Reissussa jälleen

Matkablogi jäi edellisen reissun osalta vaille reissun päättävää postausta, mutta nyt kun on matka jälleen päällä, on syytä tännekin raportoida. :)

Tällä kertaa reissussa siis vain Antti, yhdessä 81 muun Aalto-yliopistolaisen kanssa. Blogaustahti on ollut ja tulee varmaan olemaankin hyvin harva, johtuen osin Kiinan nihkeilystä hyödyllisten web-palveluiden suhteen (Blogspotkin on blokattujen listalla ja vaatii proxyn käyttöä). Muutenkin ohjelmaa on kyllä tähän mennessä riittänyt sen verran tiiviisti, että nettiyhteyden kohdalle osuessa, ei ole kirjoittelemaan malttanut pysähtyä.. :)

Homman nimi on siis se, että Saavuimme Shanghaihin sunnuntaina reissattuamme ensin 9 päivää junalla Siperian halki. Reissusta ja kuulumisista sen varrelta kannattaa lukea Aalto on Tracks -sivulta. Tiivistettynä voin todeta, että aivan huikeeta on ollu! =)

82 huipputyyppiä suljettuna aavojen maisemien halki matkaavaan purkkiin, sai ajoittain toivomaan, että junailu kestäisi vieläkin pidempään. :D Hyvää menoa on kyllä ollut tarjolla myös Shanghaissa, missä muun muassa eilen osallistuttiin paikalloisen Design Factoryn avajaisiin. Suomalaisten antaman panoksen rakennustyöhön kruunasivat katolle viritelty telttasauna ja puhallettava uima-allas. Sieltä kelpasi kyllä katsella Shanghain valoja. :)

Arvattavasti melko myöhään venyneen illan ja tänään heti aamusta startanneen Nokia Siemens Networksin tehdasvierailun myötä seuraavana ohjelmana taitaa olla lyhyet päiväunet, jonka jälkeen ehtii vielä hyvin Shanghain iltatunnelmia tsekkailemaan.

Kuulumispäivityksiä tulee todennäköisesti varmemmin tuohon vasemman laidan twitter-boksiin, mutta yritän ehtiä tässä blogissakin vielä jossain välissä raportoimaan.

Leppoisaa oleilua Chiang Maissa

Kohta on jo viikko vierähtäny Chiang Maissa. Eilen ostettiin to-pe yöjunaan paluuliput Bangkokiin, eli täällä tulee hengailtua jopa hieman pidempään kuin alunperin visioitiin. Aika on mennyt kyllä hämmentävän nopeasti verrattuna siihen, mikä määrä erilaista turistiaktiviteettia meillä on ollut ohjelmassa. Käytännössä ei siis ole tehty juuri muuta kuin lekoteltu majotuspaikan riippareissa, pelailtu shakkia ja lueskeltu. Sen lisäksi on toki syöty hyvin ja käyty parillakin markkinoilla.

Yks temppeli sentään tsekattiin, kun läheisen vuoren rinteelle pykätystä Doi Suthepistä lupailtiin olevan myös hienot maisemat. Hienoltahan siellä näyttikin, mutta reissun jälkeen oli entistä varmempi olo, että ekstrarauhallinen viikko ennen paluuta on ollut hyvä veto. Chiang Mai tuntuu myös ihan loistavalta kaupungilta tällaiseen oleiluun. Vaikka asukkaita on jotain 1,6 miljoonaa on varsinkin vanhassa keskustassa ihan pikkukaupungin tunnelmaa. Pienet kujat on täynnä tunnelmallisia guesthouseja ja ravintoloita. Moni ravintoloista painottuu kasvisruokaan, mikä sekin on ollu varsin tervetullutta. :)

Majotuspaikkana olevaa Baan Nud-Kun guesthousea voi kyllä suositella tänne reissaaville. Hinta ei oo ihan seudun halvimpia (400 bht/yö double room), mutta henkilökunta ja ympäristö on ihanat. Guesthouse on alottanu vasta 9kk sitten ja sen kyllä huomaa. Huoneet on ehkä siisteimmät mitä tähän mennessä ollu. Lisäksi vieraille on ilmasta teetä, kahvia ja usein myös hedelmiä. :)

Mun kamera tosiaan meni hajoamaan matkalla Kinabalu-vuorelle ja yritin eilen viedä sen korjaukseen. Totesivat kuitenkin, että pitäisi lähettää Bangkokiin, joten pitänee ite yrittää perjantaina, jos ehtis vielä siellä viedä korjaamolle. Veikkaus ois, että työtunnit ois täällä hiukka halvempia kuin Suomessa.

Borneolta asti on pitäny siis pärjäillä kännykän kameralla, mikä ei oo mun kuvausintoa ehkä ihan täysin tyydyttäny, mutta varsinkin kirkkaammassa valossa silläkin saa aika mukavia kuvia, ja Flickriin lähettely on nyt ollu ehkä hiukan tiiviimpää kun saa puhelimesta suoraan majapaikan wlanilla (joka ekaa kertaa kuuluu myös huoneessa asti.)


Pikku hiljaa reissumme alkaa olla paketissa ja fiilikset asettua niin, että kotiinpaluun aikakin tuntuu ihan sopivalta. Vielä siis pari päivää Chiang Maita, pari päivää Bangkokia ja melkein pari päivää kotimatkaa Hong Kongin ja Amsterdamin kautta. Sitten päästään ihmettelemään Suomen lumitilannetta ja sopeutumaan kotoisiin pakkasiin. :) Nyt blogi kiinni. Illalla lähdetään vielä käymään lähitemppelin Monk Chatissa. :D Idea siis on jossain määrin se, että munkit treenailee englantia ja kyselee maailman menosta reissaajilta, ja vastaavasti kertoilevat omasta elämästään ja buddhalaisuudesta ja vastailevat kysymyksiin. Tässä taas tälle päivälle sopiva ohjelma, kun tähän mennessä on lähinnä kävelty aamiaiselle ja takas. :)

Huomiseksi on itseasiassa myös jo ohjelmaa tiedossa, sillä mennään Shangri La -hotellin hyväksi kehuttuun buffettiin amerikkalaisen pariskunnan kanssa joka tavattiin taidegallerian avajaisissa, johon saatiin kutsu samassa majapaikassa majailevalta valokuvaajalta. Keskiviikko on kuulemma paras ilta mennä, koska sillon ei oo "korkkausmaksua", vaan aterian seuraksi saa tuoda oman viinipullon (tai mitä pulloja nyt lystääkään ravintolaan mukanaan tuoda.) :)

Takaisin Thaimaassa kahden maan kautta

Edellisestä kirjoituksesta ehti vierähtää pari viikkoa ja siihen pariin viikkoon mahtuukin vaikka mitä. Joulu meni tosiaan mukavasti 4 tähden hotellissa vaikka Anttia vaivasikin hieman mahatauti, joka iski juuri jouluaattoillan buffetin aikaan. Tarjolla oli kaikkea kalkkunasta haineväkeittoon, hienoja ruokia kuten hummereita ja ostereita ja joku 150 erilaista jälkiruokaa, mutta Antti tyytyi hedelmäsalaattiin ja jäätelöön... :( Noh, minä söin sitten loppulaskun summan 40e edestä ja join Antin viinitkin. Joulupäivänä löhöttiin hotellihuoneessa katsellen satelliittikanavilta jouluelokuvia ja tilaten ruokaa huonepalvelusta ja oikeastaan oli ihan mukavaa kun Antin tautikin alkoi hellittää.

Tapaninpäivänä matka jatkui uuteen maahan, Vietnamiin. Matkapäivän riesaksi otin Antin taudin vuorostani itselleni, mutta toisaalta eipähän ainakaan missannut mitään kovin olennaista ohjelmaa. Ho Chi Minh Cityyn (Saigoniin) saavuttiin kuitenkin ennen auringonlaskua ja kaupunki viehätti ei niin hyvästä olosta huolimatta heti. Majoitus löytyi n. 30 sekuntia sen jälkeen kun astuttiin ulos lentokenttäbussista, kun taas oli vastassa joku kyselemässä että "do you need a room?". Ehdotus osoittautui erittäin hyväksi, vaikkakin selvisi miksi jonkun piti olla kyselemässä tulijoita - huone oli erään tavallisen asunnon(?) yläkerrassa kahden suuren kadun välisellä kujasokkelolla. Kujasokkelot oli yksi Saigonin mielenkiintoisimpia juttuja kyllä. Tavalliset perheet istuskelivat/makoilivat lattioilla kaikki ovet auki huoneissa, joissa oli pienoisalttari ja temppeli. Kujalla kokattiin ja pestiin pyykkiä. Myöhään yöllä ovet kai sitten suljettiin kun ensin perheen kaikki skootteritkin ajettiin sisälle turvaan.

Ylipäänsä tykättiin Saigonista tosi paljon, vaikkakin on ehkä vaikea selittää mikä siinä viehätti. Liikenne oli aivan kaaosta ja skoottereita oli kuulemma kaupungissa yli 5 miljoonaa. Kadun ylittäminen oli oikeasti pelottavaa ja oltiin tosi tyytyväisiä, että ei ollut ihan ensimmäinen Aasian kohde :D Myös infrastruktuuri oli yksi iso sekasoppa. Talot olivat kapeita, eri värisiä ja kokoisia, rakennettu sikinsokin. Todella koristeellisen ja siistin talon vieressä saattoi olla peltihökkeli ilman ikkunoita. Esimerkiksi meidän huoneen parvekkeelta näki suoraan sisään jonkun perheen 20 neliön kämppään missä ikkunoiden sijaan oli rautaristikkoa, joista rotat juoksivat sisään, peltiseinät, patja lattialla ja tietenkin se telkkari. Jos kuitenkin nosti katsetta hieman, näki kauniin vaaleanpunaisen valkoisin kohokuvioin koristellun kattoterassisen luksuskodin kaupungin sydämessä. Siinä, miten täysin erilaiset elämät ja maailmat elivät kaikki sulassa sovussa sikinsokin, oli jotakin todella sydäntä lämmittävää. Malesiaan verrattuna Vietnam tuntui hyvin lämminhenkiseltä ja iloiselta paikalta, jossa ihmiset tekivät ahkerasti töitä ja elivät elämäänsä enemmän. Kaaos oli ikäänkuin ihmispaljoudesta johtuva välttämätön sivutuote.

Saigonissa kulutettiinkin 3 päivää lähinnä katsellen kaupunkia istuskellen lastentarhan kokoluokan muovijakkaroilla kadun varsissa litkien paikallista kahvia tai 333 olutta ja syöden nuudelikeittoa. Kaupungissa riitti katsottavaa ja tunnelmaa. (Käytiin myös Anthony Bourdainin reissuilta tutun soppaleidin kojulla! Oli hyvää vaikkakaan en pysty sanomaan mitä eläintä ja mistä kohtaa ne jotkut osat keitossa oli :D)

Ajatuksia istuskelun lomaan käytiin herättämässä pysäyttävässä sotamuseossa ja Chu Chi -tunneleilla. Chu Chi -tunnelit olivat 200km pitkä tunneliverkosto, jossa eli satoja ihmisiä n. 15 vuoden ajan paossa pommeilta. Alkuperäiset tunnelit, olivat osin niin pieniä, että minä en mahtunut sisään ollenkaan. Turisteja varten suurennettu tunnelinpätkä oli ehkä n. 100m pitkä, mutta jo siinä kykkysiltään edetessä reidet huusi hallelujaa ja ahtaan paikan paniikkikohtaus oli lähellä. Vaikea ymmärtää millä sisulla Chu Chit on jaksaneet edetä joka yö 5km matkan (jossa kesti 8 tuntia) ruoan hakuun. Tunneleiden pienuudesta oli toki hyötyä myös sodan aikaan, sillä isommat Amerikkalaissotilaat eivät silloinkaan niihin mahtuneet.

