On jotenkin hurjaa huomata, miten suurta osaa kieli ihmisen elämässä näyttelee. Se liittyy kaikkeen maailmankuvasta ja identiteetistä lähtien. Ja varsinkin jälkimmäinen on täällä välillä koetuksella, kun ei voikaan toimia niin kuin omimmalta tuntuisi. Sosiaalisissa tilanteissa omasta itsestä tuleekin palikka, joka ei saa sanaa suustaan, eikä ymmärrä huumoria. Tai jos joskus sattuisikin ymmärtämään vitsin, se ei tapahdu ainakaan niin ajoissa, että siihen ehtisi reagoida jotenkin. Syvälliset keskustelut, tai edes kommentit, voi sulkea heti pois laskuista. Luulen, että myöskin ilmeillä viestiminen hankaloituu, kun usein on kevyehköstä keskustelusta huolimatta naama vakavana ja kulmat kurtussa kun yrittää ymmärtää ja kuunnella, mistä keskustelussa on kyse :) Ihmisiin tutustuminen ei käy ollenkaan niin näppärästi ja usein vaikutan varmasti tylyltä, epäkohteliaalta tai tyhmältä, ihan vaan siksi etten osaa ilmaista ajatuksiani tapojen mukaisesti tai edes niin kuin haluaisin.
Idiootin osa lankeaa myös monessa arkipäiväisessä tilanteessa, joka tuppaa vähän ottamaan itsetunnolle ja turhauttamaan. Suomessa on kuitenkin päässyt tottumaan siihen, että selviää helpostikin tilanteista - tietää mitä missä milloin, usein jopa miksi. Ja jos ei ymmärrä, voi päätellä tai kysäistä nopeasti kaverilta. Nyt on aina se viimeinen, joka ryhtyy toimeen kun ensin pitää tarkkailla ympäristöstä ymmärsikö oikein. Ja siitäkään ei välillä ymmärrä. Ja sitten kun joku tulee vielä huutamaan, että "miten niin et ymmärrä" ja että "mikset sitten kysynyt jos et ymmärrä" on entistä vaikeampaa saada sanotuksi edes, että "olen vaihto-opiskelija, en ymmärtänyt tätä sanaa...". Varsinkin kun Suomessa olisi ihan varmasti kysynyt, koska kysymyksen muodostaminen vaaditussa ajassa ei aiheuta ongelmia.
(Näin tapahtui ensimmäisellä liikuntatunnilla, kun en osannut sulkapallon sääntöjä, eikä pelikaveritkaan osanneet englantia, että olisivat saaneet selitettyä parilla sanalla. Sitten siihen ehtikin jo opettaja ojentamaan meitä laiskottelmasta. Nyt ainakin muistan aina, että jotain "poearanpoear", ehkä per-en-per, tarkoittaa joka toista tai parillisuutta tai jotakin....
Sääntöjen ymmärtämisenkään jälkeen en osoittanut pätevyyttäni - olin koko joukon huonoin, hävisin kaikki pelit, jota opettaja ei meinannut uskoa "ei se ole mahdollista" kun omat voitot ja tappiot piti lopuksi ilmoittaa julkisesti. Voi häpeän määrää.... Tiesin, etten ole urheilullinen, mutta vielä tyhmä, hiljainen, vässykkäkin vielä...)
Liikunnasta on ehtinyt kyllä kertyä myös hyviä kokemuksia - ensimmäinen puolitoistatuntiseni afrikkalaista tanssia oli todella hauskaa! Vaikkakin myös todella rankkaa. Peppua pyöritettiin alaselkä ja -vatsa kipeänä ja löytäen itsestä ihan uusia lihaksia. Tai kohtia missä lihaksien pitäisi olla. Toivottavasti parin kuukauden jälkeen lantionkeinuttelu edes-takas ja sivuille, samalla kun kävelee ja hyppii, näyttää muultakin kun sairauskohtaukselta :) Ainakin rennon, rempseän ja hienostelemattoman haara-asennon hallitsin paremmin kuin moni balettitaustainen tanssikurssilainen.
Positiiviset kokemukset ovat myös ensi kerran ulottuneet kouluun asti, kun ensimmäinen ranskankielitunti oli valkoviinin (tai itseasiassa Kirin juomista) ja vapaata seurustelua kahden tunnin ajan. Myöskin ohjelmointiharjoitus jälleen ilman tietokoneita yllätti - spesifikaatio ja konseptointi oli hyödyllistä ja mielenkiintoista opittavaa. (Terveisiä infon opintosuunnittelulautakunnille tai mitä ne nyt onkaan, sekä kesätyöpaikalle, että olis ollu ehkä hyvä osata jo muutama kuukausi sitten moista :) ) Ranskakin sujui paremmin kun apuna oli koodikieli, mahdollisuus piirtää paperille, jonkin verran aikaisempaa tietämystä, pakko istua samassa paikassa tuntia ja selkeä yläotsikko keskustelulle. Vaikkakin olin jälleen huomattavasti paljon vaisumpi ja passiivisempi, kuin mitä olisin Suomessa vastaavassa tilanteessa ollut. Kielen moniulotteisuus näyttäytyi jälleen - se todella muokkaa ajatusmalleja, jopa periaatteessa universaaliin logiikkaan perustuvia sellaisia.
keskiviikko 10. lokakuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti