sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Kesä -> talvi -> kesä

Lämpämittari Lyonissa on jälleen lähellä kahtakymmentä, mutta viime kirjoituksen jälkeen ehdittiin kokea myös vuoden rankin talvi. Kahden kesäviikonlopun välissä viikko sitten koettiin tosiaan jopa ensimmäiset lumisateet Lyonissa. Harmittavasti kurjat kelit osuivat juuri samaan aikaan kuin Emmin vanhempien vierailu, joten Lyonin "aina hyväksi" kehuttu sää ei oikein päässyt näyttämään parhaita puoliaan.

Koko vierailuaikaa ei sentään lumikeli häirinnyt, vaan kaupunkia saatiin kierrettyä hyvinkin monipuolisesti hyödyntäen myös kaikki julkiset kulkuvälineet mäkijunasta kaupunkipyöriin. Myös pari varsin mukavaksi osoittaunutta ravintolaa tuli testattua tuona viikonloppuna. Sunnuntai-iltana Pekka kävi katsomassa Lyonin fudismatsia ja me loput testaamassa ekaa kertaa paikallista elokuvateatteria. (Katsottu leffa oli Into the wild, loistopätkä ehdottomasti!)

Tuli taas ihan hauskasti Ranskan ja Suomen eroja havaittua tuonkin elokuvakäynnin yhteydessä. Ensinnäkin kun lippuluukulta kysyi, oliko illan esitykseen vielä vapaita paikkoja, oli dialogi suunnilleen seuraavanlainen:
- Ei pysty sanoa vielä, mutta tulkaa takaisin varttia ennen esityksen alkua.
- Aa, eli onko siis tällä hetkellä kaikki varauksessa?
- Eikun kaikki on vapaana. Niitä aletaan myydä vasta varttia ennen.

Lähettiin siitä sitten kauppaan ostamaan eväitä ja tultiin takaisin varttia ennen esityksen alkua. Siinä sitten oli kymmenisen tyyppiä jonottamassa ja odottamassa että lippumyyjä palaa koppiinsa. Täkäläisen kassatyöskentelyn tuntien alettiin olla aika varmoja, ettei koko porukka olisi sisällä leffan alkuun mennessä.

Hämmästyttävää kyllä, pullonkaulaksi ei osoittautunutkaan lippukassa, vaan se että leffasalissa oli vain yksi wc-koppi (johon tosiaan oli käynti vasta salista). Leffa kyllä alkoi tismalleen ajallaan ja jopa ilman mainoksia, mutta jengiä valui paikoilleen sekä ovesta että vessajonosta vielä varmaan 10 min ajan.

Huolimatta seilaavista katsojista, ei metelin aiheuttaminen eväitä rapistelemalla tuntunut kovin suotavalta, sillä taidettiin olla lähes ainoat salissa, jolla jotain rapisteltavaa oli. Eipä teatterissa kyllä mitään popparimyyntiä ollutkaan, eli ehkä se ei vain täällä kuulu tapoihin. Valtavan tulolähteen missaavat, kun miettii suomalaisten leffapopparien hintoja ja menekkiä..


Kuluneella viikolla ehdittiin kiertää kaupunkia vielä Apinkin kanssa, joka oli käymässä Lyonissa keskiviikkona. Lauantaina käytiin kevään vikalla laskettelureissulla Les 2 Alpesissa. Oli kyllä yks upeimmista laskupäivistä koskaan, sillä keli oli aika optimaalinen. Lunta oli satanu pitkin viikkoa, mutta lauantai oli pelkää auringonpaistetta. Rinteen reunasta ei tarvinnut paljoa poiketa kun pääsi jo piirtämään ihan omaa uraa. Muutenkin paikka toimi hienosti. Laakson hissijonoja lukuunottamatta liikkuminen sujui ripeästi, varsinkin Sohvaksi nimetyllä 8 paikkaisella ja tehokkaasti pehmustetulla tuolihissillä. :)


Nyt sunnuntaina on ollut mukavasti aikaa järjestellä parin viikon aikana kertynyttä kuvamäärää ja lisätä niitä myös Flickriin. Blogikirjoituksen valmistuttua pitänee vielä paneutua kouluryhmätyön C-koodin korjailuun ja mahdollisesti kasvattaa myös tältä viikolta pieneksi jäänyttä työaikasaldoa. Työskentely dippatyöhönkin liittyvän Campussourcing-projektin parissa on tosiaan alkanut varsin joustavasti etätyönä. Edellisenkin työrupeaman tulokset ovat löytäneet tiensä nettiin, kun Lyonin peliteollisuudesta kirjoittamani artikkeli julkaistiin Tekniikka ja Talous -lehdessä.