Varsinkin museon jälkeen tuntui aivan käsitämättömältä miten ja millä oikeutuksella tavalliset ihmiset on joskus pistetty kärsimään sellaisesta sodasta. Ja se oli vielä pientä siihen epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen, joka heräsi Kambodzassa Khmer Rouge -museossa ja varsinkin nyt kun luen "First They Killed My Father" nimistä tositarinaa erään perheen eloonjäämiskamppailusta vuosina 1975-1980.

Ennen Kambodzaa Vietnamissa nähtiin kuitenkin Saigonin lisäksi Mekongin suistoalueen elämää 3 päivän mekong-risteilyllä, joka siis päättyi Phnom Penhiin Kambodzaan. Samanlaista risteilyä voi kyllä suositella Vietnamiin aikoville. Joen varsi oli täynnä asutusta, ja käytännössä edettiin ihmisten yhteisessä kylpyhuoneessa. Joki oli paikka jossa asukkaat pesevät itsensä, astiansa vaatteensa, jota pitkin he kulkevat, jota pitkin _kaikki_ tavara kulkee, jossa he tekevät työnsä, jonne vessanpöntön putket johtaa, josta kalastetaan, jota käytetään eläimille ja riisipelloille.... Pelkän joella etenemisen lisäksi pysähdeltiin "turistikyliin", missä meille näytettiin miten tehdään nuudeleita ja riisipaperia, karkkeja, popriisiä jnejne. käsityönä. Mielenkiintoinen ei ole tarpeeksi hyvä sana kuvaamaan kaikkea sitä elämää, jota veneestä pääsi tirkistelemään. Ja jokaisesta talosta juoksi iloisia lapsia joen varteen vilkuttamaan kun lasti turisteja meni ohi. Hauskaa reissussa oli myös, että siinä oli isompi porukka yhdessä useamman päivän ja vuosikin vaihtui isolla porukalla juoden paikallista 50snt/litra rommia ja kolaa kelluvassa hotellissa keskellä kylää, jossa oli pilkkopimeää ja hiljaista ja romminkin ostoa varten piti joku paikallinen herättää koputtelemalla kaupan oveen :D (n. klo 20). Seuraavana aamuna tuntui hivenen absurdilta herätä klo 6 katsomaan kuinka jotkut kasvattavat kaloja lattiansa alla.

Aidoin kylä nähtiin Kambodzan ja Vietnamin rajalla, vaikka se ei kuulunut ohjelmaan. Odotimme pari tuntia uutta venettä, ja sinä aikana käytiin kävelemässä läheisessä kylässä. Suurimmassa osassa taloja oli alle 3 seinää, huonekalujen sijaan ehkä pari riippumattoa ja tulisija, koiria ja kanoja sisällä ja ulkona, perheitä syömässä ateriaa lattialla ja lapsia pesulla kadulla... Käsittämätöntä miten kokonainen kylä elää käytännössä vailla yksityisyyttä, eikä ketään tuntunut häiritsevän sekään, että muutama turisti kävelee heidän "kotiensa läpi" ja nappailee erilaisia lomakuvia.

Kambodzan rajan jälkeen Mekongin varsi muuttui väljemmäksi. Rannoilla oli lauta-asutuksen sijaan viljelmiä ja vesipuhveleita, alasti juoksevia lapsia ja bambu/savimajoja. Tuntui, että tultiin vielä muinaisempaan ja köyhempään paikkaan. Olimmekin hieman yllättyneitä, kun Phnom Penhissä talot olivat isompia ja monet hyväkuntoisia. Kuulimmekin sitten, että edelleen varallisuuserot ovat Kambodzassa huimia. Siinä missä Vietnamissa sekoituksessa oli jotain lämmintä Kambodzassa se alkoi olla jo hieman surullista. Myös kilpailu tuloista tuntui olevan kovinta ja innokkaimmat, juoksujalkaa potentiaalisten asiakkaiden luo tulevat "hello sirit" (tuktuk-kuskit, kirjakaupustelijat, aurinkolasikaupustelijat, lisäätähänmitävaan -kaupustelijat...) piirittivät jatkuvasti. Paitsi silloin kun tehtiin parin tunnin kävely (osittain vahingossa) hyvinkin slummihtavalle alueelle. Se kävely oli hieman ehkä jännittävä, mutta myös erittäin kiinnostava. Ja jälleen kerran ne lapset! Iloisia ja kaikki vilkuttaa ja tervehtii englanniksi. Rohkeimmat uskalsivat jopa kysyä, että "How are you?".

Kambodzaa kohtaan oli etukäteen varovainen asenne, mutta tykkäsin kyllä kovasti. Ja yleinen tunnelma ei ainakaan ollut mitenkään pelottava paikasta huolimatta. Phnom Penhin jälkeen tuli melkein kulttuurishokki toiseen suuntaan kun päästiin Siem Reapin turistiosastolle, pikainen paluu mihin tahansa Euroopan lomakohteeseen. Siem Reapissa viihdyttiinkin juuri sen aikaa, että ehdittiin käydä katsomassa Angor Watin temppelialue, jota myös yli 3 miljoonaa muuta ihmistä käy katsomassa vuosittain. Olihan se ihan älyttömän hieno ja kiviä piti todella käydä koskettelemassa, että uskoi olevansa oikeassa paikassa, eikä jonkin leffan lavastuksissa. Mentiin tietenkin katsomaan myös auringonnousu, joka oli aika massatapahtuma ja 10 tunnin jälkeen klo 15 iltapäivällä 6 temppelin jälkeen loput temppelit alkoivat tuntua lähinnä enää kiinnostavilta kivikasoilta :D Kaikkeen turtuu. Lonely Planet oli sitä mieltä, että viikko olisi sopiva aika temppeleillä tallailuun, tässä kohtaa olen ehkä hieman eri mieltä kirjoittajan kanssa :D Mutta jos jokaisen haluaa nähdä, niin ehkä sitten. Me nähtiin ehkä 10%.

Vietnamille ja Kambodzalle siis iso peukku. Nyt tuntuu, että jos joskus uudestaan tänne suuntaan haluaa tulla, niin pohjoisempi Vietnam ja Laos, mahdollisesti Kambodzan muut osat jne. olisivat todennäköisiä kohteita. Tosin on vaikea arvioida, milloin oma yleisfiilis vaikuttaa ja miten siihen kuinka minkäkin maan kokee. Eräs lisähauskuustekijä mekongilla oli tosiaan porukka ja senkin jälkeen jatkettiin matkaa aina Thaimaan rajalle asti yhden suomalaisen valokuvaajan kanssa. Kahdestaan reissaaminen on ihan kivaa ja helppoa, mutta vaihtelukin virkistää. Varsinkin kun on tälläinen sosiaalieläin.

Eilen tosiaan saavuttiin takaisin Thaimaahan 9 tunnin bussimatkan jälkeen Siem Reapista, ja jatkettiin heti yöjunalla Chiang Maihin 16 tuntia. Junamatka oli kyllä ihan mukava ja sängyt miellyttävät, mutta tiukka matkustusrupeama siis oli :) Nyt ajateltiin viikon verran lähinnä rentoutua ja hengailla täällä ja lähitienoilla, että saa hyvän chillailufiiliksen päälle vielä ennen kotiinpaluuta. Sitten shoppailaan itsemme kipeäksi tuliaisilla Bangkokista ja hypätään Suomeen päin suuntaavan lentokoneeseen 18.1.

Lisää tekstiä ehkä siis luvassa enää pari kertaa. Välillä on vaan niin kivaa, että ei jaksa etsiä tietokonetta :)

Aaton aattona kylvyssä

Jouluaaton aattoa vietettiin tänään Borneon Sabahissa Poringissa kuumien lähteiden tarjoamissa kylvyissä ja myös vesiputouksessa pulahtamalla. Sen lisäksi käveltiin hieman viidakossa puiden latvojen tasolla riippusillalla. Hivenen eri settiä kun yleensä joulun alla... :)

Täältä matka jatkuu huomenna takaisin Kota Kinabaluun joulun viettoon. Suunnitelmissa on joulubuffet jossain hotellissa ja vähän parempi yöpaikka. Vaikka kiva yöpaikka oli myös viimeiset 4 yötä Kinabalu-vuoren kansallispuiston vieressä, vähän kalliimpi, mutta halvempi kuin kansallispuiston majoitukset ja meillä oli sentään oma parveke, telkkari satelliittikanavilla ja lämmin vesi. Lämmitystä ei kyllä muuten ollut, jota olisikin ensimmäistä kertaa tällä matkalla ehkä tarvinnut 1700m korkeudessa. Onneksi 1,5 litran pullo kuumalla vedellä täytettynä toimi ihan hyvin siinä tarkoituksessa :)

Kansallispuistossa oli paljon metsää ja mäkiä. Antti kävikin kiipeämässä sille korkeimmalle "mäelle", Kinabalu-vuorelle 4095 metrin korkeuteen. Reissuun meni melkein kaksi päivää, varsinkin kun se seikkailuhullu halusi kiipeämisen lisäksi mennä muutaman tunnin pätkän maailman korkeinta Via Ferrataa. Via Ferrata on sellanen juttu, missä mennään kiipeilyvaljaat päällä jossain korkeuksissa nuoralla kävellen, siltoja pitkin ja kallioon hakattuja rappuja ja sellaista. Mutta taisi olla mahtavaa :) Itse en kokenut kuitenkaan niin suurta paloa korkeuksiin (suhteessa siihen nähtävään vaivaan ja hintaan) ja varsinkin yhden päivän kansallispuiston mäkien ja mudan jälkeen ajattelin, että mielummin lepäilen hieman ja kävelen edes vähän tasaisemmassa maastossa ja puutarhassa. Ja maisematkin oli ns. riittävän hienot (eli tosi upeat!) vähän alempanakin, kunhan tulivat esiin pilvien takaa. Suurin osa aikaa oltiin pilvessä.

Kun nyt juttu tuntuu luonnostaan niin menevän, niin mennäämpä sitten käänteisessä järjestyksessä tapahtumia kelaten. Kansallispuistoon tosiaan tultiin Kota Kinabalusta, jossa emme jaksaneet olla sillä erää enempää kuin yhden päivän. Reissuväsymys vaivasi hieman, kaupungit kyllästytti ja tuntuivat hankalilta, meluisilta ja muutenkin uuvuttavilta. Yritettiin Kota Kinabalussakin reissuväsymystä hoitaa menemällä biitsille, mutta sekin oli jotenkin hankalaa paikallisbusseilla ja kun vihdoin päästiin sinne tuli sadekaudella yleinen iltapäivän ukkonen. Lopulta päivästä tuli kuitenkin kohtuullisen rento kun ripustettiin riippumatto rannalla olleeseen katokseen ja sateen jälkeen nähtiin vielä upea auringonlaskukin.

Huomenna mennään takaisin siis Kota Kinabaluun vähän vähemmän reissuväsyneinä ja mukavat majoitukset ja hyvä ruoka aseina kaupunkiantipatiaa vastaan. Eiköhän siitä ihan hyvä joulu tule :) Yksi syy siirtymiseen on se, että 26.12. lähteekin jo aamulla sitten lento eteenpäin Ho Chi Minh Cityyn.

