Järvikaupunkimatkailua, osa 2

Edellisen tekstin osalta jäi vielä reissu puoleen väliin, joten lienee aiheellista mainita parilla sanalla myös myöhemmistä liikkeistä.

Annecystä lähdettiin seuraavana aamuna. Junamatka Geneveen ei kestänyt kauan, vaikka välissä oli 50 minuutin vaihto La Roche-sur-Foronissa, joka osoittautui lyhyen kävelyretken perusteella pikkupaikaksi, josta ei tuntunut löytyvän mitään erityistä nähtävää. Ehkä sille on syynsä, että tietyt kylät on kuuluisia ja toiset ei. :)

Geneven kuuluisuudelle löytyikin perusteita paljon helpommin, tosin siellä myös tuli kuljettua hiukan enemmän. Ostimme myös päivälipun joukkoliikenteeseen, vain huomataksemme heti hostellilla, että sellainen kuului myös majoituksen hintaan molempina päivinä. Joka tapauksessa lipuille tuli käyttöä, sillä päätimme heti suunnata CERNiin, johon päästäkseen sai ajella puoli tuntia bussilla lentokentän taakse kaupungin laitamille. Reissu kuitenkin kannatti, sillä kahdelle teekkarimatkaajalle löytyi mukavasti ihmeteltävää paikan oman historian ja tekniikan museosta sekä väliaikaisesta nanotekniikkanäyttelystä. Molemmat olivat jopa ilmaisia.

CERN-reissun jälkeen käveltiin kaupunkia ympäriinsä ja hyödynnettiin lippujamme harrastamalla hiukan satunnaisratikka matkailua. Kauppojen osalta totesimme Geneven noudattavan melko aikaisia aukioloaikoja. Kuuden jälkeen oli enää harva auki ja seitsemältä ei juuri mikään. Vanhan kaupungin katuja pystyi onneksi kiertelemään aukioloajoista riippumatta, mutta kylmä ilma ja etenkin kylmä tuuli ajoi melko pian etsimään ruokapaikkaa.

Satunnainen vaeltaminen tuotti jälleen tulosta, sillä erään ravintolan ikkunasta silmiinpistänyt liikkuva pienoisjunarata veti meidät tutkimaan paikan listaa hieman lähempää. Jo aiemmin Lyonissa oli ollut puhe, että pitäisi joskus testata sushi-paikka, jossa noukitaan kuppeja liukuhihnalta, joka kiertää tiskiä. Nyt löytyi jotain vielä parempaa, sillä tylsän likuhihnan sijaan ravintolaa kiersi oikea pienoismallijuna, jonka kaksi Deutsche Bahn -veturia jaksoivat vetää perässään aikamoisen läjän sushi-lautasia. Kun vielä huomattiin houkutteleva "Kaikki junasta puoleen hintaan -Happy Hour" klo 19.30 - 22.30 (ravintola auki 19-23 ;), todettiin ravintolan etsintä päättyneeksi. Saatiin vielä salin perältä kaksi viimeistä vapaata, ja todettiin sijainti hyväksi: oli helppo kurkkia muilta mallia siitä, miten paikassa pitäisi toimia, mutta omat mahdolliset mokailut eivät olleet heti kaikkien näkyvillä. Nurkassa uskalsi jopa räpätä pari valokuvaa, jotka ilmestynevät Flickriin kunhan kerkiävät.

Sushi-rafla oli kyllä myös ruoan puolesta loistava kokemus. Siitä seurasi jopa sellainen innostus, että tänä iltana on väännetty sushia myös kotona. :o Emmi voinee raportoida lisää myöhemmin, kun on pääkokkina toiminu.. :)

Geneve-reissu jatkui loistavan illallisen jälkeen loistavalle jälkiruoalle Mövenpick-ravintolaan. Paikka ei yllättäen ollutkaan pelkkä jätskibaari, vaan ihan täysimittainen illallisravintola, mutta onneksi jätksiannosvalikoimaakin löytyi miltei kirjaksi luonnehdittavan vihkosen verran.

Viimeisen reissupäivän aamu kului mukavasti Genevejärven rantapuistoja kierrellessä. Välillä käytiin kasvitieteellisen puutarhan lasitaloissa edelleen varsin hyytävää tuulta pakenemassa. YK:n pääkonttoria oheisvirastoineen käytiin kanssa ihmettemässä, tosin vain ulkopuolelta. Julkisen liikenteen lipuista oli tarkotus puristaa viimeinenkin hyöty reissaamalla järven poikki paikallisilla vesibusseilla. Kaikki liikenne oli kuitenkin peruttu (oletettavasti) tuulen vuoksi, joten hetken rannalla värjöteltyämme päätimme katsastaa myös läheisen tieteen historian museon. Hiukan naureskeltiin meidän Sveitsi-ohjelman tiedepainotteisuudelle, mutta tuokin museo oli varsin mielenkiintoinen ja sopivan kokoinen, ja jälleen myös ilahduttavan ilmainen.

Ruokailulinja jatkui itämaisena, sillä tällä kertaa kylläistä tyytyväisyyttä aiheutti aseman takaa bongattu thaimaalainen ravintola inkivääripossuineen. Iltapäivällä käväistiin vielä katsomassa vanhaa kaupunkia myös päivänvalossa. Hyvältähän se näytti, vaikka keskeisin ja kuuluisin kirkko todettiin kummallisen epäyhteensopivista paloista rakennetun näköiseksi. Sen tornista avautunutta näkymää ei moinen kuitenkaan haitannut.

Tornista selvittyämme käytiin vielä tuhlaamassa loput frangit paikalliseen suklaakauppaan. Hinnoittelu oli kyllä sellainen, että ei niillä jämäkolikoilla kovin isoa pussia täytetty, mutta maku antoi kyllä vastinetta korkeille odotuksille. Suklaan vain osin täyttämää aukkoa jälkiruokamahassa päätettiin paikkailla vielä uudella Mövenpick-kierroksella, jonka jälkeen olikin aika hakea rinkka hostellilta ja suunnata asemalle.

Paluujuna ansaitsee vielä maininnan, sillä kaksi tai kolme viimeisintä vaunua tuntuivat olevan lähes täysin tyhjiä, lukuunottamatta meitä kahta. Lippuun merkityt paikat löytyivät kätevästi vihoviimeisen vaunun perimmäisiltä paikoilta, selkä menosuuntaan. Siinä oli sitten hyvä katsella loittonevia kiskoja peräoven läpi ja pitää viinipicniciä. Ainoat vaunussa nähdyt ihmiset olivat kaksi konduktööriä, jotka kertaalleen kävivät katsomassa liput ja sammuttamassa valot koko vaunusta. :D Lukuvalon sentään sai päälle, niin ei tarvinnut pimeässä syödä, mutta hiukka aavemmainen fiilis tuollaisesta pimeästä ja tyhjästä junasta tuli.


Yhteenvetona reissusta voisi todeta, että oli kyllä huiman siisti reissu näin pienellä vaivalla, suunnittelulla, matkustamisella ja rahalla toteutetuksi. Tuntuu uskomattoman helpolta, maksaa vajaa kymppi puolentoista tunnin junamatkasta ja päätyä alppijärven rannalle roomalaisaikoihin pystytettyyn pikkukaupunkiin. Pääseehän samalla panostuksella Helsingistä vaikkapa Tampereelle, mutta jotenkin se ei tunnu yhtä eksoottiselta. ;)