Juhlia ja lepopäiviä

Leppoisissa lauantaitunnelmissa on hyvä pitkästä aikaa itekin kirjotella tänne. Tultiin juuri takaisin kotiin päivähaahuilulta croix-rousselta ja täytyy kyllä sanoa, että se on ehdottomasti ainakin tällä tietämykselläni Lyonin paras kaupunginosa! :) Siellä on ollut nyt muutaman viikon ajan kiertävä tivoli ja tori ja pääkatu on täynnä elämää ja iloisia lapsia, vaikka ilman lämpötila on lähempänä nollaa ja vettäkin vähän tihuuttaa. Croix-rousse on vanha silkkityöläisten kaupunginosa ja olenkin nimitellyt tätä 4. kaupunginosaa Lyonin Tampereeksi. Ja tämä on siis ehdottomasti positiivinen ilmaus. Alueella on lähinnä n. 3-kerroksisia kerrostaloja, joista jokainen vähän eri värinen skaalalla vaaleanvihreä - kellertävä - vaaleanpunainen. Talojen alaosissa on ihastuttavia pikkuputiikkeja vaatteista, kengistä ja koruista artesaanileipomoihin, hedelmäkauppoihin ja kokkipuoteihin. Aamuisin pääkadun ja aukion täyttää tori, josta täällä blogissa on aikaisemminkin mainittu.

Päiväkävelymme tarkoituksena oli käydä kysymässä Croix-Roussen teatterin illan esitykseen lippuja. Valitettavasti kulttuuripassimme ei käynyt vierailevan jazz-komedia -ryhmän ainutkertaiseen esitykseen. Teatterin lippukassan tyttö oli kuitenkin tosi ystävällinen ja saatiin esitteitä kaikkiin muihin mahdollisiin esityksiin. Kulttuuria pyöriikin ympäristössämme päivittäin enemmän kuin tiesimmekään. Tämä selvisi eilen paikallisen tanssi-teatteri-koreografikoulun opiskelijoiden pippaloissa - meidän naapurissa :) !

Se, kuinka naapuriin päädyttiin oli melko hassu juttu, sillä toissailtana oveemme koputettiin ja kun Antti meni avaamaan ovella ei näkynyt ketään, mutta naapurin ovi oli auki mistä kuului jotain ranskankielistä huutelua. Kävi ilmi, että naapurin keittiön kaappi oli päättänyt spontaanisti romahtaa toiselta sivultaa alas ja viritettyään pikaisen tuen pahvilaatikosta naapuri oli kipaissut koputtamaan oveltamme apua. Siinä sitten kolmestaan tuettiin kaappia ja ruuvailtiin ja saatiinkin se kestämään seinällä. Kuultuaan, että olemme suomalaisia naapurimme hämmästytti meitä tietämällä monia ruumiinosia suomeksi: "pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat..." Anita (nimi kyllä muistettiin kysyä vasta myöhemmin) kutsui sitten meidät myös samantien seuraavaksi illaksi juhliin.

Eilen illalla sitten yritettiin kuulostella, että onko naapurissa juhlia ja kehtaisko sinne nyt mennä. Ihan ilman viemisiä ei sitten kuitenkaan viitsitty ja päätettiin leipoa korvapuusteja, jotka olivat saaneet hurjan suosion aikaisemmin samalla viikolla vaihtareiden eri maiden ruokien ruokamaistelussa. (Korvapuustien lisäksi vietiin vähän ruisleipää, graavia ja salmiakkia. Kolmas suomalainen, Kati, oli tuonut munavoita. Ruisleipä ja varsinkaan salmiakit ei uponnu kansaan ihan yhtä hyvin kuin makea "brioche".)

Kun arveltiin, että naapurissa on tarpeeksi väkeä, uskallettiin itsekin mennä sinne :) Jengi olikin ystävällistä ja kultturellia porukkaa - meitä tervehdittiin jälleen mystisesti suomenkielisellä lastenlaululla. Syy selvisi hieman myöhemmin, kun juhliin saapui suomalainen Riikka, joka on opiskellut Lyonissa jo neljän vuoden ajan tanssia. Maailman lyhyin kotiinpaluu tapahtui joskus puolen kahden aikaan, vaikka juhlat vielä jatkuivat.

Oli positiivista huomata, että talon äänieristyksestä huolimatta juhlat eivät kuuluneet seinän toiselle puolen juuri lainkaan. Illalla nimittäin selvisi myös, että edellisen viikonlopun baarijatkot suomalaisten vieraiden (mm. mukana "ei-koskaan-kovin-kovaääninen" Jesse :) ) parin villin ruotsalaistytön ja yhden britin kanssa eivät olleet häirinneet vierailulla olleita Anitan vanhempia liiaksi...

Huomiseksi odotellaankin taas uusia vieraita Suomesta, kun Maria ja Matti autoilee Matin uuden auton Euroopan halki kotiin YK:n vihreistä. Jee :)