Että ei kai tässä muuta kun hyvän joulun toivotukset kaikille :) Vähän on koti-ikävä, jonka varmaan joulu on tuonut esiin, mutta toisaalta se on vaan hyvä. Oppii taas arvostamaan enemmän. Very Merry Christmas :)

Loppupuoliskon suunnitelmia ja budjetin arviointia

Georgetownista on edetty Cameron Highlandsien kautta Kuala Lumpuriin ja Singaporeen. Aika on mennyt nopeasti ja tanaan jo vaihtuu taas maa ja kaupunki. Palaamme siis Malesian puolelle, mutta Johor Bahrusta on illalla lento Kota Kinabaluun eli Borneon saarelle. Lento takaisin mantereelle on 27.12. eli joulua vietetaan jossain Borneon viidakkoisissa maisemissa.. :) Hiukan tuntuu kylla haikealta missata Suomen jouluperinteet, lumet ja porukat, mutta pitaa ottaa ilo irti tallaisesta varsin erilaisesta joulusta talla kertaa. :)

Varasimme tosiaan kerralla kaikki tarvittavat sisaiset lennot reissullemme. 27. paiva siis siirrytaan Borneolta Kuala Lumpurin valilaskun kautta Ho Chi Minh Cityyn eli etelaiseen Vietnamiin. Sielta on sitten taas mahdollisuus liikkua maitse Angor Watin kautta pohjoiseen Thaimaahan ja sielta lopulta Bangkokiin, mista paluulennot starttaavat 18. tammikuuta.


Reissun puolivali tosiaan suhahti ohi muutama paiva sitten. Huiman paljon on kylla jo koettua takana. Muistiinpanona itselle voi todeta, etta tallainen 40 paivan reissukin Kaakkois-Aasiassa on jo varsin sopivan mittainen pakkaus, ja ehtis viela jouluksi kotiin, jos on marraskuun alussa startannut. Toisaalta hyvalla innolla tassa kylla edelleenkin jatkaa, varsinkin kun taas vaihtuvat maisemat vahan erilaisiin. :)

Myoskin lentohinnoissa taitaa saastaa jonnin verran, kun ei yrita paluulentoa tahan saumaan, kun moni muukin on ryntaamassa kotiin pain. Nyt maksettiin Kilroyn kautta Cathay Pacificin kevattarjouksessa (varattiin siis huhti-toukokuussa) n. 550e per nena meno-paluulipuista. Muuten budjetiksi visioitiin 25 euroa/paiva/tyyppi, ja reissun puolen valin kohdalla elinkulut olivat matkoineen, majoituksineen vaatehankintoineen ja kaikkineen keskimaarin 24,5e/paiva/reissaaja. Hong Kongissa ja varsinkin nyt Singaporessa budjetti ylittyi selvasti, ajoittain jopa tuplana, mutta varsinkin Thaimaassa paastiin monesti alle pariin kymppiin per nena. Alin taisi olla Koh Changin loikoilupaivan 9 euroa hengelta. :)

Nyt varatut sisaiset lennot ei ihan mahdu tuohon budjettiin (jossa siis junat, bussit ja laivat oli kaikki mukana). Johor -> Kota Kinabalu -> Kuala Lumpur -> Ho Chi Minh City lennot on yhteensa n. 215 euroa hengelta. Hiukan aiemmin varaamalla noissakin olisi voinut saastaa, mutta paatettiin mieluummin sailyttaa valinnan vapaus reitin ja aikataulun suhteen mahdollisimman pitkalle.\

Taman budjettipohdinnaksi muuttuneen kirjoituksen oli alunperin tarkoitus raportoida viimepaivien suurkaupunkihulinoita, mutta ehka niista seuraavassa.. :) Mietittiin etta on kiva raportoida siitakin, etta mita tallainen reppureissailu meidan meiningilla oikein kustantaa. Jaapahan siita muistiin merkinta myos itselle, seuraavien seikkailujen suunnittelua varten + naille seuduille reissua kelailevat saa jotain osviittaa. Nyt siis budjetti 2000e/hlo/80 paivaa + 550 kaukolennot + 215 sisaiset lennot.

Muutenkin saa kysella meilta jos kaipaa vinkkeja esim. majapaikoista eri suunnilla tai jotain. Ei tassa viela mitaan reissuproita olla, mutta esim. just majapaikkasuositusten tietaminen etukateen on kiva kun saapuu kaupunkiin illalla. Toki opaskirjoista loytyy kuvauksia myos, mutta tahan mennessa muiden reissaajien suosituksilla on aina paadytty aika hyvaan. Opaskirjan mainintoja kiertamalla on tullu vastaan vaihtelevaa tarjontaa.

Nyt ehka pitaa paastaa seuraavat jonottajat koneelle. Kuala Lumpurissa ja varsinkin Singaporessa on ollu kylla siistia! Kirjotellaan niistakin varmaan viela joskus. Nyt vikat pyorahdykset S'poressa ja illaksi rajan yli Malesian puolelle ja lentokentalle.

Malesiassa

Poistuimme Thaimaasta rohkeasti viimeisenä päivänä turistiviisumissa ja nyt olemme siis Malesiassa Penangissa. Matka kesti ja kesti, vaikka kilometreissä matka ei ole mahdottoman pitkä. Parit lossit ja lautat ja rajanylitykset ja odottelut ja ihmisten keräilyt saivat matkan venymään kuitenkin 14 tuntiseksi. Onneksi ehdin tervehtyä ensimmäisestä pahemmasta kipeytymisestä ennen matkaa. Vähän pisti taas 39,5 asteen kuumeet ja muut katsomaan tarkemmin mitä ja mistä syö :D

Lanta oli kuitenkin ihan hyvä paikka sairastaa, saatiin hienommasta resortista varmaankin huomiota herättävän autiouden ansiosta sopivan hintainen huone, missä oli siivoukset päivittäin ja oma (vedettävä) vessa ja lämmin suihku. Kun pääsi ylös sängyn pohjalta pääsi myös hotellin uima-altaalle rentoutumaan.

Tämän hetkinen Georgetown on melko rähjäinen ja kaoottinen, mutta jotenkin kuitenkin sympaattinen. Eilen käytiin perhospuistossa ja trooppisten hedelmien tilalla. Illalla hyödynnettiin kaupungin mahdollisuuksia käymällä leffassa :) Huomenna meinattiin jatkaa matkaa edelleen etelään Cameron Highlandseille, missä pitäisi vähän viileämmän ilmaston ansiosta myös tee- ja mansikkaviljelmiä.

Nyt pitänee varmaan lopetella ja lähteä lounaalle, joksi aamupala vaihtui, kun juututtiin vähän nettikoneiden ääreen hoitelemaan asioita.

Lepäilyä Koh Lantalla

Pientä väliraporttia Koh Lantalta. Takana Railay beach, Phi Phi -saaret ja nyt pari päivää chillausta Lantan hiljaisissa maisemissa. Railaylla käytiin tsekkaamassa upeat kaalliorannat ja innostuin myös buukkaamaan itseni iltapäivän kestävälle kiipeilyreissulle. Emmin oli alunperin tarkoitus tulla ottamaan vain muutama kuva kalliokiipeilystä, mutta kun kiipeilyreissuun yhdistyi myös seikkailu läheisen luolan läpi ja kuvaajallekin tarjottiin mahdollisuutta tulla mukaan ja laskeutua köydellä toiselta puolelta, oltiin sitten lopulta molemmat kiipeilyvaljaat päällä auringonlaskun aikaan kurkistelemassa maisemia parin kymmenen metrin korkeudessa ammottavasta luolan aukosta. :)

Railay-päivän jälkeen suunnattiin Phi Phille. Itse kaupunkin osoittautui turistista mainettaan paremmaksi, vaikka kyllähän sinne kapeille kaduille kaikenlaisia tyrkyttäjiä mahtui. Pitkähäntäveneellä tehtiin kierros saaren ympäri, ja bongattiin kaikki "pakolliset" nähtävyydet. Apinarannan apinat oli vähän pelottavia kiipeillessään varastamaan maisseja ym. ruokaa turistien käsistä, mutta maisemistaan kuuluisa May Bay osoittautui myös loistavaksi snorklauspaikaksi. Onnistuttiin myös näkemään pari vilausta pienistä riuttahaista, jotka kuulemma ovat ihmiselle vaarattomia, mutta näyttävät sellaiselta klassiselta hailta, joten pientä jännitystä vedessä lilluessaan kyllä kokee, kun moinen otus ui vastaan. :) Käytännössä hait olivat kyllä todella pelokkaita ja piti nähdä vaivaa että näki jotain muutakin kuin pakoon vilahtavan pyrstön.

Phi Philtä matka jatkui Koh Lantalle, missä suunnitelmana oli levähtää pari päivää tiiviin turstisuoriutumisen jälkeen. Levon kannalta täällä on otettukin, varsinkin kun Emmille nousi eilen hiukan kuumetta. Tänään olo on kuitenkin ollut parempaan suuntaan ja näillä näkymin sunnuntaina jatketaan matkaa. Viimeistään maanantaina loppuukin passiin leimattu oleskeluaika Thaimaassa, joten pian reissataan pitkin Malesiaa kohti Kuala Lumpuria ja Singaporea.

Kuumuus jatkuu Krabilla

Toissapäivänä saavuttiin Krabille bussiseikkailuin, käytännössä liftailtiin sopivannäköisiin busseihin tien varrella. Tämä johtui suurimmaksi osaksi siitä, että bussiasemalla ei osattu kertoa mistä bussi lähtee ("On the road") eikä milloin ("Every time"), mutta niinhän ne sitten teki :D

Ennen Krabia ehdittiin Khao Lakissa vielä huristella skootterilla mm. vesiputoukselle. Skootteri on täällä kyllä tosi kätevä ja edullinen tapa liikkua. Ja hyvin paikallinen tapa, usein niillä menee koko perhe ja tavarat ja vaikka esim. kalanippu roikuttaen ja rakennustarvikkeet jnejne. Me mentiin sentään vaan kahdestaan ja yhden repun kanssa. Ja käytettiin paikallisuudesta poiketen kypäriä. Käytiin myös reissun ekassa museossa, joka oli hyvin simppeli, mutta tavallaan pysäyttävä. Se oli 2004 tsunamista kertova museo. On älytöntä miten moni täällä jäi sen takia vaille työtä tai työvälineitä ja vielä älyttömämpää on, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä, tuollaisten jopa vielä suuremman kokoluokan onnettomuuksien riski kasvaa.

Ympäristöasioita herää ajattelemaan täällä hieman uudesta näkökulmasta muutenkin. Yksinkertainen tavallinen elämäntyyli on melko vähän ympäristöä kuormittavaa, mutta turismi ei ympäristöä säästä. Myöskin monet länsimaiset "helpotukset" kuten muovipussit, on otettu käyttöön, mutta samalla ei ole otettu käyttöön systeemiä, joka huolehtisi niiden asianmukaisesta hävittämisestä. Tai esimerkiksi muoviset vesipullot, mitä mekin tuotetaan täällä roskiksiin varmasti monien kilojen edestä. Tai eihän se länsimaissakaan niin hyvin ole välttämättä hoidettu, on vain poissa silmistä... Eikä Thaimaa edes ole mitään verrattuna moniin muihin maihin. Myös korallien kunto saa ajattelemaan, vaikka ne upeita olivat edelleenkin. Hölmöt turistit (myös paikalliset!) talloskelivat koralleja ja matkoja tehdään useita päivässä. Tsunami tuhosi myös koralleja, mutta joidenkin lähteiden mukaan nekin tuhot, jotka luullaan tsunamin aiheuttamiksi on suurimmaksi osaksi ihmisten saastuttamisen ja välinpitämättömyyden ansiota.

