Kuulumisia lomalta ja koulusta

Hiitolomalta paluusta alkaa olla jo yli viikko, mutta blogikuulumiset ovat antaneet odottaa itseään. Kuvia sentään sain jo siirrettyä nähtäville ison läjän.

Tuli kyllä ihan kuvaamisen arvoinen reissu tehtyä, sillä auringonpaistetta, hienoja rinteitä ja upeita maisemia riitti yllin kyllin. Matkaan lähti yhteensä 21 vaihtaria INSAlta jakautuneena neljään eri majotuskämppään. Kohteena oli Alpe d'Huezin laskettelukeskus, mutta majoitukset oli varattu Vaujanyn pikkukylästä viereisestä laaksosta. Kylän korkeudella ei juuri lunta ollut vaan rinteisiin päästäkseen piti kävellä isolle telepherique-asemalle, josta pääsi valtavalla kabiineilla yli 2000 metrin korkeuteen ja talviolosuhteisiin. Moiset kelierot tuli vähän yllätyksenä, sillä Suomessa vastaavaan ei juuri törmää, mutta ei kyllä haitannu yhtään, että laskupäivän jälkeen tarkeni istua ilman paitaa takapihalla olutta hörppimässä. B)

Laskemassa oltiin kuutena päivänä, mikä tuntui aika sopivalta määrältä. Ekojen päivien totuttelun jälkeen homma alkoi sujua varsin jouhevasti ja hiukan sokkeloinen rinnekarttakin alkoi tulla tutummaksi. Varsinkin loppuviikosta oli tapana kerääntyä koko jengillä samaan paikkaan patonkilounaalle ja jatkaa siitä taas iltapäivälaskua hiukan sekotetuin porukoin. Eniten kuitenkin laskettiin ihan oman huoneen Suomi-jengillä, eli porukassa minä, Emmi, Juha ja Tapsa.

Rinteiden jakautuminen alueella oli siinä mielessä jännä, että alimpana Alpe d'Huezin kylän tuntumassa oli paljon helppoja vihreitä (ja paljon lapsiperheitä ja paljon ruuhkaa). Hiukan ylempänä 2000-2800 metrissä oli paljon sinisiä ja punaisia, ja yleensä ihan kohtuullisesti tilaa mahtua sekaan. Korkeimmalta jäätikköhuipulta (3330m) lähti sitten useampikin musta reitti, joilla ei yleensä ruuhkaa näkynyt. Niitä ei kyllä ihan kauheasti tullut tahkottua, sillä ekana päivänä kokeillun (kuulemma "legendaarisen") Le Tunnel -rinteen jäisten megakumpareiden jälkeen hiukka sohjoisemmat ja leppoisammat alemman kerroksen rinteet tuntuivat oikein mukavilta.

Loppuviikosta käytiin kyllä vielä testaamassa Euroopan pisimmäksi mainostettua mustaa rinnettä, jonka 16 laskukilometristä tosin varmaan ainakin viisi viimeistä on tylsistyttävän tasaista puronvarsiluiruttelua. Rinteen jyrkempi alkuosa oli kyllä varsin hyvä pätkä, mutta erityisen jännäksi laskeminen muuttui vasta toisella kerralla, kun päädyttiin seuraamaan pientä porukkaa, joka suuntasi oppaan perässä offpisteelle. Kovin koskemattomille hangille ei tuollakaan kertaa päästy, mutta kyllä rinteiden ulkopuolela vedetyssä reissussa tuntui olevan oma jännityksensä. Ja tulipahan tuollaistakin testattua, vaikka vähän pummilla mentiinkin. :) Ilman opasta ei kyllä tekisi mieli lähteä eksymään pilviin tai tippumaan jyrkänteiltä...


Laskemisen lisäksi viikkoon mahtui paljon muutakin hauskanpitoa, vaikka ruotsi-norja-megahuoneiston 8 hengen porukka todettiinkin ajoittain hiukan vaisuksi osallistumaan juhlintaan tai ainakaan järjestämään sitä ainoassa huoneistossa, johon koko jengi olisi mahtunut ilman älytöntä ahtamista. Kylän lähes ainoa baari biljardi- ja babyfoot-pöytineen tuli kyllä testattua useampanakin iltana.

Oman huoneen porukalla myös mätettiin iltasin Illuminatia pitkästä aikaa sekä syötiin loistavasti. Matkaa edeltänyt halpahallireissu kannatti, sillä kylän kauppa ei hinnoillaan kilpaillut. (Eipä ois ollu kyllä kilpailijoitakaan.) Kaupasta haettiin lähinnä tuoreet vihannekset ja täytettä joka aamuiseen rinne-eväspatonkien rakenteluun. Loppujen lopuksi saatiin noin 50 e/nenä syötyä koko viikko fondueineen ja paahtopaisteineen. Très bon! :9

Paluu arkeen

Kuuden laskupäivän jälkeen suunnattiin sitten Grenoblen bussiin ja sieltä junalla takaisin Lyoniin. Paluun jälkeen oli onneksi pari ohjelmatonta päivää aikaa parannella väsyneitä reisiä, maksella univelkoja ja muutenkin toipua lomasta ennen torstain tenttikoetusta. Vuoden isoimman kurssin nelituntinen tentti oli mukavasti sijoitettu heti loman jälkeiselle viikolle, mutta onneksi muuta koulua oli ohjelmassa melko vähän. Itse tentti poikkesi taas hiukan suomityylistä, kun eteen lätkäistiin molemmilta luennoitsijoilta oma koe. Toinen nippu taisi olla 7 sivua ja toinen 14. :D Onneksi suurin osa tilasta oli mennyt koodilistauksiin ja 4 tuntia riitti kysymysten tulkkaamiseen ja vastausten raapustamiseen. Hiukan hämäriä ja kompakysymysmäisiä tehtäviä olivat onnistuneet laatimaan, mutta kai se on täällä tapana, että kun kerran kaikki oppimateriaali saa olla mukana, niin kysymykset eivät liian selkeitä voi olla. Hiukan lisähaastetta toi vielä esimerkkikoodiin jäänyt virhe. Great. :/

Eiköhän tuosta koetuksesta kuitenkin joten kuten selvitty ja sen jälkeen on ehditty jo pitää Illuminati-ilta meillä ja käydä vaihtariporukan bileissä ja vielä tänään iltapäiväkahveilla Suomi-porukalla. Alppien lisäksi tuntuu täällä kaupungissakin kelit suosivan sillä parin tunnin verran tarkeni melkein hyvin istuskella kahvilan terassilla. Ei täällä kyllä paikallinen väki ole terasseja vielä vallannut vaikka lämpötilat vastaavatkin suomalaisten hyvää huhtikuuta. Suomalaisporukkana saatiin siis valita ulkonaistumispaikat hyvinkin vapaasti. ;)