Koti, ja pari loukkoa

Mäkkärissä taas. Tällä kertaa meikäläinenkin availee erasmusblogaajan uraa, kirjoittelemalla päivän kokemuksista, toivottavasti hiukan lyhyemmin, kuin tämän aamuinen nukkuessani valmistunut romaani. :) Tänäänkin on kyllä tapahtunut paljon.

Aamulla lähdettiin melko pikaisesti liikkeelle heti aamiaispöydästä, kun eilisen epävarma tapaus, monsieur Boulard, soitti ja kertoi olevansa jo Lyonissa, ja että asunnon katsastaminen onnistuisi parhaiten mahdollisimman pian. Eilisen kesähelle oli vaihtunut ukkoseen, ja matkalla ehdittiin kastua sekä sateesta että hiestä, sillä kämppä sijaitsi "Lyonin Montmartrella" eli kohtuullisen kokoisen kukkulan rinteellä. Perille kuitenkin päästiin, ja kämppä osoittautui aivan mahtavaksi. Mieliala oli toiveikas jo matkalla pikkukujia ja porraskäytäväoikoteitä ihastellessa, mutta saapuminen todella uudennäköiseen asuntoon varsin vanhannäköisen kerrostalon ensimmäisessä (suomalaisittain toisessa) kerroksessa oli kyllä miellyttävä yllätys. Myös vuokraajapariskunta tuntui todella mukavalta, ja ranskakin sujui, Emmiltä ehkä asteen paremmin, joten tyydyin lähinnä räpsimään kuvia ja toistelemaan "Três joli!". :)

Kuviakin muuten varmaan saadaan tänne, kunhan asia muistuu mieleen silloin kun kameran tyhjennyspiuha on lähistöllä.

Seuraavakin onnistui yllättämään, joskin toiseen suuntaan. Metrolinjan päättärin liepeillä sijaitseva kämppä tuntui olevan kuin keskeneräisen remontin ja kymmenen vuoden asumattomuuden jäljiltä. Asuntoa esitellyt todella mukava pappa keksi kyllä vielä yläkerrasta toisenkin asunnon tarjolle, mutta kunto ei ollut juuri häävimpi. Käsittämättömän mustuneita huonekaluja taisi olla pari enemmän, ja vuokrahintaakin ovelasti 5 euroa lisää.. O_o

Näiden kahden asuntokatselmusten äärikokemuksen jälkeen oltiin jo aika valmiita valkkaamaan se ensimmäinen ja päätettiinkin sitten soittaa sinne, ettei kukaan ehdi viemään välistä. Kolmannelle asuntokierrokselle meno tuntui sen jälkeen vähän hassulta, mutta ajateltiin käydä kurkkaamassa, kun kerran sovittu oli.

Kauhean hyödyllinen tuo kolmas reissu ei ollut, mutta ehkä siitäkin kerrottavaa irtoaa, sillä jos edellisen kämpän karuhkon lookin selitti 340 euron vuokrahinta, ei viimeisenä tsekattun 580 euron "kalustetun" kämpän kalusteiden olemattomuutta ja sotkua ja karua tunnelmaa selittänyt juuri mikään. Vierailu alkoikin jo lupaavasti, kun esittelemässä ollut (vanha, melkein mykkä, ja muutenkin melko hidasliikkeinen) mies riiteli portaikossa jonkun tumman kaverin kanssa. Luultavasti asia liittyi vuokraan ja sen maksamiseen, mutta epäselväksi jäi, kuka asunnon lopulta omisti. Mukana oli myös hymyilevä mummo, joka puhui hiukan enemmän (tosin todella hiljaa) mutta kuuli ilmeisesti vielä vähemmän. Sinäänsä käy vähän sääliksi tuota pariskuntaa yrittämässä vuokrata tuota kämppää tuolla hinnalla, mutta eipä sinne sitten kauhean pitkäksi aikaa kuitenkaan jääty tunnelmoimaan.

Kohta lähdetään Mathieun kämpälle takaisin, ja varmaan vielä soitellaan monsieur Boulardille, joka osasi ihan itse ehdottaa, että voitais soittaa sitten kun ranskalainen kaverimme on taas vähän avittelemassa. :) Suunniteltiin, että viedään Mathieu tänään johonkin ravintolaan illalliselle kiitokseksi huimasta avusta, jota ollaan saatu. Tuskin oltais päästy tähän pisteeseen ilman eilisen autokruisailuja ja lukuisia puheluita. Tuntuu että ranskalainen tuttu täällä lisää kyllä luotettavuutta ja mahdollisuuksia asunnonhakijana, vaikka oltaisiinkin tavattu se ensimmäistä kertaa eilen aamulla. :)