Noh, nyt meinaa mennä vähän paasaamisen puolelle, joten takaisin iloisempiin aiheisiin :)

Krabilla on myös ajeltu skootterilla mm. temppelialueelle, jossa osa ruokousmestoista oli luolissa, osa helposti saavutettavissa ja yksi mäen päällä, jonne oli 1240 porrasta. Kiivettiin sitten silti sinne, oli aika tiukka :D 55 min ylös, 30min alas. Ja portaikko oli jyrkkää ja askelmat korkeita ja kapeita. Mutta olihan se tavallaan hauskaa ja maisemat täällä kalkkikivivuorimaastoissa upeat. Temppelialueella oli myös mahtavia ja suloisia, joskin pitkäkyntisiä taipumuksia omaavia apinoita!

Tänään käytiin myös ekalla kokkauskurssille jonne houkuttelin Antinkin. Oli kyllä kiva päästä kokeilemaan oikeasti niitä juttuja, mitä jo on vähän kotona yritellyt ja täällä maistellut. Ja omat ruoat oli tosi hyviä ja maut juuri omaan suuhun mukautettuja :) Tilauksesta voi ehkä yrittää reissun jälkeen päästä meidän illallisravinteliin thaikulle ;) Antti lupasi tehdä jälkkärin, mikä oli pääasiassa kookosmaitoa, sokeria ja siinä keitettyä banaania.

Nyt blogaillaan baarissa siemaillen paikallista rommia kolalla, tietenkin vain siksi, että juomien hinnalla sai ilmaisen internetin käyttöön :) Seuraavaksi pitäisi miettiä jaksaako tämän päivän 7 ruokalajin jälkeen vielä jotain illallista maistella vai käpötelläänkö suoraan takaisin nukkumaan kurkkien matkalla vähän naapuristadionin nyrkkeilymatsin tunnelmia.

Saariseikkailuista takaisin mantereelle

Nyt löytyy taas nettipaikkoja hiukan helpommin, eikä sähköjä varten tarvitse odotella iltaan asti. Saarireitiksemme muodostui lopulta Ranongin satamasta alkaen Koh Chang, Koh Pahyam, Koh Surin Nua ja eilen saavuimme pikaveneen kyydillä hieman Khao Lakin pohjoispuolelle, mistä päästiin vielä taksin kyydissä yhden englantilaispariskunnan neuvomalle guest houselle.

Urbaanimpi guest house majoitus tuntuukin kyllä mukavan luksukselta viimeaikaisiin bambumajoihin verrattuna. Sinäänsä kyllä huomas hyvin, että esim. sähköä ei oikeastaan tarvitse kovin paljon, kunhan kameran akut saa tarvittaessa ladattua. Saarilla myös vuorokausirytmi pyöri melko vahvasti auringon mukaisesti. Generaattoria ja sähkövalaistusta pidettiin päällä yleensä auringonlaskun jälkeen kello kuudesta noin kymmeneen asti. Sen jälkeen valtaosa porukasta meni nukkumaan, ja kunnon unien jälkeen heräilikin yleensä ongelmitta seitsemältä kun aurinko alkoi jälleen valaista tienoota.

Emmi Koh Changin olosuhteista jo raportoikin edellisessä postauksessa, joten jatkan seuraavasta saaresta. Koh Phayamille oli noin tunnin matka ja se taittui kätevästi tilausveneellä, johon saatiin kuluja jakamaa Ben ja Nice joiden kanssa tuli saarella muutenkin hengattua Ranongin bussiasemalla tapaamisesta asti. Koh Phayam on Changia hiukan "kehittyneempi", mutta osoitti myös ettei teknisen kehityksen aste välttämättä tee paikasta parempaa. Betonipäälysteisiä teitä oli muutama enemmän kuin Changilla ja skoottereita huristeli ympäriinsä huomattavasti enemmän, myös pitkin hiekkarantaa. Phayamin hiekkaranta oli astetta valkeampi ja hienompi kuin Changilla, mutta yöunitien uskomaton valoa hohtava levä vetää Changin myös uintiominaisuuksissa omassa asteikossani korkeammalle. Samaa ilmiötä oli havaittavissa kyllä myös Phayamilla, mutta paljon himmeämpänä.

Phayamilla majoituttiin Hornbill Hutissa isoimman rannan tuntumassa. Bambuinen bungalow oli edellistä isompi ja halvempi ja aluksi hiukan jäyhältä vaikuttanut paikan omistaja osoittautuikin sitten erittäin avuliaaksi ja kyseltyämme ohimennen snorklausmahdollisuuksista hän soitteli ja diilasi meille mahdollisuuden osallistua kahden päivän snorkkelireissulle vain yhdeksi päiväksi alle puolella koko reissun hinnasta.

Phayamilla siis vietettiin yhteensä kaksi yötä ja välissä olevana päivänä käytiin jo hiukan testailemassa snorklausta majapaikan lainavarusteilla. Beachin edestä löytyikin pienen haeskelun jälkeen jonkinlainen koralliriutta. Riutta oli ilmeisesti hiukan huonovointinen, sillä värit painottuivat harmaaseen ja ruskeaan, mutta kaloja sielläkin näkyi yllättävän paljon.

Seuraavana aamuna aikaisin alkanut snorkkelireissu sitten kyllä nostikin käsitykset vedenalaisesta maailmasta ihan uusiin sfääreihin. Jo 5 tuntisella menomatkalla saatiin käsitystä pinnan alla piilevistä otuksista, kun perässä vedettäviin uistimiin tarttui parikin valtavaa kalaa. Tosien nimeksi tiesivät king fish, ja toinen oli sen verran hankalammin äännettävä, että ei enää muistu mieleen. Minäkin pääsin kertaalleen rullamaan nykinyttä uistinta veneeseen päin, mutta huiman jännityksen päätteeksi paattiin nousi pelkkä iso uistin. :) Eteenpäin kulkeva vene ja pienen ahvenen kokoinen uistin aiheuttivat ilmeisesti sen verran vastusta, että olin loppumetreille asti varma, että kyllä siellä koukussa jotain on.. :D

Matkan kalastukset olivat kuitenkin lähinnä oheisaktiviteettiä, sillä kansallispuiston alueelle päästyämme siirryttiin varsinaiseen asiaan ja puettiin snorklausvarusteet ylle. Phayamin rannan riuttoihin verrattuna Surin-saaren ympäristö oli kyllä käsittämättömän upea. Koralleja oli monissa eri väreissä ja kaloja valtavasti. Reissuveneellämme kiersimme useammankin riutan liepeillä ja pulahdimme vedenalaista maailmaa ihmettelemään. Hauskimpia paikkoja olivat virtakohdat, joissa pystyi käytännössä mitään tekemättä lillumaan vedessä, ihmettelemään alla lipuvia maisemia ja lopuksi paatti kävi noukkimassa ihmiset kyytiin riutan toisesta päästä. Suurin nähty elikko oli mureena (sellainen luontofilmeistä tuttu rumakasvaoinen parimetrinen käärmeentapainen), mutta pääosin nähdyt eläimet olivat melko pientä kokoluokkaa. Kilpikonnia on kuulemma saaren liepeillä paljon, mutta nyt niitä ei meidän silmiimme osunut. Miehistö veikkaili varsin tiukkaa merenkäyntiä syyksi.

Snorklailua jatkeettiin leppoisissa merkeissä melkein auringonlaskuun asti, ja sitten siirryttiin puiston keskukseen yhteiselle illalliselle. Tarjolla oli monen monta erilaista kippoa toinen toistaan tulisempia juttuja, ja mekin melko tiukan ruoan ystävinä jouduimme jättämään monen astian antimet melko vähälle, sillä kokki oli tosiaan ollut aika hurjalla tuulella. :) Parin vielä herkemmän matkalaisen tuskaisten kyselyjen jälkeen pöytään tuotiin sitten myös munakkaita, jottei kukaan ihan tyystin ilman ruokaa jäänyt.

Saarella majoituttiin teltoissa ja tässä vaiheessa erkanimme "seuramatkaporukastamme". Makuupussit, -alustat ja jopa tyynyt sai kuitattua puiston keskuksesta joten leiriytyminen oli tehty varsin helpoksi. Leirikeskusmaista tunnelmaa paikassa oli muutenkin. Teltat vieri vieressä ja hälinä ajoittain sen mukainen. Ruokailu tapahtui suuressa yhteiskatoksessa ja itse ruoka oli tasoltaan hiukan sellaista suurleirikeittiö tasoa. Eli kun yleisesti ollaan lähes joka kertaa oltu täkäläisistä pöperöistä enemmän tai vähemmän innoissamme, niin leiriruokalasta tulleet murkinat soveltuivat lähinnä nälän taltuttamiseen ilman sen suurempia kulinaarielämyksiä. Ehkä se oli osa puiston strategiaa pitää ihmiset liikkeellä, sillä helposti olisi noihinkin oloihin voinut unohtua moneksi päiväksi. Nyt telttaöitä vietettiin kaksi ja joka päivä käytiin pikkuveneillä snorklaamassa jossain saaren monista riuttapaikoista. Myös luontopolkua yritettiin, mutta ilmeisesti sen kunnostus tämän talven sesonkia varten oli vielä tekemättä ja yksi lahonnut ja puoliksi romahtanut silta sitten katkaisi matkanteon noin yhden kilometrin kulkemisen jälkeen. Huvittavaa kyllä, että minkään lainen ongelmakohdan kiertäminen ei oikein tullut kysymykseen. Toisella puolella aaltoili varsin kivikkoinen merenkohta ja toisella puolell jyrkkä ja käsittämättömän tiheä viidakko. Toisaalta haitta ei ollut suuri, sillä viidakkopolun näkemisen lisäksi meille jäi nyt vähän aikaa riippumattohengailuun ennen iltapäivän snorkkelikierrosta. :)

Eilen sitten lopulta palattiin mantereelle lyöttäytymällä brittipariskunnan matkaan. Hekin olivat jääneet pakettimatkalta saareen pariksi yöksi ja nyt menossa saman firman veneellä takaisin. Meidän etelään päin suuntautuville pyrkimyksillemme Khao Lakiin menevä vene sopi loistavasti, joten pienen selvittelyn jälkeen lopulta onnistuimme ostamaan pelkät menoliput melko moderninoloiseen speed boatiin. Matkalla oli vielä yksi snorkkelipiipahdus thaimaan kuulemma suurimmalla riutalla ja sen jälkeen ohjelmassa oli tiukka mutta nopea (1,5 h) matka mantereelle. Speed boatin meno oli hiukan eriluokkaa aiemman matkan kepeästi keinuvaan alukseen verrattuna. Otettiin vielä seikkailunhaluisina paikat enemmän pomppivasta keulasta ja käytännössä koko matkan sai kyllä pitää kunnolla kiinni sillä vaahtopäinä aaltoileva meri oli kuin jyrkkä laskettelurinne täynnä hyppyreitä.. :D

Khao Lakin viileä huone tuntuu siis nyt varsin tervetulleelta. Tänään ehdittiin käydä jo rantaa katsastamassa ja seuraavaksi vuorossa lounaspaikan etsintä. Emmi ehtikin tässä mun roomaaninvääntämisen aikana lisätä pari kuvaa Flickeriin ja jos jatkossa hengataan hiukan tiheämpien nettipisteiden äärellä, saattaa päivityksiä olla luvassa vähän tiheämpään. Jaksaa ehkä kivemmin lukea kun ei tuu tällaisia megapäivityksiä kerralla. Ja pääsee täällä kirjotuspäässäkin vähän helpommalla. Mut kun paljon kivaa tapahtuu niin on kiva päästä kertoilemaan. Ja jää tästä kätevästi vähän matkapäiväkirjahenkistä dokumenttia itsellekin myöhemmin ihmeteltäväksi. Hyvää jatkoa, nyt lounaalle! :)

Sahkotonta eksotiikkaa

Blogaaminen on jaanyt hieman Bangkokin jalkeen, silla taman hetkinen sijainti ei oikein tue tallaisia lansimaisia hapatuksia. Olemme siis Koh Changilla Myanmarin rajan lahistolla, siis lansipuolella pikkusaarella, ei silla isommalla Changilla itapuolella. Talla saarella ei ole kuin yksi betonipaallystetty "tie" eika sahkoverkkoa. Muita mukavuuksia sitten loytyy kylla, kuten hauskaa seuraa, aivan mahtava majatalon isanta, mukavaa uiskentelua, rauhaa kollia riippumatossa ja maittavaa ruokaa. Netin aarelle kavelimme n. 4km matkan bungalowiltamme "keskustaan", jossa on yksi "kauppa" ja koulu, katsastamaan lahinna mahdollisuuksia seuraaviin siirtymiin ja viikon saata.

