Tää maa on taas onnistunut huvittamaan sillä, miten asiat toimii ja ei toimi. Varsinkin maanantaina törmättiin lähinnä jälkimmäiseen, kun yritettiin ostaa koululta culture pass -kortteja, joilla pääsee katsomaan 7 esitystä oopperaan, teatteriin, konsertteihin ynnä muuhun. Vaikka moisten kulttuuripläjäysten kielisisällön ymmärtäminen saattaa epäilyttää, tarjous vaikutti hyvältä, koska kortti maksaa 33 euroa, eikä sillä taida normihinnoin päästä kovinkaan monta esitystä näkemään. Ja jotain tollasta on kyllä siistiä tsekata kun täällä on. Konserteissa nyt kieli ei muutenkaan oo ongelma, ja oopperalaulannasta on vaikea saada selvää kielestä riippumatta. ;)
Korkeakulttuuriin käsiksi pääseminen ei kuitenkaan ollut ihan mutkatonta, sillä vaikka kuinka oltiin käyty varmaan jo kuukautta etukäteen kysymässä koulun kulttuuritoimistosta, että kortit voi ostaa käteisellä, ei tieto enää pätenytkään nyt kun korttien myynti maanantaina alkoi. Maksuvälineeksi kelpuutettiin siis vain sekit, ja kun sanoi, ettei ole sekkivihkoa, tuli vastaukseksi vaan pään pyörittelyä ja ehdotus lainata joltain kaverilta. Parilta vaihtarikaverilta sitten kyseltiinkin, mutta kaikki muutkin olivat jättäneet tuon hiukka antiikkiselta tuntuvan härpäkkeen hankkimatta.
No, koska aamun ainoa luento oli ollut melko turhan asian kuuntelemista ja palelemista luentosalissa, jossa lämpötila oli ilmeisesti viikonlopun jäljiltä varmaan alle 10 astetta (joka tapauksessa siis lähempänä nollakeliä kuin ulkoilma), yritettiin vielä saada jotain hyödyllistä tehtyä koululla ja mentiin osastosihteerin toimistoon kurssivalintasopimuksen allekirjoittamista varten (ihme byrokratiakikkailua sekin). Yllättäen ei tämäkään onnistunut, vaan seistiin vaan hetki turhaan koputtelemassa oven takana ja kateltiin ovesta, että aukioloaika on menossa, ovi lukossa, eikä ketään missään, saati infoa poikkeuksista.
Seuraava yritys hoitaa asioita, oli kotimatkalla tullut ajatus, että sekkivihkoa voisi käydä kyselemässä pankista, kun näköjään ilmankaan ei pärjää, ja se on sentään melkein matkan varrella. No, onneksi oli matkan varrella, sillä lukossahan sekin ovi oli. Tällä kertaa lisäinfoa sentään antoi paperi, jossa kerrottiin kaikkien pankkipalvelujen olevan kiinni pari päivää jonkun päivityksen takia. Hienoa. Kotimatkan seuraava ja viimeinen etappi (ruokakauppa) sujuikin jo sitten ilman ongelmia. Itseasiassa kaupassa oli jopa viiniyrittäjä lähiseudulta maistattamassa tuotteitaan. :)
Edit: Antti tietenkin ihanan positiivisena ihmisenä unohti jo maanantailta sen huvituksen kun yritettiin nousta kotimäki bussilla :) Bussissa oli joku mummeli ihan normaalisti odottamassa bussin lähtöä, knnes selvisi syy bussin lähtemättömyyteen. Paikalle tuli ambulanssi, neljän miehen voimin, mittailemaan mummon verenpainetta. Tai ainakaan mitään muuta havaittavaa ei tapahtunut kun mummo istuskeli betoniporsaan päällä ja jutteli miekkosten kanssa, jotka juttelivat ohikulkijoiden kanssa. Joo, siis ei mitään muuta, esimerkiksi sitä, että bussi olisi lähtenyt johonkin. Päätettiin sitten 10 min odottelun jälkeen kävellä kotiin kun mummon terveyskään ei parantunut niin, että koko bussilasti olisi voinut jatkaa matkaa... Saattaa tietysti olla, että maanantaina ennakointiin tämän torstain julkisen liikenteen lakkoa... -emmi
Maanantain jälkeen kulttuurikorttien tarina kääntyikin sitten jo parempaan suuntaan, kun pankista luvattiin sekkivihko jo ensi viikon tiistaiksi ja tänään kun ohimennen kysäisin kulttuuritoimistosta, että onko kortteja vielä jäljellä, sama täti ilmoitti, että nyt onkin päätetty vaihto-opiskelijoiden kohdalla tehdä poikkeus ja hyväksyä ihan rahaa. Great. Tuntui jotenkin älyttömältä, että joka toinen kerta tuosta toimistosta sai erilaisen vastauksen. Onneksi lyhyen pankkiautomaattivisiitin aikana tuuli ei ehtinyt kääntyä, vaan saatiin vihdoin nuo kortit taskuun. Toivottavasti on sitten säätämisen arvoisia esityksiä... :)
torstai 18. lokakuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Oijoi, kuulostaapa niin tutulle! Mikähän noissa ranskalaisissa on, kun ne ei vaan välillä osaa... ?
No, enpä hirveästi haikalilisi ns. kotimaisen palvelualttiuden perään... Sain esimerkiksi juuri eräältä puhelinoperaattorilta 3 numeroisen laskun, jonka laskutusväli oli ruhtinaalliset 5 päivää. Asia ei ole vielä selvinnyt - ponnisteluistani huolimatta - sillä operaattorini asiakaspalvelunumerossa on havaittavissa jotain ongelmia. Pitkiin, tunnin jonoihin olen tottunut. Nyt vain ei pääse edes jonon perälle, vaan puhelu katkaistaan tylysti pienen "pahoittelun" jälkeen.
Kotimaisten puhelinoperaattoreiden 3-numeroiset laskut löytää ikävä kyllä ulkomaillekin.. >_< Meikäläisellä laskutusväli oli sentään koko heinäkuu ja hintakin taisi perustua ulkomailla oleiluun. Melkein jo ehdin toivoa, että ovat unohtaneet laskuttaa kesältä, kun vasta viime viikolla kolahti tuo.. :/
Lähetä kommentti