Hommia ja ohjelmaa siis riittää yllin kyllin. Hassusti se vaan on täälläkin kalenteri täyttyny vaikka sillon alkusyksystä oli ohjelma ihanan tyhjä, kun Suomesta tultua ei ollut mitään kesken. Hyvällä mielellä tässä kyllä vielä tekeekin mahdollisimman paljon, sillä aika pian nuo jäljellä olevat kaksi kuukautta vierähtävät. Ensi viikolle on tiedossa aikaisiin aamuihin painottuvan koulun lisäksi ainakin Emmin tanssiryhmän esitykset torstaina ja perjantaina, sekä lauantaina Lyonin Auditoriumissa Etelä-Amerikkalaisen musiikin ilta. =)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Aurinkoista elämää yhdellä mustalla pilvellä

Täällä elämä rullaa eteenpäin päivä päivältä aurinkoisemmin. Kesä tekee tuloaan, voikukat ja kirsikkapuut kukkii ja kaupunki on täynnä hyvistä keleistä nauttivia iloisia eri-ikäisiä ihmisiä. Ilman takkia pärjää jo vallan mainosti päivisin, kun aurinko lämmittää. Yöllä lämpötilat sitten saattaakin olla ihan mitä sattuu, jopa lähellä nollaa. 20-asteen vaihtelu vuorokauden lämpötilassa on mielestäni melko paljon.

Viime perjantaina oli jotenkin hyvin school's out tunnelma, kun aamun tentistä selvittyämme seikkailtiin pyörillä kotia kohti ja päätettiinkin sitten hypätä mäen alla laiskuuden yllättäessä entuudestaan tuntemattomaan bussiin. Sillä huristeltiin jälleen kerran Lyonin ulkopuolelle, jossa tällä kertaa olikin oikein viihtyisän näköistä omakotitaloaluetta. (No, mitä nyt ne kivimuurit, minkä yli ei nää ja murtovarkaan tappo seipäät aidoissa vähän haittas...) Matkalla bongattiin aivan jättisuuri automarketti, johon tietenkin mentiin sitten säästämään. Antti melkein sekos ku sai säästää niin paljon! Ainaki 80 euroa! Tosin mukaan tarttui mm. äärimystisiä lamppuja kattoon palaneiden tilalle, joiden hankkiminen on ollut tähän mennessä pikkuputiikeista mahdotonta. School's outiksi päivä muuttui seikkailun siivittämänä vasta naapuripuistossa, johon mentiin eväiden kanssa (kylläkin vaan kokista ja oliivisämpylöitä) lueskelemaan ja katselemaan ihmisiä. Mahtavaa.

Ensi kesäkin näyttää jo asteen verran aurinkoisemmalta säätilasta riippumatta. Sain myöskin kesätöitä ja myöskin samasta projektista mihin Antti menee tekemään dippaa, joten ei me eroon toisistamme päästä :D Projektissa on kyllä muitakin ihmisiä ja tuttuja kavereita, yhteensä 3-4 kesätyöntekijää, 2 dippatyöläistä ja 2 proffaa + kai jotain yhteistyötyyppejä mm. Hiitistä . Aihe on kiinnostava ja työporukka mahtavaa, eli aika todella hyvin mielin tässä pääsee kohti Suomen haasteita sitten kesäkuun alusta alkaen. Tky:n asuntojonossakin jonotusnumero on meidän hakemuksella 20, käytännössä edessä 10 hakemusta, eli asunnonkin uskoisi järjestyvän.