Bangkokista tiemme vei tosiaan 3. luokan paikallisjunassa Hua Hiniin, joka oli kylla ihan mukava pikkukaupunki, mutta Aurinkomatkojen vaikutus kaikenmaailman "mita kuuluu kukkuluuruu" raatalihuuteluiden ja suomenkieliset ravintolalistat tarjoillen perunamuusseja alkoi ehka vahan huvittaa. Emme siis viihtyneet siella kolmea paivaa kauemmin. Siellakin kylla majoitus oli kunnossa, hostellimme sijaitsi kaytannossa laiturilla ja oli oikein mukavaa laituriterassilla katsella paikallista kalastustoimintaa ja kuningasta vartioivia jouluvalokoristettuja aluksia. Biitsikin tarjosi valkoista hiekkaa ja palmuja.

Hua Hinista paasimme Ranongiin napparasti yobussilla, joka oli kylla jostain syysta jaahdytetty jaakaappikylmaksi. Penkit sai kuitenkin mukavan alas ja saapuessamme klo 5 aamuyolla Ranongiin, oli jo takana muutaman tunnin younet. Niita jatkettiin sitten puupenkilla Ranongin satamassa, josta paasi pitkaveneella Changille 9.30 aamulla. Samalla bussilla kanssamme tuli pari muutakin matkaajaa ja odottelu sujui nukkumisen lisaksi mukavasti. Jo satamassa majatalomme isanta tuli esittelemaan paikkaansa ja onnistui naurullaan ja energisyydellaan saamaan meidat katsomaan heti ensimmaisena hanen paikkaansa. Nyt kun olemme nahneet muitakin ei kylla kaduta. Jos joku muukin joskus tanne pain eksyy, niin Crocodile Rockia voi kylla suositella. Paikka ei ole ihan biitsilla, mutta laiturilta on korkean veden aikaan erinomaista uida. Myos youinnit tarjoaa jannyytta, silla meressa on jotain valoa heijastavaa levaa, joka nayttaa aivan uskomattomalta pimeassa. Crocodile Rockissa on myos mukavia eri tasoilla olevia istuskelunurkkauksia, joista voi katsella merta ja rantaa tai vaikka pelailla lautapeleja ja lukea. Jokaisella bungalowilla on oma kirjansa, johon kirjataan jos tilaa jotain ruokaa tai ottaa jotain juomista pakastimesta. Kaikenkaikkiaan olo on niin kotoisa, etta lahteminen tuntuu jopa hankalalta.

Lahtea kuitenkin ajattelimme ylihuomenna, silla Thaimaassa on viela ensimmaisen kuukaudenkin ajalle paljon nahtavaa. Jaljella on 2,5 viikkoa aikaa oleskeluluvan umpeutumiseen ja snorklaamista olisi ainakin kiva kokeilla heti. Seuraava kohde lienee Koh Phayam tuossa vieressa. Se on hieman enemman palveluita tarjoava, ja sielta voi mm. tehda paivaretkia snorklaamaan Koh Surin Nuan merikansallispuistoon. Hinnat on varmaan reissulla kovat, mutta muuten elamiseen menee niin vahan, etta budjetti kestaa. Phayamista pitaa palata varmaan Ranongiin ja sielta jatkaa bussilla etelampaan. Toiveissamme olisi paasta meritse, mutta se ei ainakaan nyt tunnu kovin helpolta vaihtoehdolta.

Kaikista fiiliksista ja kokemuksista voisi kirjoitella hyvin paljon syvallisemminkin, mutta aina tuntuu, etta on parempaakin tekemista ja kirjoitukset venyisivat perusraportoinnin lisaksi hurjan pitkiksi. Kuvia ei taas tasta nettiin oikein saa ladattua, koska yhteys on varsinkin hieman pilvisella saalla niin hidas. Miniblogauksia voi seurailla kuitenkin edelleen tuosta reunasta :)

Sawatdee-khaa seuraavaan kertaan!

Bangkokin huiskeessa

Taas on aika vierähtänyt mukavasti pari päivää niin, ettei meinaa keretä tänne kirjottelemaan. Tältä erää Bangkok-visiitti alkaa olla lopussa, kun huomenna meinataan suunnata heti aamusta Hua Hiniin. Vaikka tänään saatiinkin jo taas kyytieksotiikkaa joki- ja jotain lintsin hurjakurua muistuttavan kanavapaatin muodossa niin ei olla vielä saatu tarpeeksi, vaan meinataan lähteä Hua Hiniin aidoilla puupenkeillä varustetulla 3. luokan junalla :) Hyvä puoli tuossa on myös se, että niihin ei voi varata lippuja etukäteen kun meillä ei vielä sellaisia ole - ettei jäädä matkatta.

Thaimaa on kyllä viehättänyt suurkaupunki muodossakin. Pienempää ja ehkä "rähjäisempää" mutta ehdottomasti sympaattisempaa kuin Hong Kongissa. Bangkokin koko kyllä on jaksanut pari kertaa hämmästyttää kun on alkanut kartalta arvioida etäisyyksiä.

Sunnuntaina käytiin jätti-isolla viikonlopputorilla, missä todellakin oli se 10 000 myyntikojua ja myytiin ihan kaikkea koiranpennuista autoihin ja sisustuskukista farkkuihin. Ihmisvilinä ja 30 asteen kostea kuumuus oli sen verran uuvuttavaa, että muutama tunti chillailtiinkin tuon jälkeen hostellilla. Täällä kyllä viihtyykin, voi todella suositella seuraaville Bangkokin kävijöille: San Sem San Place. Todella ystävällistä palvelua, suloinen puutalomiljöö, ja siistiä on. Aamupala kuuluu hintaan, joka on n. 6,5e / nenä kahden hengen huoneessa. Sunnuntain chillailu osui kyllä hyvään aikaan, sillä juuri päättymäisillään oleva sadekausi muistutteli itsestään samaan aikaan kaatosateen ja ukkosen muodossa. Illalla jaksettiin ponnistaa itsemme Khao Sanin vilinään, jossa syötiin. Ravintolaa, jota oli jossain paperissa suositeltu, etsittiin tosin lähemmäs tunti, kun se oli hyvin sisäpihalle piilotettu. Mutta olikin sitten loistopaikka :)

Eilen ei saatu ostettua vielä Khao Sanilta reissaustarvikkeita, mutta asia korjattiin tänään. Täällä meinaa niin tavaroiden kuin ruoankin kanssa tulla runsaudenpula. Kaikkea on ihan hirvittävän paljon ja hinnoissa on eroa, tosin euroissa erot jää usein alle yhteen...... Mutta sitten iskee joku kauhea vertailun ja valikoinnin tarve ja päätyy kiertämään katuputiikkeja pari tuntia ilman, että mitään jää käteen. Tänään päätettiin siis eilisestä viisastuneena vaan ostaa, jos tulee tarpeellisia ja kivoja asioita vastaan. Saatiinkin saaliiksi muutama saronki, parit fisherman pantsit (vähän sellanen läppä "must have" :D) ja Antille muutama paita, riippumatto, päähuivi ja Emmille hellemekko. Loppupäivä käytettiin seikkaillen kaupungin isompia osia ja ostoskeskuksia, johon matka oli toki suurempi kokemus kun ne kauppakeskukset. Sinne mentiin jokea pitkin, mitä liikennöin veneet, jotka toimivat bussien tapaan. Sen jälkeen hypättiin sky trainiin, mikä on siis metro, joka kulkee tien pinnan yläpuolella alapuolen sijaan. Ja ostoskeskuksesta paluusta kanavapaatilla mainitsinkin jo.

Illallista syötiin aivan mahtavassa jouluvaloin koristellussa pikkupaikassa, jonka mummeli oli uskomattoman suloinen. Ja ruoka kaunista ja aijai miten namia. Varsinkin keitot nää osaa!

Nyt vielä pikagooglaukset huomista varten, että mistä päin Hua Hiniä pitäisi alkaa majoitusta etsimään :) Raportoidaan taas kun ehditään!

Hong Kong kohta takana

Viimeinen yö Hong Kongissa edessä. Aika nopeasti on nää muutamat päivät menny, mutta todella hyvän reissufiiliksen on jo saanu päälle. Hassua kun tää Hong Kong oli alunperin lähinnä sellainen bonus-etappi, jonka sai kympin tai parin maksulla lisättyä matkaan, mutta ainakaan ite en tullut tätä vaihettaa ennakkoon niin paljon miettineeksi tai fiilistelleeksi.

Mut on kyl ollu loistavat reissupäivät täällä. Kaupunki on todella monipuolinen ja jännästi tuntuu että eri puolet on jakautunu yllättävänkin selvärajaisiin alueisiin. Tai siis esimerkiksi hyvin huomaa missä liikkuu turisteja ja missä paikallista väkeä. Mistä ostetaan akvaariokalat ja mistä elektroniikat. :D

Meidän hostelli on Mong Kokissa, missä tuntuu hyörivän pääasiassa paikallisia; päivisin vanhempaa väkeä työhommissa ja iltaisin nuorisoa matkalla jostain johonkin, yleensä ilmeisesti syömään tai jonottelemaan teejoumamukeja johonkin lukuisista kojuista. Varsinaisia baareja näillä kulmilla ei nimittäin hirveästi oo näkyny, mutta pieniä syömäpaikkoja sitäkin enemmän. Ja ihan Hostellin oven vieressä on "teelä" joksi me on alettu erilaisia tee-pohjaisia kuumia ja kylmiä juomia tarjoilevaa kioskia kutsua. Meillä on sinne jo kanta-asiakaskorttikin, mutta ihan ei tuu leimat täyteen.. :D

Tänään käytiin myös tsekkaamassa erilaisia markettikatuja. Yks katu oli omistettu pelkille kukkakaupoille ja toinen alue taas vilisi akvaariokalakauppoja. Tuntuu hassulta että kun Suomessa viherkasvit tai remonttitarpeet haetaan jostain keskustan ulkopuolelta valtavista automarketeista, niin täällä niitä myy aiheelle omistettu katu täynnä pikkuliikkeitä. Voihan toki olla että autolijoille on tarjolla myös megamarketit jossain kauempana.

Tänään käytiin itsekin ensimmäistä kertaa keskustan ulkopuolella (jossa tosin ei vielä kerrostalojen keskikorkeus kauheasti matalampi ollu). Diamond Hillin lähellä oli valtavan hieno kiinalainen puutarha johon osuttiin mukavasti vähän ennen auringonlaskua, joten ehdittiin näkemään se sekä päivä että iltavalaistuksessa. Samaan aikataulustrategiaa käytettiin Juhon vinkin mukaisesti kun käytiin Victoria Peakilla katselemassa maisemia alas Hong Kongiin. Oli kyllä siistiä nähä kun pilvenpiirtäjälauma alkaa loistaa nopeasti pimenevässä yössä, ja normiloisteen lisäksi joka ilta klo kahdeksalta on ohjelmassa myös pilvenpiirtäjän valoilla ja rannalla soitetulla musiikilla luotu Symphony of Lights esitys.

