Saariseikkailuista takaisin mantereelle

Nyt löytyy taas nettipaikkoja hiukan helpommin, eikä sähköjä varten tarvitse odotella iltaan asti. Saarireitiksemme muodostui lopulta Ranongin satamasta alkaen Koh Chang, Koh Pahyam, Koh Surin Nua ja eilen saavuimme pikaveneen kyydillä hieman Khao Lakin pohjoispuolelle, mistä päästiin vielä taksin kyydissä yhden englantilaispariskunnan neuvomalle guest houselle.

Urbaanimpi guest house majoitus tuntuukin kyllä mukavan luksukselta viimeaikaisiin bambumajoihin verrattuna. Sinäänsä kyllä huomas hyvin, että esim. sähköä ei oikeastaan tarvitse kovin paljon, kunhan kameran akut saa tarvittaessa ladattua. Saarilla myös vuorokausirytmi pyöri melko vahvasti auringon mukaisesti. Generaattoria ja sähkövalaistusta pidettiin päällä yleensä auringonlaskun jälkeen kello kuudesta noin kymmeneen asti. Sen jälkeen valtaosa porukasta meni nukkumaan, ja kunnon unien jälkeen heräilikin yleensä ongelmitta seitsemältä kun aurinko alkoi jälleen valaista tienoota.

Emmi Koh Changin olosuhteista jo raportoikin edellisessä postauksessa, joten jatkan seuraavasta saaresta. Koh Phayamille oli noin tunnin matka ja se taittui kätevästi tilausveneellä, johon saatiin kuluja jakamaa Ben ja Nice joiden kanssa tuli saarella muutenkin hengattua Ranongin bussiasemalla tapaamisesta asti. Koh Phayam on Changia hiukan "kehittyneempi", mutta osoitti myös ettei teknisen kehityksen aste välttämättä tee paikasta parempaa. Betonipäälysteisiä teitä oli muutama enemmän kuin Changilla ja skoottereita huristeli ympäriinsä huomattavasti enemmän, myös pitkin hiekkarantaa. Phayamin hiekkaranta oli astetta valkeampi ja hienompi kuin Changilla, mutta yöunitien uskomaton valoa hohtava levä vetää Changin myös uintiominaisuuksissa omassa asteikossani korkeammalle. Samaa ilmiötä oli havaittavissa kyllä myös Phayamilla, mutta paljon himmeämpänä.

Phayamilla majoituttiin Hornbill Hutissa isoimman rannan tuntumassa. Bambuinen bungalow oli edellistä isompi ja halvempi ja aluksi hiukan jäyhältä vaikuttanut paikan omistaja osoittautuikin sitten erittäin avuliaaksi ja kyseltyämme ohimennen snorklausmahdollisuuksista hän soitteli ja diilasi meille mahdollisuuden osallistua kahden päivän snorkkelireissulle vain yhdeksi päiväksi alle puolella koko reissun hinnasta.

Phayamilla siis vietettiin yhteensä kaksi yötä ja välissä olevana päivänä käytiin jo hiukan testailemassa snorklausta majapaikan lainavarusteilla. Beachin edestä löytyikin pienen haeskelun jälkeen jonkinlainen koralliriutta. Riutta oli ilmeisesti hiukan huonovointinen, sillä värit painottuivat harmaaseen ja ruskeaan, mutta kaloja sielläkin näkyi yllättävän paljon.

Seuraavana aamuna aikaisin alkanut snorkkelireissu sitten kyllä nostikin käsitykset vedenalaisesta maailmasta ihan uusiin sfääreihin. Jo 5 tuntisella menomatkalla saatiin käsitystä pinnan alla piilevistä otuksista, kun perässä vedettäviin uistimiin tarttui parikin valtavaa kalaa. Tosien nimeksi tiesivät king fish, ja toinen oli sen verran hankalammin äännettävä, että ei enää muistu mieleen. Minäkin pääsin kertaalleen rullamaan nykinyttä uistinta veneeseen päin, mutta huiman jännityksen päätteeksi paattiin nousi pelkkä iso uistin. :) Eteenpäin kulkeva vene ja pienen ahvenen kokoinen uistin aiheuttivat ilmeisesti sen verran vastusta, että olin loppumetreille asti varma, että kyllä siellä koukussa jotain on.. :D

Matkan kalastukset olivat kuitenkin lähinnä oheisaktiviteettiä, sillä kansallispuiston alueelle päästyämme siirryttiin varsinaiseen asiaan ja puettiin snorklausvarusteet ylle. Phayamin rannan riuttoihin verrattuna Surin-saaren ympäristö oli kyllä käsittämättömän upea. Koralleja oli monissa eri väreissä ja kaloja valtavasti. Reissuveneellämme kiersimme useammankin riutan liepeillä ja pulahdimme vedenalaista maailmaa ihmettelemään. Hauskimpia paikkoja olivat virtakohdat, joissa pystyi käytännössä mitään tekemättä lillumaan vedessä, ihmettelemään alla lipuvia maisemia ja lopuksi paatti kävi noukkimassa ihmiset kyytiin riutan toisesta päästä. Suurin nähty elikko oli mureena (sellainen luontofilmeistä tuttu rumakasvaoinen parimetrinen käärmeentapainen), mutta pääosin nähdyt eläimet olivat melko pientä kokoluokkaa. Kilpikonnia on kuulemma saaren liepeillä paljon, mutta nyt niitä ei meidän silmiimme osunut. Miehistö veikkaili varsin tiukkaa merenkäyntiä syyksi.

