Ranskalaista ystävystymistä

Ranskassa elämiseen pääsee yhä enemmän kiinni kun viikot kuluvat ja ystävien määrä kasvaa. Itseasiassa tuttuja alkaa olla jo niin paljon, että kampuksella kulkiessa saa poskipusutella ja huudella savaa ihan urakalla. Se, milloin ja kenen kanssa hinkutellaan poskia vastakkain on kuitenkin vielä vähän epäselvää. Pojat kättelevät toisiaan ja tytöt aina pussailevat sekä tyttöjä, että poikia. Ja suomalaiset vaihtarit murahtaa "mo" :). Mutta että ketä niistä kaikista tyypeistä, keitä päivän mittaan näkee tulisi pussailla ja mitä se merkitsee?

Suurin ongelmani pussailun kanssa on tällä hetkellä se, kun eräs ranskalainen ystävämme on lakannut "tekemästä bisouja" kanssani. Käsittääkseni tuttavuutemme on vain syventynyt ja nyt tuntuu jopa löytyvän yhteistä puhuttavaa, mutta pusut ovat jääneet historiaan. Anttia kyllä kätellään niin kuin aina ennenkin. En tiedä, pitäisikö olla loukkaantunut vai imarreltu - onko pusuttelun jättäminen merkki siitä, että väleissämme on jotain vikaa, vai siitä, että jäykistymiseni ja vaivaantumiseni pussailun uhatessa on havaittu? Vai olisiko nyt tuttavuudessamme se aika, että itsekin alkaisin tyrkyttämään poskea?

Muihin vaihtareihinkin on tullut taas tutustuttua hieman lisää. En olekaan aikaisemmin huomannut, miten samanlaisia britit ja suomalaiset ovat. Ja englannin puhuminen tuntuu siltä, kuin äidinkieltä puhuisi :D Kävin viime lauantai-iltana katsomassa englantilaisten vaihtareiden kanssa rugbyn maailman cupin finaalia ja vaikken kyseisestä pelistä mitään tiennytkään, tunsin oloni englantilaisessa, täpötäydessä pubissa hyvin kotoisaksi :) Myöskin ranskalaisten tapojen kummastelu sujui mitä mainioimmassa yhteisymmärryksessä. Suomalaiset ja tuon saarivaltion asukkaat - kuka niitä erottaa!

Ystävystyminen on tietenkin tuonut mukanaan myös juhlia, joista myöskin viime viikolla vierailulla olleet Otto ja Elina saivat esimakua. (Ja matkasivat Suomeen n. tunnin yöunienkin jälkeen :)) Täkäläisissä pippaloissa tuntuu olevan aina jokin teema, kuten "jotain päässä" (pelkkä alkoholi ei ole riittävä ja se ei ole "sur la tete"). Ranskalaiset opiskelijat tuntuvat juhlivan, mikäli mahdollista, muutenkin kotibileissä antaumuksellisemmin kuin suomessa. Lauantaina rugby-pelin jälkeen pistäydyimme varsin villeissä kemuissa (yksi briteistä tunsi jonkun, joka tunsi jonkun, joka piti bileet.) Teemana oli, ainakin poikien asuista päätellen, sukupuolen vaihdos ja ranskalaiset tuntuivat ottaneen sen tosissaan. Myös eleissä ja puhetyylissä. Siinä vaiheessa, kun ymmärsimme miksi väki ravasi parvekkeella, vaikka tupakointi tapahtuis sisätiloissa, päätimme lähteä. En tiedä oliko vessassa, jotain vikaa, mutta nyt ainakin ymmärrän miksi täällä haisee niin usein pissa - 5. kerroksen parvekkeelta on hauska lorotella suoraan kadulle, n'est pas?

Alan kai tulla vanhaksi, kun kolmet illanvietot viikossa on vähän liikaa. Onneksi täällä voi tutustua myös koulussa toisenlaisiin ihmisiin - jos vaikka haluaa opetella konffaamaan linuxia tai käymään syvällisiä keskusteluja pointtereiden syvemmistä merkityksistä. Tulee ihan ikävä kotosuomenkin nörttiystäviä <3 P.S. Ainakin oman ryhmäni töiden loppuraportointi tapahtuu latexilla...