Tuntuu että kaupunkia on tosiaan ehditty syynätä jo aika monelta kolkalta ja huominen tuntuukin oikeen hyvältä ajalta siirtyä eteenpäin. Trooppisen kelin osalta tää on ollu hyvä pehmeä lasku, kun keli on koko ajan pikkusen lämmenny ja vasta tänään oltiin ekaa kertaa shortsit+sandaalit linjalla liikkeellä. Saa nähä kuinka paljon muutosta tuo huominen parin tunnin lento.

Lento lähtee vasta kympiltä illalla, joten sitä edeltävälle ajalle keksittiin hauskaa ohjelmaa. Napataan jo aamulla rinkat matkaan hostellilta ja otetaan lentokenttää kohti siirtymiseen hiukan epätavallinen kulkuneuvo, eli keskustasta lähtevä laiva. Se puksuttelee suunnilleen tunnin Lantaun saarelle, missä lentokenttäkin on, mutta väliin pitäis jäädä hyvin aikaa käydä vuoren laella tsekkaamassa kuulemma maailman korkeinta ulkoilmassa olevaan buddha-patsasta. (Kuvien perusteella se on aika iso, joten pistää miettimään kuinka isoja ne oikeen on sit sisätiloihin rakenteanu... :)

Nyt ehkä pitää himmailla kirjoittamisen kanssa, niin ehdin vielä ladata parit kuvat kamerastakin Flickriin ja silti nukkua kunnon unet ennen lähtöä. Tähän mennessä kuvia on tullu nettiin vaan puhelimen kameralla otetuista (kun se onnistuu ilman pihoja ja konetta kunhan julkinen wlan löytyy). Mut nyt sain piuhalla ladattua kuvia myös varsineisesta kamerasta. Flickrin kuvasetti ei siis ole täysin kronologisessa järjestyksessä, mutta en ala niitä nyt tuonne väleihin pistelemään, niin aiemmat kuvat jo bonganneille tulee kuitenkin uusimmat viimesimpinä. Flickriin siis pääsee kätevimmin vasemman laidan kuvalistasta klikkaamalla, tai tästä.

Palanen ekoista ajatuksista Hong Kongissa

Hiphei!
Eka oikea postaus hostellin tietokoneelta. Matka meni mukavasti ja yllattavankin nopsaan, siina pisimmilla lennolla senkun katteli viihdetta ja pelas bejeweledia kun joku kantoi ruokaa ja juomaa. Ei siella kovin hyvin nukkuminen onnistunut tietty, mm. varmaan aikaerostakin johtuen (taalla 6 tuntia enemman kuin suomessa) joten asken otettiinkin parin tunnin paikkarit tuolla pikkukopperossamme. Lennon erikoinen jalkivaikutus on ainakin mulla, etta keinuttaa ihan kun olis ollut laivalla, mutta vahan samanlaiselta kyydilta se toki tuntuikin. Hostellihuone tietysti toimii edelleen hyvana laivasimulaattorina, muistuttaa siljan hyttia paitsi lakanat on sapommat kalakuvioiset ja sanky puuta. Nyt mietittiin etta jotain voisi taas syoda ja etta pitaisiko johonkin night marketille suunnata. Aamupalaksi/lounaaksi syotiin nuudelikeittokulhoset ja japanilaista teeta jossakin pikaruokalassa. Joutuu kylla ehka syomaan taalla koko ajan jos yrittaa ehtia maistamaan kaikki ne asiat mita haluaisin. Thaikkulassa ei sitten niin kiiretta.

Noh, Hong Kongin tutkiminen jatkukoon :) Tahan mennessa on tuntunut yllattavan helpolta liikkua ja asioida! Ja kaikesta ohjeistetaan koko ajan "ala sylje lattialle" "muista vetaa vessa kayton jalkeen" ja esim. portaissa joka neljannella askelmalla kyltti "varo portaita". Ja juu, ne on englanniksi, siksi tiedan mita ne sanoo :) Antti yrittaa ladata kuvia, toivottavasti onnistuu.

Uuten seikkailuun!

Lyon blogi muuttuu reissublogiksi, kun ensi maanantaina alkaa kahden ja puolen kuukauden matka Kaakkois-Aasiaan. Rinkat on melkein pakattu ja lähtöjännitys nousussa. Tiistaista lauantaihin ollaan pidennetyllä välilaskulla Hong Kongissa ja sieltä jatketaan Bangkokiin. Pariksi ekaksi yöksi on sieltäkin majoitus varattuna, mutta sen jälkeen on suunnitelmat aika avoimet. Etelään on tarkoitus suunnata ja käydä ainakin Singaporessa vaihtarikavereita moikkaamassa. Paluulento saapuu Suomeen 19. tammikuuta 2010.

Tänne blogiin on tarkoitus kirjoitella kuulumisia matkan varrelta, ja mahdollisesti vielä lyhyesti ennen lähtökin. Myös kuvia on tarkoitus päivittää Flickriin kuten Lyonistakin ja bonuksena mahdollisesti lyhyitä kuulumisia myös Twitteriin, jos tulee pidempään kirreltyä nettiyhteyden ulottumattomissa. Molemmista pitäisi tulla myös automaattisesti uusimmat lisäykset tuohon vasempaan laitaan.

Vielä pari Suomi-päivää jäljellä. Ohjelmassa ainakin työ- ja dippahommien viimeistelyä ja tauolle laittamista sekä tavaraoiden kasaan haalimista ja rinkkaan tunkemista.

Loma!

Useimmissa maissa pääsiäislomaa vietetään pääsiäisenä. Täällä sen pituus on kuitenkin miellyttävät kaksi viikkoa, ja ilmeisesti lomakohteiden tukkeutumisen pelossa maa on jaettu ainakin kolmeen eri loma-aikataulua noudattavaan alueseen, ja täkäläinen pääsiäisloma osuu alkamaan tästä viikonlopusta. Loman pituudessa ei kyllä ole valittamista, eikä ajankohdassakaan, sillä pääsiäisenä täällä satoi lunta, nyt ainoastaan vettä siinä määrin että joet tulvivat pyöräteille. :)

Lomaa edeltänyt kouluviikko oli hiukan totuttua rankempi sillä joka aamu alkoi kahdeksalta ja torstaina urakoitiin neljä tuntia verkostotekniikan 14-sivuista tenttiä. Tentistä taidettiin selvitä hämmentävistä kysymyksistä huolimatta kunnialla ja kun vielä torstaina saatiin varmistus sille, että Suomeen palatessa meitä odottaa mukavalta vaikuttava kämppä Otaniemessä, on lomalle lähtöfiilis niin sanotusti kohdallaan. Tänään sadekin taukosi sopivasti, niin päästiin tekemään pieni Lyon-kierros Genevestä päiväreissulle tulleen Sallan kanssa.

Maailma (tai ainakin Eurooppa) tuntuu taas hauskan pieneltä, kun alunperin Itävallan EB-reissulta tuttu Salla lähetteli mukanamme terveisiä Ilmarille Barcelonaan. Salla siis tuntee Ilmarin Turun opiskelukuvioista ja meidän on tarkoitus mennä tuota mun kanssa infolla samaan aikaan aloittanutta kaveria maanantaina moikkaamaan.

Barcelona on siis loman ensimmäinen etappi. Siellä työskentelevän Ilmarin lisäks kaupungissa on samaan aikaaan 5 hengen porukka muitakin INSA-vaihtareita. Käytännössä siis loppu suomalaisjengi yhellä saksalaisvahvistuksella. Kauheen tarkasti ei oo vielä ohjelmaa mietitty, mutta varmaan porukalla nautitaan lämmöstä ja ihmetellään Gaudin kikkailuja.

Keskiviikkona matka jatkuu Manchesteriin. Ryanair myi lippuja tuolle välille melko hämmentävällä 8 euron hinnalla (sisältää verot). Tuohon päälle toki laskutetaan sitten erikseen ruumatavarasta, luottokorttimaksamisesta ja jopa check-in tiskillä asioimisesta, mutta silti lennon yhteishinta kahdelta jää noin neljään kymppiin. =)

Manchesterissa asuu Emmin kaveri, joten majotus ja kaupunkisuunnistaminen hoitunevat mukavasti. Siellä onkin tarkotus viihtyä vähän yli kolme päivää ja jatkaa sitten matkaa junalla Lontoota kohti. Lontoossa seikkaillaan pari päivää, kunnes suunnataan kanaalin toiselle puolelle ja takaisin Ranskan puolelle.

Alun perin suunnitelmissa oli kanaalin alittaminen, mutta jälleen Ryanair tuli sotkemaan suunnitelmia tarjoamalla ylitystä neljäsosalla vastaavasta hinnasta. Lisäksi koneella päästään nyt suoraan Bretagneen, jota oli myös tarkoitus tällä reissulla hieman katsastaa.

Saint Malossa ollaan lennon jälkeen yksi yö ja sitten yritetään selvitä useampaa bussi- ja junayhteyttä hyödyntäen Normandian rantaa pitkin parissa päivässä Pariisiin. Siellä majailee taas useampikin tuttu, jota on tarkoitus ehtiä moikkaamaan. Myös itse kaupunkia on tarkoitus kierrellä huolella, sillä tähän mennessä meidän ranskaoleiluun on sisältynyt vain kaksi läpimenoa Charles de Gaullen lentokentän kautta.

28. päivä on sitten tarkoitus junailla takaisin kotiin ja ehtiä hyvin levänneenä suoriutumaan seuraavan tiistain pakollisesta kahden tunnin harjoitussessiosta koululla. Tuo kaksituntinen onkin sitten ainoa kouluvelvoite koko viikolla, joten Wapun juhlintaankin jäänee aikaa...


Paljon kivaa on siis suunnitteilla seuraaville viikoille. Saa nähdä päätyykö sitä jossain vaiheessa reissun päältä kirjoittelemaan tänne kanssa, kun on muutenkin ollut blogiaktiivisuus vähän heikoilla. Mutta jos ei tekstiä, niin ainakin kuvapäivityksiä on luvassa parin viikon sisään.. ;)

Kesä -> talvi -> kesä

Lämpämittari Lyonissa on jälleen lähellä kahtakymmentä, mutta viime kirjoituksen jälkeen ehdittiin kokea myös vuoden rankin talvi. Kahden kesäviikonlopun välissä viikko sitten koettiin tosiaan jopa ensimmäiset lumisateet Lyonissa. Harmittavasti kurjat kelit osuivat juuri samaan aikaan kuin Emmin vanhempien vierailu, joten Lyonin "aina hyväksi" kehuttu sää ei oikein päässyt näyttämään parhaita puoliaan.

Koko vierailuaikaa ei sentään lumikeli häirinnyt, vaan kaupunkia saatiin kierrettyä hyvinkin monipuolisesti hyödyntäen myös kaikki julkiset kulkuvälineet mäkijunasta kaupunkipyöriin. Myös pari varsin mukavaksi osoittaunutta ravintolaa tuli testattua tuona viikonloppuna. Sunnuntai-iltana Pekka kävi katsomassa Lyonin fudismatsia ja me loput testaamassa ekaa kertaa paikallista elokuvateatteria. (Katsottu leffa oli Into the wild, loistopätkä ehdottomasti!)

Tuli taas ihan hauskasti Ranskan ja Suomen eroja havaittua tuonkin elokuvakäynnin yhteydessä. Ensinnäkin kun lippuluukulta kysyi, oliko illan esitykseen vielä vapaita paikkoja, oli dialogi suunnilleen seuraavanlainen:
- Ei pysty sanoa vielä, mutta tulkaa takaisin varttia ennen esityksen alkua.
- Aa, eli onko siis tällä hetkellä kaikki varauksessa?
- Eikun kaikki on vapaana. Niitä aletaan myydä vasta varttia ennen.