Snorklailua jatkeettiin leppoisissa merkeissä melkein auringonlaskuun asti, ja sitten siirryttiin puiston keskukseen yhteiselle illalliselle. Tarjolla oli monen monta erilaista kippoa toinen toistaan tulisempia juttuja, ja mekin melko tiukan ruoan ystävinä jouduimme jättämään monen astian antimet melko vähälle, sillä kokki oli tosiaan ollut aika hurjalla tuulella. :) Parin vielä herkemmän matkalaisen tuskaisten kyselyjen jälkeen pöytään tuotiin sitten myös munakkaita, jottei kukaan ihan tyystin ilman ruokaa jäänyt.

Saarella majoituttiin teltoissa ja tässä vaiheessa erkanimme "seuramatkaporukastamme". Makuupussit, -alustat ja jopa tyynyt sai kuitattua puiston keskuksesta joten leiriytyminen oli tehty varsin helpoksi. Leirikeskusmaista tunnelmaa paikassa oli muutenkin. Teltat vieri vieressä ja hälinä ajoittain sen mukainen. Ruokailu tapahtui suuressa yhteiskatoksessa ja itse ruoka oli tasoltaan hiukan sellaista suurleirikeittiö tasoa. Eli kun yleisesti ollaan lähes joka kertaa oltu täkäläisistä pöperöistä enemmän tai vähemmän innoissamme, niin leiriruokalasta tulleet murkinat soveltuivat lähinnä nälän taltuttamiseen ilman sen suurempia kulinaarielämyksiä. Ehkä se oli osa puiston strategiaa pitää ihmiset liikkeellä, sillä helposti olisi noihinkin oloihin voinut unohtua moneksi päiväksi. Nyt telttaöitä vietettiin kaksi ja joka päivä käytiin pikkuveneillä snorklaamassa jossain saaren monista riuttapaikoista. Myös luontopolkua yritettiin, mutta ilmeisesti sen kunnostus tämän talven sesonkia varten oli vielä tekemättä ja yksi lahonnut ja puoliksi romahtanut silta sitten katkaisi matkanteon noin yhden kilometrin kulkemisen jälkeen. Huvittavaa kyllä, että minkään lainen ongelmakohdan kiertäminen ei oikein tullut kysymykseen. Toisella puolella aaltoili varsin kivikkoinen merenkohta ja toisella puolell jyrkkä ja käsittämättömän tiheä viidakko. Toisaalta haitta ei ollut suuri, sillä viidakkopolun näkemisen lisäksi meille jäi nyt vähän aikaa riippumattohengailuun ennen iltapäivän snorkkelikierrosta. :)

Eilen sitten lopulta palattiin mantereelle lyöttäytymällä brittipariskunnan matkaan. Hekin olivat jääneet pakettimatkalta saareen pariksi yöksi ja nyt menossa saman firman veneellä takaisin. Meidän etelään päin suuntautuville pyrkimyksillemme Khao Lakiin menevä vene sopi loistavasti, joten pienen selvittelyn jälkeen lopulta onnistuimme ostamaan pelkät menoliput melko moderninoloiseen speed boatiin. Matkalla oli vielä yksi snorkkelipiipahdus thaimaan kuulemma suurimmalla riutalla ja sen jälkeen ohjelmassa oli tiukka mutta nopea (1,5 h) matka mantereelle. Speed boatin meno oli hiukan eriluokkaa aiemman matkan kepeästi keinuvaan alukseen verrattuna. Otettiin vielä seikkailunhaluisina paikat enemmän pomppivasta keulasta ja käytännössä koko matkan sai kyllä pitää kunnolla kiinni sillä vaahtopäinä aaltoileva meri oli kuin jyrkkä laskettelurinne täynnä hyppyreitä.. :D

Khao Lakin viileä huone tuntuu siis nyt varsin tervetulleelta. Tänään ehdittiin käydä jo rantaa katsastamassa ja seuraavaksi vuorossa lounaspaikan etsintä. Emmi ehtikin tässä mun roomaaninvääntämisen aikana lisätä pari kuvaa Flickeriin ja jos jatkossa hengataan hiukan tiheämpien nettipisteiden äärellä, saattaa päivityksiä olla luvassa vähän tiheämpään. Jaksaa ehkä kivemmin lukea kun ei tuu tällaisia megapäivityksiä kerralla. Ja pääsee täällä kirjotuspäässäkin vähän helpommalla. Mut kun paljon kivaa tapahtuu niin on kiva päästä kertoilemaan. Ja jää tästä kätevästi vähän matkapäiväkirjahenkistä dokumenttia itsellekin myöhemmin ihmeteltäväksi. Hyvää jatkoa, nyt lounaalle! :)