Tällä hetkellä suurin varjo lankeaa ranskan postista. Ne ryökäleet on hukannu jo kaksi (2!!!) pakettiani. Ensimmäinen mystinen villasukkalähetys, josta ei koskaan saapunut edes postiluukkuun lappua saapumisesta. Toinen paketti on tilaamani virtajohto ja muuntaja läppäriini rikkinäisten tilalle. Tästä sentään tuli kuukauden odotuksen jälkeen lippulappunen postiluukkuun, että yritettiin tuoda mut et ollu kotona, joten haepas postista sitten. Tällä hetkellä olen käynyt tuon lapun kanssa postissa kaksi kertaa, kummallakaan kerralla paketista ei ole ollut jälkeäkään fyysisissä pakettipinoissa eikä sen paremmin tietojärjestelmissäkään. Aina on luvattu etsiä ja soittaa kun paketti löytyy. Täytynee mennä taas uudestaan sinne kyselemään, kun ei sitä soittoa ole kuulunut. Siitä tietenkään kukaan ei oo sanonu mitään, et mitäs sit jos sitä ei löydy, kyselyihin vastaus on "katotaan sit". Viimeeks myös kuulin tädin toivovan kovasti, että paketti löytyy. Luulen kuitenkin, postialaa kokemattomanakin, että paketin löytyminen vaatis toivomisen ja pahoittelun lisäksi myös jotain käytännön toimia, esimerkiksi soittoa naapurikonttoriin, josko paketti olis sinne eksyny...

Joten älkää siis enää ainakaan postittako mitään meille, ollaanhan täällä enää 2 ja puoli kuukautta. Tuossa ajassa ei voi olettaa yhdenkään paketin ehtivän perille, jos lainkaan. Tämänhetkinen La Posten onnistumisprosentti on pyöreä nolla.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Kuulumisia lomalta ja koulusta

Hiitolomalta paluusta alkaa olla jo yli viikko, mutta blogikuulumiset ovat antaneet odottaa itseään. Kuvia sentään sain jo siirrettyä nähtäville ison läjän.

Tuli kyllä ihan kuvaamisen arvoinen reissu tehtyä, sillä auringonpaistetta, hienoja rinteitä ja upeita maisemia riitti yllin kyllin. Matkaan lähti yhteensä 21 vaihtaria INSAlta jakautuneena neljään eri majotuskämppään. Kohteena oli Alpe d'Huezin laskettelukeskus, mutta majoitukset oli varattu Vaujanyn pikkukylästä viereisestä laaksosta. Kylän korkeudella ei juuri lunta ollut vaan rinteisiin päästäkseen piti kävellä isolle telepherique-asemalle, josta pääsi valtavalla kabiineilla yli 2000 metrin korkeuteen ja talviolosuhteisiin. Moiset kelierot tuli vähän yllätyksenä, sillä Suomessa vastaavaan ei juuri törmää, mutta ei kyllä haitannu yhtään, että laskupäivän jälkeen tarkeni istua ilman paitaa takapihalla olutta hörppimässä. B)

Laskemassa oltiin kuutena päivänä, mikä tuntui aika sopivalta määrältä. Ekojen päivien totuttelun jälkeen homma alkoi sujua varsin jouhevasti ja hiukan sokkeloinen rinnekarttakin alkoi tulla tutummaksi. Varsinkin loppuviikosta oli tapana kerääntyä koko jengillä samaan paikkaan patonkilounaalle ja jatkaa siitä taas iltapäivälaskua hiukan sekotetuin porukoin. Eniten kuitenkin laskettiin ihan oman huoneen Suomi-jengillä, eli porukassa minä, Emmi, Juha ja Tapsa.

Rinteiden jakautuminen alueella oli siinä mielessä jännä, että alimpana Alpe d'Huezin kylän tuntumassa oli paljon helppoja vihreitä (ja paljon lapsiperheitä ja paljon ruuhkaa). Hiukan ylempänä 2000-2800 metrissä oli paljon sinisiä ja punaisia, ja yleensä ihan kohtuullisesti tilaa mahtua sekaan. Korkeimmalta jäätikköhuipulta (3330m) lähti sitten useampikin musta reitti, joilla ei yleensä ruuhkaa näkynyt. Niitä ei kyllä ihan kauheasti tullut tahkottua, sillä ekana päivänä kokeillun (kuulemma "legendaarisen") Le Tunnel -rinteen jäisten megakumpareiden jälkeen hiukka sohjoisemmat ja leppoisammat alemman kerroksen rinteet tuntuivat oikein mukavilta.

