Aurinkoista elämää yhdellä mustalla pilvellä

Täällä elämä rullaa eteenpäin päivä päivältä aurinkoisemmin. Kesä tekee tuloaan, voikukat ja kirsikkapuut kukkii ja kaupunki on täynnä hyvistä keleistä nauttivia iloisia eri-ikäisiä ihmisiä. Ilman takkia pärjää jo vallan mainosti päivisin, kun aurinko lämmittää. Yöllä lämpötilat sitten saattaakin olla ihan mitä sattuu, jopa lähellä nollaa. 20-asteen vaihtelu vuorokauden lämpötilassa on mielestäni melko paljon.

Viime perjantaina oli jotenkin hyvin school's out tunnelma, kun aamun tentistä selvittyämme seikkailtiin pyörillä kotia kohti ja päätettiinkin sitten hypätä mäen alla laiskuuden yllättäessä entuudestaan tuntemattomaan bussiin. Sillä huristeltiin jälleen kerran Lyonin ulkopuolelle, jossa tällä kertaa olikin oikein viihtyisän näköistä omakotitaloaluetta. (No, mitä nyt ne kivimuurit, minkä yli ei nää ja murtovarkaan tappo seipäät aidoissa vähän haittas...) Matkalla bongattiin aivan jättisuuri automarketti, johon tietenkin mentiin sitten säästämään. Antti melkein sekos ku sai säästää niin paljon! Ainaki 80 euroa! Tosin mukaan tarttui mm. äärimystisiä lamppuja kattoon palaneiden tilalle, joiden hankkiminen on ollut tähän mennessä pikkuputiikeista mahdotonta. School's outiksi päivä muuttui seikkailun siivittämänä vasta naapuripuistossa, johon mentiin eväiden kanssa (kylläkin vaan kokista ja oliivisämpylöitä) lueskelemaan ja katselemaan ihmisiä. Mahtavaa.

Ensi kesäkin näyttää jo asteen verran aurinkoisemmalta säätilasta riippumatta. Sain myöskin kesätöitä ja myöskin samasta projektista mihin Antti menee tekemään dippaa, joten ei me eroon toisistamme päästä :D Projektissa on kyllä muitakin ihmisiä ja tuttuja kavereita, yhteensä 3-4 kesätyöntekijää, 2 dippatyöläistä ja 2 proffaa + kai jotain yhteistyötyyppejä mm. Hiitistä . Aihe on kiinnostava ja työporukka mahtavaa, eli aika todella hyvin mielin tässä pääsee kohti Suomen haasteita sitten kesäkuun alusta alkaen. Tky:n asuntojonossakin jonotusnumero on meidän hakemuksella 20, käytännössä edessä 10 hakemusta, eli asunnonkin uskoisi järjestyvän.

Tällä hetkellä suurin varjo lankeaa ranskan postista. Ne ryökäleet on hukannu jo kaksi (2!!!) pakettiani. Ensimmäinen mystinen villasukkalähetys, josta ei koskaan saapunut edes postiluukkuun lappua saapumisesta. Toinen paketti on tilaamani virtajohto ja muuntaja läppäriini rikkinäisten tilalle. Tästä sentään tuli kuukauden odotuksen jälkeen lippulappunen postiluukkuun, että yritettiin tuoda mut et ollu kotona, joten haepas postista sitten. Tällä hetkellä olen käynyt tuon lapun kanssa postissa kaksi kertaa, kummallakaan kerralla paketista ei ole ollut jälkeäkään fyysisissä pakettipinoissa eikä sen paremmin tietojärjestelmissäkään. Aina on luvattu etsiä ja soittaa kun paketti löytyy. Täytynee mennä taas uudestaan sinne kyselemään, kun ei sitä soittoa ole kuulunut. Siitä tietenkään kukaan ei oo sanonu mitään, et mitäs sit jos sitä ei löydy, kyselyihin vastaus on "katotaan sit". Viimeeks myös kuulin tädin toivovan kovasti, että paketti löytyy. Luulen kuitenkin, postialaa kokemattomanakin, että paketin löytyminen vaatis toivomisen ja pahoittelun lisäksi myös jotain käytännön toimia, esimerkiksi soittoa naapurikonttoriin, josko paketti olis sinne eksyny...

Joten älkää siis enää ainakaan postittako mitään meille, ollaanhan täällä enää 2 ja puoli kuukautta. Tuossa ajassa ei voi olettaa yhdenkään paketin ehtivän perille, jos lainkaan. Tämänhetkinen La Posten onnistumisprosentti on pyöreä nolla.