Lähettiin siitä sitten kauppaan ostamaan eväitä ja tultiin takaisin varttia ennen esityksen alkua. Siinä sitten oli kymmenisen tyyppiä jonottamassa ja odottamassa että lippumyyjä palaa koppiinsa. Täkäläisen kassatyöskentelyn tuntien alettiin olla aika varmoja, ettei koko porukka olisi sisällä leffan alkuun mennessä.

Hämmästyttävää kyllä, pullonkaulaksi ei osoittautunutkaan lippukassa, vaan se että leffasalissa oli vain yksi wc-koppi (johon tosiaan oli käynti vasta salista). Leffa kyllä alkoi tismalleen ajallaan ja jopa ilman mainoksia, mutta jengiä valui paikoilleen sekä ovesta että vessajonosta vielä varmaan 10 min ajan.

Huolimatta seilaavista katsojista, ei metelin aiheuttaminen eväitä rapistelemalla tuntunut kovin suotavalta, sillä taidettiin olla lähes ainoat salissa, jolla jotain rapisteltavaa oli. Eipä teatterissa kyllä mitään popparimyyntiä ollutkaan, eli ehkä se ei vain täällä kuulu tapoihin. Valtavan tulolähteen missaavat, kun miettii suomalaisten leffapopparien hintoja ja menekkiä..


Kuluneella viikolla ehdittiin kiertää kaupunkia vielä Apinkin kanssa, joka oli käymässä Lyonissa keskiviikkona. Lauantaina käytiin kevään vikalla laskettelureissulla Les 2 Alpesissa. Oli kyllä yks upeimmista laskupäivistä koskaan, sillä keli oli aika optimaalinen. Lunta oli satanu pitkin viikkoa, mutta lauantai oli pelkää auringonpaistetta. Rinteen reunasta ei tarvinnut paljoa poiketa kun pääsi jo piirtämään ihan omaa uraa. Muutenkin paikka toimi hienosti. Laakson hissijonoja lukuunottamatta liikkuminen sujui ripeästi, varsinkin Sohvaksi nimetyllä 8 paikkaisella ja tehokkaasti pehmustetulla tuolihissillä. :)


Nyt sunnuntaina on ollut mukavasti aikaa järjestellä parin viikon aikana kertynyttä kuvamäärää ja lisätä niitä myös Flickriin. Blogikirjoituksen valmistuttua pitänee vielä paneutua kouluryhmätyön C-koodin korjailuun ja mahdollisesti kasvattaa myös tältä viikolta pieneksi jäänyttä työaikasaldoa. Työskentely dippatyöhönkin liittyvän Campussourcing-projektin parissa on tosiaan alkanut varsin joustavasti etätyönä. Edellisenkin työrupeaman tulokset ovat löytäneet tiensä nettiin, kun Lyonin peliteollisuudesta kirjoittamani artikkeli julkaistiin Tekniikka ja Talous -lehdessä.

Hommia ja ohjelmaa siis riittää yllin kyllin. Hassusti se vaan on täälläkin kalenteri täyttyny vaikka sillon alkusyksystä oli ohjelma ihanan tyhjä, kun Suomesta tultua ei ollut mitään kesken. Hyvällä mielellä tässä kyllä vielä tekeekin mahdollisimman paljon, sillä aika pian nuo jäljellä olevat kaksi kuukautta vierähtävät. Ensi viikolle on tiedossa aikaisiin aamuihin painottuvan koulun lisäksi ainakin Emmin tanssiryhmän esitykset torstaina ja perjantaina, sekä lauantaina Lyonin Auditoriumissa Etelä-Amerikkalaisen musiikin ilta. =)

Aurinkoista elämää yhdellä mustalla pilvellä

Täällä elämä rullaa eteenpäin päivä päivältä aurinkoisemmin. Kesä tekee tuloaan, voikukat ja kirsikkapuut kukkii ja kaupunki on täynnä hyvistä keleistä nauttivia iloisia eri-ikäisiä ihmisiä. Ilman takkia pärjää jo vallan mainosti päivisin, kun aurinko lämmittää. Yöllä lämpötilat sitten saattaakin olla ihan mitä sattuu, jopa lähellä nollaa. 20-asteen vaihtelu vuorokauden lämpötilassa on mielestäni melko paljon.

Viime perjantaina oli jotenkin hyvin school's out tunnelma, kun aamun tentistä selvittyämme seikkailtiin pyörillä kotia kohti ja päätettiinkin sitten hypätä mäen alla laiskuuden yllättäessä entuudestaan tuntemattomaan bussiin. Sillä huristeltiin jälleen kerran Lyonin ulkopuolelle, jossa tällä kertaa olikin oikein viihtyisän näköistä omakotitaloaluetta. (No, mitä nyt ne kivimuurit, minkä yli ei nää ja murtovarkaan tappo seipäät aidoissa vähän haittas...) Matkalla bongattiin aivan jättisuuri automarketti, johon tietenkin mentiin sitten säästämään. Antti melkein sekos ku sai säästää niin paljon! Ainaki 80 euroa! Tosin mukaan tarttui mm. äärimystisiä lamppuja kattoon palaneiden tilalle, joiden hankkiminen on ollut tähän mennessä pikkuputiikeista mahdotonta. School's outiksi päivä muuttui seikkailun siivittämänä vasta naapuripuistossa, johon mentiin eväiden kanssa (kylläkin vaan kokista ja oliivisämpylöitä) lueskelemaan ja katselemaan ihmisiä. Mahtavaa.

Ensi kesäkin näyttää jo asteen verran aurinkoisemmalta säätilasta riippumatta. Sain myöskin kesätöitä ja myöskin samasta projektista mihin Antti menee tekemään dippaa, joten ei me eroon toisistamme päästä :D Projektissa on kyllä muitakin ihmisiä ja tuttuja kavereita, yhteensä 3-4 kesätyöntekijää, 2 dippatyöläistä ja 2 proffaa + kai jotain yhteistyötyyppejä mm. Hiitistä . Aihe on kiinnostava ja työporukka mahtavaa, eli aika todella hyvin mielin tässä pääsee kohti Suomen haasteita sitten kesäkuun alusta alkaen. Tky:n asuntojonossakin jonotusnumero on meidän hakemuksella 20, käytännössä edessä 10 hakemusta, eli asunnonkin uskoisi järjestyvän.

Tällä hetkellä suurin varjo lankeaa ranskan postista. Ne ryökäleet on hukannu jo kaksi (2!!!) pakettiani. Ensimmäinen mystinen villasukkalähetys, josta ei koskaan saapunut edes postiluukkuun lappua saapumisesta. Toinen paketti on tilaamani virtajohto ja muuntaja läppäriini rikkinäisten tilalle. Tästä sentään tuli kuukauden odotuksen jälkeen lippulappunen postiluukkuun, että yritettiin tuoda mut et ollu kotona, joten haepas postista sitten. Tällä hetkellä olen käynyt tuon lapun kanssa postissa kaksi kertaa, kummallakaan kerralla paketista ei ole ollut jälkeäkään fyysisissä pakettipinoissa eikä sen paremmin tietojärjestelmissäkään. Aina on luvattu etsiä ja soittaa kun paketti löytyy. Täytynee mennä taas uudestaan sinne kyselemään, kun ei sitä soittoa ole kuulunut. Siitä tietenkään kukaan ei oo sanonu mitään, et mitäs sit jos sitä ei löydy, kyselyihin vastaus on "katotaan sit". Viimeeks myös kuulin tädin toivovan kovasti, että paketti löytyy. Luulen kuitenkin, postialaa kokemattomanakin, että paketin löytyminen vaatis toivomisen ja pahoittelun lisäksi myös jotain käytännön toimia, esimerkiksi soittoa naapurikonttoriin, josko paketti olis sinne eksyny...

Joten älkää siis enää ainakaan postittako mitään meille, ollaanhan täällä enää 2 ja puoli kuukautta. Tuossa ajassa ei voi olettaa yhdenkään paketin ehtivän perille, jos lainkaan. Tämänhetkinen La Posten onnistumisprosentti on pyöreä nolla.

Kuulumisia lomalta ja koulusta

Hiitolomalta paluusta alkaa olla jo yli viikko, mutta blogikuulumiset ovat antaneet odottaa itseään. Kuvia sentään sain jo siirrettyä nähtäville ison läjän.

Tuli kyllä ihan kuvaamisen arvoinen reissu tehtyä, sillä auringonpaistetta, hienoja rinteitä ja upeita maisemia riitti yllin kyllin. Matkaan lähti yhteensä 21 vaihtaria INSAlta jakautuneena neljään eri majotuskämppään. Kohteena oli Alpe d'Huezin laskettelukeskus, mutta majoitukset oli varattu Vaujanyn pikkukylästä viereisestä laaksosta. Kylän korkeudella ei juuri lunta ollut vaan rinteisiin päästäkseen piti kävellä isolle telepherique-asemalle, josta pääsi valtavalla kabiineilla yli 2000 metrin korkeuteen ja talviolosuhteisiin. Moiset kelierot tuli vähän yllätyksenä, sillä Suomessa vastaavaan ei juuri törmää, mutta ei kyllä haitannu yhtään, että laskupäivän jälkeen tarkeni istua ilman paitaa takapihalla olutta hörppimässä. B)

Laskemassa oltiin kuutena päivänä, mikä tuntui aika sopivalta määrältä. Ekojen päivien totuttelun jälkeen homma alkoi sujua varsin jouhevasti ja hiukan sokkeloinen rinnekarttakin alkoi tulla tutummaksi. Varsinkin loppuviikosta oli tapana kerääntyä koko jengillä samaan paikkaan patonkilounaalle ja jatkaa siitä taas iltapäivälaskua hiukan sekotetuin porukoin. Eniten kuitenkin laskettiin ihan oman huoneen Suomi-jengillä, eli porukassa minä, Emmi, Juha ja Tapsa.

Rinteiden jakautuminen alueella oli siinä mielessä jännä, että alimpana Alpe d'Huezin kylän tuntumassa oli paljon helppoja vihreitä (ja paljon lapsiperheitä ja paljon ruuhkaa). Hiukan ylempänä 2000-2800 metrissä oli paljon sinisiä ja punaisia, ja yleensä ihan kohtuullisesti tilaa mahtua sekaan. Korkeimmalta jäätikköhuipulta (3330m) lähti sitten useampikin musta reitti, joilla ei yleensä ruuhkaa näkynyt. Niitä ei kyllä ihan kauheasti tullut tahkottua, sillä ekana päivänä kokeillun (kuulemma "legendaarisen") Le Tunnel -rinteen jäisten megakumpareiden jälkeen hiukka sohjoisemmat ja leppoisammat alemman kerroksen rinteet tuntuivat oikein mukavilta.

Loppuviikosta käytiin kyllä vielä testaamassa Euroopan pisimmäksi mainostettua mustaa rinnettä, jonka 16 laskukilometristä tosin varmaan ainakin viisi viimeistä on tylsistyttävän tasaista puronvarsiluiruttelua. Rinteen jyrkempi alkuosa oli kyllä varsin hyvä pätkä, mutta erityisen jännäksi laskeminen muuttui vasta toisella kerralla, kun päädyttiin seuraamaan pientä porukkaa, joka suuntasi oppaan perässä offpisteelle. Kovin koskemattomille hangille ei tuollakaan kertaa päästy, mutta kyllä rinteiden ulkopuolela vedetyssä reissussa tuntui olevan oma jännityksensä. Ja tulipahan tuollaistakin testattua, vaikka vähän pummilla mentiinkin. :) Ilman opasta ei kyllä tekisi mieli lähteä eksymään pilviin tai tippumaan jyrkänteiltä...