Loppuviikosta käytiin kyllä vielä testaamassa Euroopan pisimmäksi mainostettua mustaa rinnettä, jonka 16 laskukilometristä tosin varmaan ainakin viisi viimeistä on tylsistyttävän tasaista puronvarsiluiruttelua. Rinteen jyrkempi alkuosa oli kyllä varsin hyvä pätkä, mutta erityisen jännäksi laskeminen muuttui vasta toisella kerralla, kun päädyttiin seuraamaan pientä porukkaa, joka suuntasi oppaan perässä offpisteelle. Kovin koskemattomille hangille ei tuollakaan kertaa päästy, mutta kyllä rinteiden ulkopuolela vedetyssä reissussa tuntui olevan oma jännityksensä. Ja tulipahan tuollaistakin testattua, vaikka vähän pummilla mentiinkin. :) Ilman opasta ei kyllä tekisi mieli lähteä eksymään pilviin tai tippumaan jyrkänteiltä...


Laskemisen lisäksi viikkoon mahtui paljon muutakin hauskanpitoa, vaikka ruotsi-norja-megahuoneiston 8 hengen porukka todettiinkin ajoittain hiukan vaisuksi osallistumaan juhlintaan tai ainakaan järjestämään sitä ainoassa huoneistossa, johon koko jengi olisi mahtunut ilman älytöntä ahtamista. Kylän lähes ainoa baari biljardi- ja babyfoot-pöytineen tuli kyllä testattua useampanakin iltana.

Oman huoneen porukalla myös mätettiin iltasin Illuminatia pitkästä aikaa sekä syötiin loistavasti. Matkaa edeltänyt halpahallireissu kannatti, sillä kylän kauppa ei hinnoillaan kilpaillut. (Eipä ois ollu kyllä kilpailijoitakaan.) Kaupasta haettiin lähinnä tuoreet vihannekset ja täytettä joka aamuiseen rinne-eväspatonkien rakenteluun. Loppujen lopuksi saatiin noin 50 e/nenä syötyä koko viikko fondueineen ja paahtopaisteineen. Très bon! :9

Paluu arkeen

Kuuden laskupäivän jälkeen suunnattiin sitten Grenoblen bussiin ja sieltä junalla takaisin Lyoniin. Paluun jälkeen oli onneksi pari ohjelmatonta päivää aikaa parannella väsyneitä reisiä, maksella univelkoja ja muutenkin toipua lomasta ennen torstain tenttikoetusta. Vuoden isoimman kurssin nelituntinen tentti oli mukavasti sijoitettu heti loman jälkeiselle viikolle, mutta onneksi muuta koulua oli ohjelmassa melko vähän. Itse tentti poikkesi taas hiukan suomityylistä, kun eteen lätkäistiin molemmilta luennoitsijoilta oma koe. Toinen nippu taisi olla 7 sivua ja toinen 14. :D Onneksi suurin osa tilasta oli mennyt koodilistauksiin ja 4 tuntia riitti kysymysten tulkkaamiseen ja vastausten raapustamiseen. Hiukan hämäriä ja kompakysymysmäisiä tehtäviä olivat onnistuneet laatimaan, mutta kai se on täällä tapana, että kun kerran kaikki oppimateriaali saa olla mukana, niin kysymykset eivät liian selkeitä voi olla. Hiukan lisähaastetta toi vielä esimerkkikoodiin jäänyt virhe. Great. :/

Eiköhän tuosta koetuksesta kuitenkin joten kuten selvitty ja sen jälkeen on ehditty jo pitää Illuminati-ilta meillä ja käydä vaihtariporukan bileissä ja vielä tänään iltapäiväkahveilla Suomi-porukalla. Alppien lisäksi tuntuu täällä kaupungissakin kelit suosivan sillä parin tunnin verran tarkeni melkein hyvin istuskella kahvilan terassilla. Ei täällä kyllä paikallinen väki ole terasseja vielä vallannut vaikka lämpötilat vastaavatkin suomalaisten hyvää huhtikuuta. Suomalaisporukkana saatiin siis valita ulkonaistumispaikat hyvinkin vapaasti. ;)