja näillä kulmilla ei nimittäin hirveästi oo näkyny, mutta pieniä syömäpaikkoja sitäkin enemmän. Ja ihan Hostellin oven vieressä on "teelä" joksi me on alettu erilaisia tee-pohjaisia kuumia ja kylmiä juomia tarjoilevaa kioskia kutsua. Meillä on sinne jo kanta-asiakaskorttikin, mutta ihan ei tuu leimat täyteen.. :D

Tänään käytiin myös tsekkaamassa erilaisia markettikatuja. Yks katu oli omistettu pelkille kukkakaupoille ja toinen alue taas vilisi akvaariokalakauppoja. Tuntuu hassulta että kun Suomessa viherkasvit tai remonttitarpeet haetaan jostain keskustan ulkopuolelta valtavista automarketeista, niin täällä niitä myy aiheelle omistettu katu täynnä pikkuliikkeitä. Voihan toki olla että autolijoille on tarjolla myös megamarketit jossain kauempana.

Tänään käytiin itsekin ensimmäistä kertaa keskustan ulkopuolella (jossa tosin ei vielä kerrostalojen keskikorkeus kauheasti matalampi ollu). Diamond Hillin lähellä oli valtavan hieno kiinalainen puutarha johon osuttiin mukavasti vähän ennen auringonlaskua, joten ehdittiin näkemään se sekä päivä että iltavalaistuksessa. Samaan aikataulustrategiaa käytettiin Juhon vinkin mukaisesti kun käytiin Victoria Peakilla katselemassa maisemia alas Hong Kongiin. Oli kyllä siistiä nähä kun pilvenpiirtäjälauma alkaa loistaa nopeasti pimenevässä yössä, ja normiloisteen lisäksi joka ilta klo kahdeksalta on ohjelmassa myös pilvenpiirtäjän valoilla ja rannalla soitetulla musiikilla luotu Symphony of Lights esitys.

Tuntuu että kaupunkia on tosiaan ehditty syynätä jo aika monelta kolkalta ja huominen tuntuukin oikeen hyvältä ajalta siirtyä eteenpäin. Trooppisen kelin osalta tää on ollu hyvä pehmeä lasku, kun keli on koko ajan pikkusen lämmenny ja vasta tänään oltiin ekaa kertaa shortsit+sandaalit linjalla liikkeellä. Saa nähä kuinka paljon muutosta tuo huominen parin tunnin lento.

Lento lähtee vasta kympiltä illalla, joten sitä edeltävälle ajalle keksittiin hauskaa ohjelmaa. Napataan jo aamulla rinkat matkaan hostellilta ja otetaan lentokenttää kohti siirtymiseen hiukan epätavallinen kulkuneuvo, eli keskustasta lähtevä laiva. Se puksuttelee suunnilleen tunnin Lantaun saarelle, missä lentokenttäkin on, mutta väliin pitäis jäädä hyvin aikaa käydä vuoren laella tsekkaamassa kuulemma maailman korkeinta ulkoilmassa olevaan buddha-patsasta. (Kuvien perusteella se on aika iso, joten pistää miettimään kuinka isoja ne oikeen on sit sisätiloihin rakenteanu... :)

Nyt ehkä pitää himmailla kirjoittamisen kanssa, niin ehdin vielä ladata parit kuvat kamerastakin Flickriin ja silti nukkua kunnon unet ennen lähtöä. Tähän mennessä kuvia on tullu nettiin vaan puhelimen kameralla otetuista (kun se onnistuu ilman pihoja ja konetta kunhan julkinen wlan löytyy). Mut nyt sain piuhalla ladattua kuvia myös varsineisesta kamerasta. Flickrin kuvasetti ei siis ole täysin kronologisessa järjestyksessä, mutta en ala niitä nyt tuonne väleihin pistelemään, niin aiemmat kuvat jo bonganneille tulee kuitenkin uusimmat viimesimpinä. Flickriin siis pääsee kätevimmin vasemman laidan kuvalistasta klikkaamalla, tai tästä.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Palanen ekoista ajatuksista Hong Kongissa

Hiphei!
Eka oikea postaus hostellin tietokoneelta. Matka meni mukavasti ja yllattavankin nopsaan, siina pisimmilla lennolla senkun katteli viihdetta ja pelas bejeweledia kun joku kantoi ruokaa ja juomaa. Ei siella kovin hyvin nukkuminen onnistunut tietty, mm. varmaan aikaerostakin johtuen (taalla 6 tuntia enemman kuin suomessa) joten asken otettiinkin parin tunnin paikkarit tuolla pikkukopperossamme. Lennon erikoinen jalkivaikutus on ainakin mulla, etta keinuttaa ihan kun olis ollut laivalla, mutta vahan samanlaiselta kyydilta se toki tuntuikin. Hostellihuone tietysti toimii edelleen hyvana laivasimulaattorina, muistuttaa siljan hyttia paitsi lakanat on sapommat kalakuvioiset ja sanky puuta. Nyt mietittiin etta jotain voisi taas syoda ja etta pitaisiko johonkin night marketille suunnata. Aamupalaksi/lounaaksi syotiin nuudelikeittokulhoset ja japanilaista teeta jossakin pikaruokalassa. Joutuu kylla ehka syomaan taalla koko ajan jos yrittaa ehtia maistamaan kaikki ne asiat mita haluaisin. Thaikkulassa ei sitten niin kiiretta.

Noh, Hong Kongin tutkiminen jatkukoon :) Tahan mennessa on tuntunut yllattavan helpolta liikkua ja asioida! Ja kaikesta ohjeistetaan koko ajan "ala sylje lattialle" "muista vetaa vessa kayton jalkeen" ja esim. portaissa joka neljannella askelmalla kyltti "varo portaita". Ja juu, ne on englanniksi, siksi tiedan mita ne sanoo :) Antti yrittaa ladata kuvia, toivottavasti onnistuu.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Uuten seikkailuun!

Lyon blogi muuttuu reissublogiksi, kun ensi maanantaina alkaa kahden ja puolen kuukauden matka Kaakkois-Aasiaan. Rinkat on melkein pakattu ja lähtöjännitys nousussa. Tiistaista lauantaihin ollaan pidennetyllä välilaskulla Hong Kongissa ja sieltä jatketaan Bangkokiin. Pariksi ekaksi yöksi on sieltäkin majoitus varattuna, mutta sen jälkeen on suunnitelmat aika avoimet. Etelään on tarkoitus suunnata ja käydä ainakin Singaporessa vaihtarikavereita moikkaamassa. Paluulento saapuu Suomeen 19. tammikuuta 2010.

Tänne blogiin on tarkoitus kirjoitella kuulumisia matkan varrelta, ja mahdollisesti vielä lyhyesti ennen lähtökin. Myös kuvia on tarkoitus päivittää Flickriin kuten Lyonistakin ja bonuksena mahdollisesti lyhyitä kuulumisia myös Twitteriin, jos tulee pidempään kirreltyä nettiyhteyden ulottumattomissa. Molemmista pitäisi tulla myös automaattisesti uusimmat lisäykset tuohon vasempaan laitaan.

Vielä pari Suomi-päivää jäljellä. Ohjelmassa ainakin työ- ja dippahommien viimeistelyä ja tauolle laittamista sekä tavaraoiden kasaan haalimista ja rinkkaan tunkemista.