Laskemisen lisäksi viikkoon mahtui paljon muutakin hauskanpitoa, vaikka ruotsi-norja-megahuoneiston 8 hengen porukka todettiinkin ajoittain hiukan vaisuksi osallistumaan juhlintaan tai ainakaan järjestämään sitä ainoassa huoneistossa, johon koko jengi olisi mahtunut ilman älytöntä ahtamista. Kylän lähes ainoa baari biljardi- ja babyfoot-pöytineen tuli kyllä testattua useampanakin iltana.

Oman huoneen porukalla myös mätettiin iltasin Illuminatia pitkästä aikaa sekä syötiin loistavasti. Matkaa edeltänyt halpahallireissu kannatti, sillä kylän kauppa ei hinnoillaan kilpaillut. (Eipä ois ollu kyllä kilpailijoitakaan.) Kaupasta haettiin lähinnä tuoreet vihannekset ja täytettä joka aamuiseen rinne-eväspatonkien rakenteluun. Loppujen lopuksi saatiin noin 50 e/nenä syötyä koko viikko fondueineen ja paahtopaisteineen. Très bon! :9

Paluu arkeen

Kuuden laskupäivän jälkeen suunnattiin sitten Grenoblen bussiin ja sieltä junalla takaisin Lyoniin. Paluun jälkeen oli onneksi pari ohjelmatonta päivää aikaa parannella väsyneitä reisiä, maksella univelkoja ja muutenkin toipua lomasta ennen torstain tenttikoetusta. Vuoden isoimman kurssin nelituntinen tentti oli mukavasti sijoitettu heti loman jälkeiselle viikolle, mutta onneksi muuta koulua oli ohjelmassa melko vähän. Itse tentti poikkesi taas hiukan suomityylistä, kun eteen lätkäistiin molemmilta luennoitsijoilta oma koe. Toinen nippu taisi olla 7 sivua ja toinen 14. :D Onneksi suurin osa tilasta oli mennyt koodilistauksiin ja 4 tuntia riitti kysymysten tulkkaamiseen ja vastausten raapustamiseen. Hiukan hämäriä ja kompakysymysmäisiä tehtäviä olivat onnistuneet laatimaan, mutta kai se on täällä tapana, että kun kerran kaikki oppimateriaali saa olla mukana, niin kysymykset eivät liian selkeitä voi olla. Hiukan lisähaastetta toi vielä esimerkkikoodiin jäänyt virhe. Great. :/

Eiköhän tuosta koetuksesta kuitenkin joten kuten selvitty ja sen jälkeen on ehditty jo pitää Illuminati-ilta meillä ja käydä vaihtariporukan bileissä ja vielä tänään iltapäiväkahveilla Suomi-porukalla. Alppien lisäksi tuntuu täällä kaupungissakin kelit suosivan sillä parin tunnin verran tarkeni melkein hyvin istuskella kahvilan terassilla. Ei täällä kyllä paikallinen väki ole terasseja vielä vallannut vaikka lämpötilat vastaavatkin suomalaisten hyvää huhtikuuta. Suomalaisporukkana saatiin siis valita ulkonaistumispaikat hyvinkin vapaasti. ;)

Tenttejä, kuvia ja suunnitelmia

Elämä tuntuu sujuvan aika rauhallisilla raiteilla täällä. Ainakin siinä määrin, että äkillinen blogaustarve yllättää melkoisen harvoin. Jotain uutta on toki ohjelmassa koko ajan, viime viikolla muun muassa ensimmäinen täkäläinen tentti. Ohjeistuksen epäselvyys oli taas totuttua tasoa, ja vasta tentissä varmistui arvailut siitä, saiko materiaaleja olla mukana vai ei. Arvailut oli kyllä painottunu siihen suuntaan, että materiaalit saisi kokeeseen ottaa, joten luentokalvojen ja sanakirjan lisäksi mukana myös vanhoja kokeita ja niiden mallivastauksia.

Tällainen varustautuminen osoittautui hyväksi, sillä koe muistutti melko paljon edellisvuotista, ja mallivastauksista sai hyvin esimerkkiä omien kehittämiseen. Rajoittavaksi tekijäksi muodostui lopulta lähinnä aika, joka loppui armotta kesken, vaikka vaihtareille täällä mukava 1/3 lisäaika suodaankin. Vaatii hiukan totuttelua tämä täkäläinen systeemi. Suomessa asiat pitää muistaa, koska materiaaleja ei saa selata kokeessa. Täällä asiat pitää (ainakin suunnilleen) muistaa, koska materiaaleja ei ehdi selata, ainakaan jokaisen kysymyksen kohdalla.

Viimeviikkoinen koe käsitteli tietokantoja, mikä on aiheena astetta selkeempi kuin monella muulla kurssilla mitä täällä käydään. Seuraava tentti on vuoden isoimmasta kurssista eli C++ ohjelmoinnista (7 op) ja se iskee kivasti heti hiihtoloman jälkeisellä viikolla. Alpeille ei kyllä tenttikirjoja raahata, mutta sen jälkeen pitänee kerrata ihan huolella. Käytännön harjottelu ton C++:n osalta kun on jäänyt vähän vähiin, sillä ryhmätyöprojekteissa on ylimääränen vaihtarijäsen yleensä ollu enemmän tai vähemmän pihalla. Ja vaikka C++ kielenä sujuisikin kohtuu hyvin, asettaa koekysymyksissä käytetty ranskan kieli (ja ranskalainen logiikka) omat haasteensa.. :)

Uusia kuvia ja suunnitelmia

Pistin Flickriin pitkästä aikaa uusia kuvia. Ihan kauheasti ei ole tänä vuonna tullut kuvia otettua, mutta muutamassa tapahtumassa on ollu kamera mukana. Ite tajusin vasta nyt, että tuolta saa myös ihan mukavasti toimivan slideshown kuville. Kannattaa kokeilla vaikkapa tämän vuoden ekasta eteenpäin.

Hieman Valencia-matkan hengessä päätettiin viikko sitten hyödyntää taas Ryanairin älyttömiä tarjouksia. Kevätlomalle kaavailtu Pariisi-Bretagne-Manchester reissu kasvoi 8 euron lentojen myötä kattamaan myös Lontoon ja Barcelonan. Ei tunnu ihan loogiselta (saati ympäristöystävälliseltä), että kanaalin alitus junalla maksaa opiskelijalipullakin melkein kymmenen kertaa enemmän kuin lento. Alunperin suunnitelmissa oli kyllä junailu, mutta ihan noin suuria hintaeroja ei tämän hetkinen budjetti hyväksynyt. Nytkin melkeinpä puolet matkustuskuluista tulee todennäköisesti Manchester-Lontoo ja Bretagne-Pariisi-Lyon junasiirtymistä. Majoitusta järjestynee näillä näkymin usemmassakin kaupungissa tuttujen luona, joten siltä osin säästynee vähän reissubudjettia muuhun kokemiseen.

Kevään edetessä on siis odotettavissa valokuvamäärän huomattavaa nousua. Luultavasti jo ensi lauantaina alkavalla hiihtolomalla tulee räpsittyä iso kasa kuvia, toivottavasti hiukan aurinkoisemmissa maisemissa kuin edellisellä laskureissulla. :)

Kulttuuria monessa muodossa

Viime viikolla varmistui, että palaamme Suomeen toukokuun päättyessä, sillä Antti sai diplomityöpaikan, jossa työskentely tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Tämä tieto toi mukanaan typerääkin typerämmän orastavan stressin siitä, mitä kaikkea täällä vielä pitäisi ehtiä kokea tai nähdä ennen kotimatkaa, "ettei sitten jälkeenpäin harmita kun ei tullut tehtyä." Noh, kaikkeahan ei tietenkään millään ehdi, mutta nyt suunnitteilla olisi ainakin jonkinlaista pidempää reissua Bretagneen, Pariisin tienoille ja kanaalin yli Lontooseen ja aina Manchesteriin asti entistä koulukaveriani Leenaa moikkailemaan.

Hiihtolomaksi suunnitteilla on luultavasti aivan mahtava reissu laskettelukeskukseen nimeltä Alpe d'Huez. Sinne lähdetään lähes 20 hengen vaihtaripossella, majoitutaan jonkinlaiseen kimppahuoneistoihin ja lasketaan 6 päivää mäkiä alas ja lauletaan 6 yötä. (Lauluvihkosia on jo koottu ja kitaroita lähtee mukaan ainakin pari kappaletta :) ) Laskemisesta esimakua käytiin haeskelemassa jo viime lauantaina koulumme Ski Clubin reissulla Plagneen. Upeaa oli! Keli ei ollut paras mahdollinen (aina kun meni joku pilvi ohi laskettiin sankassa sumussa, täysin fiilispohjalta) mutta parin tunnin ajan saatiin auringostakin nauttia. Pisimmillään sai alastuloon kulumaan yli puoli tuntia - tähän ei pystyisi Suomen eteläisemmissä hiihtokeskuksissa millään, vaikka näkisi sukset ensimmäistä kertaa elämässään. Henkilökohtaisesti huomasin ilokseni, että jotain on tainnut lihaksissa tapahtua, kun ei se ollutkaan niin rankkaa. Edes jälkikäteen ei ole saanut nauttia siitä tunteesta, kun lihakset muotoutuu lähemmäs ihanteita :/

Kaupunkikulttuurin ja urheilukulttuurin ohella (jalkapallopelissäkin pitäis käydä, Lyon-Manu peliin ei saatu lippuja, kun eihän näiden nettiostaminen toiminu kun piti ja muuten liput menikin sitten heti...) ehdottomasti koettaviin asioihin kuuluu taiteellisempi kulttuuri. Täällä kun tuota tarjontaa riittää ja hankkimistamme kulttuuripasseistakin on vasta yksi esitys käytetty. Juuri ennen paluutamme tänne vierailtiin kummatätini ja -setäni luona, jossa syntyi keskustelua musiikkitalon rakentamisesta. Tämä keskustelu herätti pohtimaan miten kulttuurin todella saisi elämään ja osaksi jokapäiväistä elämää. Täällä siinä on onnistuttu ja eräs syy saattaa väenpaljouden lisäksi olla se, että teatteri, ooppera, baletti jne. eivät ole vain muodollisia ja hankalia edustustilaisuuksia vaan "kulutustavaraa" ja viihdykettä siinä missä elokuvissa käyntikin. Jokunen viikko sitten kävin elämäni ensimmäistä kertaa aivan tavallisessa taidemuseossa, aivan tavallisena lauantaina niin, että sisälle piti jonottaa! Sisällä oli ihan tavallisia ihmisiä ja perheitä. Kulttuurikasvatus alkaa kotoa :)

Kävimme myöskin katsastamassa dramatiikkaa tihkuvan ja voimakkaan Dracula-musikaalin Maison de la Dancessa. Musikaalin esitti vierailijaryhmä Quebecistä ja näin hivenen nörtähtäneille ihmisille tarjosi musiikin lisäksi katseltavaa hienoissa multimedia-lavasteissaan. Esitys oli hieno ja arkipäivästä kaukana, mutta jälleen kerran katsomossa istui ihmiset ihan tavallisissa vaatteissa, takit sylissään (käsittämätöntä, ei ole näköjään tapana käyttää ilmaisia narikoita!?) ja väliajalla kahviosta sai cokista ja kaljaa tölkissä. Ja me vielä pelättiin alipukeutuvamme :) Laskee ehkä monen muunkin kynnystä lähteä tuon tyyppisiin esityksiin.

Kevään kalenteri siis täytyy uhkaavasti, eli jos joku meinaa vielä tulla käymään, kannattaa alkaa varailemaan aikoja :) jossain välissä täällä täytyy vähän kouluakin käydä, suorittaa tentit ja yrittää hakea suomesta asuntoa ja kesätöitä.