Moins que trois

Antti: Ensimmäinen kotona kirjoitettu blogimerkintä! Nyt meillä tosiaan on siis uusi koti Lyonin sydämmessä, ja yhden yön kokemuksella sekä kämppä, että ympäröivä alue tuntuvat uskomattoman ihanilta. Äsken syödyn kana-aterian jälkeen on hyvä vähän lepäillä ja kirjoitella yhdessä. Päätettiin kirjoittaa tällä kertaa kappaleet vuorotellen. :)

Emmi: Jooh, mahtavaa jee! Kävelee asunnolta mihin suuntaan tahansa löytyy jotain siistiä. Mäkeä alaspäin - kaupungin keskusta, kaupungintalo, jättiläismäinen museo ja oopperatalo jne. Mäkeä vähän ylöspäin - aukio ja bulevardi, jossa joka aamupäivä tori, jossa tänäänkin kävin hullaantumassa tuoreiden kauppatavaroiden keskellä. Jotenkin hullu fiilis kun jengi huutelee joka puolella "Bonjour mademoiselle!" ja kadunkulmissa on yhtyeitä soittelemassa ranskalaisia kepeitä ja kesäisiä valsseja. Ihastuttavaa!

Antti: Mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut sitten viimekertaisten höpinöiden? Suunniteltu ravintolareissu Mathieun kanssa onnistui mukavasti ja mukaan saatiin vielä yksi Mathieun tanskalais-ranskalainen ystävä. Torstai meni varsin vauhdikkaasti, kun ensin nukuttiin pitkään ja sitten lähdettiin kohti pankkia tilinavausaikeissa. Kulkupeliksi valittiin kaupunkipyörät, joiden käyttö on täällä varsin halpaa ja kätevää. Helsingin vihreiden kuntopyörien systeemi voisi ottaa kyllä oppia täkäläisestä. Pyörät on ollu yhtä lukuunottamatta tosi hyvässä kunnossa ja telinepisteitä on joka puolella. Viikon pyöräkortti maksoi euron ja käyttöönotettu pyörä on ensimmäisen puolen tunnin ajan ilmainen ja senkin jälkeen halpa. Pyörillä reissatessa on myös mukavan helppo ajella sinne tänne, ja kun pankistakin annettiin vain tapaamisaika seuraavalle aamulle, ei torstaina tarvinnut kovin paljon muuta ehtiäkään. :)

Emmi: Ja kun vihdoin perjantaina päästiin tilinavaamistapaamiseen, ymmärrettiin miksi sitä varten piti olla oikein erillinen aika. Toimitus kesti lähes kaksi tuntia, paljon puhetta (muustakin kun tilinavaamisesta) ja paljon allekirjoituksia. Lopulta saatiin kuitenkin yksi yhteinen tili ja optio kahteen pankkikorttiin (niitä ei tietenkään saanut heti). Yleisesti ottaen täällä asioiden hoitaminen kestää uskomattoman paljon kauemmin esimerkiksi osoitteenmuutos sähkösopimukseen vaati 25 minuutin puhelun. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa - hivenen kärsimättömälle ihmiselle, kuten minulle, tuntuu turhauttavalta kun päivässä ei ehdi hoitaa kun pari asiaa. Kuitenkin on upeaa, että jokainen ihmiskontakti on oikeasti kontakti ihmisten välillä, eikä asiointia "automaatin" kanssa. Joka paikassa meitä jututetaan ja jokaisessa paikassa tuntuu olevan pari-kolme ylimääräistä henkilöä ihan vain pitämässä seuraa työskentelevälle henkilölle. Kavereita ihmisillä riittää :)

Antti: Myös vuokrasopimussessio oli kohtuullisen pitkä, tosin hiukan perustellummin. Seitsemänsivuisen sopimuksen (+erillisen kalustosopimuksen) lisäksi käytiin läpi kämpän kunto ja varustus, ja taidettiin siinä samalla höpistä vähän muutakin yläkerran näköaloista ja lähistön muinaisista rakennuksista. Mathieusta oli jälleen ihan korvaamaton apu sillä ranskankielisiä koukeroita oli setvittävänä jonkin verran. Kaiken huipuksi hän laittoi vielä nimen paperiin, jossa luvataan maksaa meidän vuokra kahden ekan kuun osalta, jos me ei itse siinä onnistuta. Yleensä siis tällaiset paperit allekirjoittaa opiskelijan vanhemmat ja meidänkin pitää pistää vastaava posti matkaan kohti suomea allekirjoitusta varten, mutta nyt ranskalainen takaaja oli tarpeen, jotta päästiin kämppään heti.

Emmi: Ollaan kyllä pariin kertaan melkein liikututtu kyyneliin siitä, kun ajattelee miten paljon ystävällisyyttä ja apua ollaan täällä saatu ja kohdattu. Ehkä maailma ei olekaan niin epätoivoinen paikka :) Ja ehkä todellakin maailman paremmaksi tekeminen kannattaa aloittaa omasta itsestä. Kun kohtaa ystävällisyyttä, tekee mieli myös itse olla ystävällinen ja avulias niille, ketkä sitä tarvitsevat. Jos tähän ottaa matemaattisen lähestymistavan, niin potenssilaskusta voi olla hyötyä ystävällisten ihmisten määrän laskemisessa.

Antti: Tänään on vietetty rauhallista kotipäivää. Torilta haettiin ruokaa ja lähikaupasta viiniä, ja matkalta pari ihqua suklaata suklaapuodista.

Emmi: <3 pari palaa suklaata kultakoristeisessa ylisomassa pussissa. Löydettiin myös lähin boucherie (lihapuoti), boulangerie (leipomo), fromagerie (juustopuoti), poissonerie (kalakauppa), huilerie (öljykauppa) jne. Jokaiselle elintarvikeryhmälle on TODELLA oma kauppansa.

Antti: ...ja sit Antti on asennellu reissukaiuttimia hyllyyn ja tehny muuta sisustuksellisesti olennaista (kuten kiinnitelly jääkaappirunomagneetteja pesukoneeseen ku keittiössä ei oo muuta metallista) ja Emmi on toiminu maestrona huippuherkullisen kanan valmistuksessa. Kaasuliesi ei vielä toimi, koska kaasulaitoksen puhelin menee vaan ahdistavaan jonoon.. :( joten on keskitytty uuniruokiin. Emmi tuntui olevan enemmän innoissaan sitruunan ja yrttien tunkemisesta kanan nahan alle, joten työnjako oli varsin toimiva. Nyt vielä suunnitelmissa hakea leffavuokraamosta ranskisleffa ranskisteksteillä, hui!

Emmi: Ja Antin ansioista ovissa ja postilaatikoissakin on jo nimet. Eli osoite on:

Emmi Suhonen tai Antti Virolainen
10 Rue Diderot
69001 Lyon
France

(Antti: Ja saa tulla myös käymään. Jos ei vieraita ala kuulua, ni hehkutetaan vielä lisää kuinka ihkua täällä on. ;)