Kulttuuria monessa muodossa

Viime viikolla varmistui, että palaamme Suomeen toukokuun päättyessä, sillä Antti sai diplomityöpaikan, jossa työskentely tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Tämä tieto toi mukanaan typerääkin typerämmän orastavan stressin siitä, mitä kaikkea täällä vielä pitäisi ehtiä kokea tai nähdä ennen kotimatkaa, "ettei sitten jälkeenpäin harmita kun ei tullut tehtyä." Noh, kaikkeahan ei tietenkään millään ehdi, mutta nyt suunnitteilla olisi ainakin jonkinlaista pidempää reissua Bretagneen, Pariisin tienoille ja kanaalin yli Lontooseen ja aina Manchesteriin asti entistä koulukaveriani Leenaa moikkailemaan.

Hiihtolomaksi suunnitteilla on luultavasti aivan mahtava reissu laskettelukeskukseen nimeltä Alpe d'Huez. Sinne lähdetään lähes 20 hengen vaihtaripossella, majoitutaan jonkinlaiseen kimppahuoneistoihin ja lasketaan 6 päivää mäkiä alas ja lauletaan 6 yötä. (Lauluvihkosia on jo koottu ja kitaroita lähtee mukaan ainakin pari kappaletta :) ) Laskemisesta esimakua käytiin haeskelemassa jo viime lauantaina koulumme Ski Clubin reissulla Plagneen. Upeaa oli! Keli ei ollut paras mahdollinen (aina kun meni joku pilvi ohi laskettiin sankassa sumussa, täysin fiilispohjalta) mutta parin tunnin ajan saatiin auringostakin nauttia. Pisimmillään sai alastuloon kulumaan yli puoli tuntia - tähän ei pystyisi Suomen eteläisemmissä hiihtokeskuksissa millään, vaikka näkisi sukset ensimmäistä kertaa elämässään. Henkilökohtaisesti huomasin ilokseni, että jotain on tainnut lihaksissa tapahtua, kun ei se ollutkaan niin rankkaa. Edes jälkikäteen ei ole saanut nauttia siitä tunteesta, kun lihakset muotoutuu lähemmäs ihanteita :/

Kaupunkikulttuurin ja urheilukulttuurin ohella (jalkapallopelissäkin pitäis käydä, Lyon-Manu peliin ei saatu lippuja, kun eihän näiden nettiostaminen toiminu kun piti ja muuten liput menikin sitten heti...) ehdottomasti koettaviin asioihin kuuluu taiteellisempi kulttuuri. Täällä kun tuota tarjontaa riittää ja hankkimistamme kulttuuripasseistakin on vasta yksi esitys käytetty. Juuri ennen paluutamme tänne vierailtiin kummatätini ja -setäni luona, jossa syntyi keskustelua musiikkitalon rakentamisesta. Tämä keskustelu herätti pohtimaan miten kulttuurin todella saisi elämään ja osaksi jokapäiväistä elämää. Täällä siinä on onnistuttu ja eräs syy saattaa väenpaljouden lisäksi olla se, että teatteri, ooppera, baletti jne. eivät ole vain muodollisia ja hankalia edustustilaisuuksia vaan "kulutustavaraa" ja viihdykettä siinä missä elokuvissa käyntikin. Jokunen viikko sitten kävin elämäni ensimmäistä kertaa aivan tavallisessa taidemuseossa, aivan tavallisena lauantaina niin, että sisälle piti jonottaa! Sisällä oli ihan tavallisia ihmisiä ja perheitä. Kulttuurikasvatus alkaa kotoa :)

Kävimme myöskin katsastamassa dramatiikkaa tihkuvan ja voimakkaan Dracula-musikaalin Maison de la Dancessa. Musikaalin esitti vierailijaryhmä Quebecistä ja näin hivenen nörtähtäneille ihmisille tarjosi musiikin lisäksi katseltavaa hienoissa multimedia-lavasteissaan. Esitys oli hieno ja arkipäivästä kaukana, mutta jälleen kerran katsomossa istui ihmiset ihan tavallisissa vaatteissa, takit sylissään (käsittämätöntä, ei ole näköjään tapana käyttää ilmaisia narikoita!?) ja väliajalla kahviosta sai cokista ja kaljaa tölkissä. Ja me vielä pelättiin alipukeutuvamme :) Laskee ehkä monen muunkin kynnystä lähteä tuon tyyppisiin esityksiin.

Kevään kalenteri siis täytyy uhkaavasti, eli jos joku meinaa vielä tulla käymään, kannattaa alkaa varailemaan aikoja :) jossain välissä täällä täytyy vähän kouluakin käydä, suorittaa tentit ja yrittää hakea suomesta asuntoa ja kesätöitä.